Bernard Dadié
Bernard Binlin Dadié (10. tammikuuta 1916 Assinie – 9. maaliskuuta 2019 Abidjan) oli norsunluurannikkolainen kirjailija ja poliitikko.
Dadié kasvoi katolisessa perheessä ja muutti etunimensä kasteen yhteydessä Koffista Bernardiksi. Hän kävi alakoulun Grand-Bassamissa ja yläkoulun Bingervillessä. Dadién kouluaikana kirjoittamaa näytelmää Les villes (1933) pidetään Saharan eteläpuolisen ranskankielisen Afrikan ensimmäisenä teatterikappaleena.[10]
Dadié opiskeli vuodesta 1934 Senegalissa William Pontyn normaalikoulussa ja valmistui hallintovirkailijaksi vuonna 1936. Hän kuului Ranskan Länsi-Afrikan sivistyneistön ensimmäiseen sukupolveen. Opiskeluaikanaan Dadié kirjoitti näytelmän Assémien Déhylé, roi du Sanwi (1936), jota esitettiin Dakarissa ja Pariisissa. Hän työskenteli kouluhallinnon johtajana Ranskan mustan Afrikan instituutissa vuosina 1936–1947.[10]
Dadié ryhtyi 1940-luvulla kirjoittamaan runoja, joita hän julkaisi kokoelmina Afrique debout! (1950), La ronde des jours (1954) ja Hommes de tous les continents (1967). Hän osallistui négritude-liikkeeseen ja oli mukana Alioune Diopin perustamassa Présence Africaine -kulttuurilehdessä. Dadié palasi vuonna 1947 Norsunluurannikolle, jossa hän työskenteli tiedotuslaitoksen palveluksessa. Dadié toimi myös Rassemblement démocratique africain -järjestöön kuuluneen Norsunluurannikon demokraattisen puolueen lehdistösihteerinä ja oli siksi vangittuna helmikuusta 1949 maaliskuuhun 1950. Dadién vankilamuistelmat Carnets de prison julkaistiin vuonna 1981.[10]
Dadié keräsi kansansatuja ja tarinoita ja julkaisi niitä kokoelmina Légendes africaines (1954), Le pagne noir (1955) ja Contes de Koutou-as-Samala (1982). Hän jatkoi myös teatteriharrastustaan ja oli vuonna 1953 mukana perustamassa Norsunluurannikon kulttuuri- ja kansanperinnekeskusta. Vuodesta 1957 lähtien Dadié työskenteli Norsunluurannikon koulu- ja kulttuurihallinnossa ja vuosina 1977–1986 hän toimi maan kulttuuri- ja tiedotusministerinä. Hän julkaisi romaanit Climbié (1956), Les jambes du fils de Dieu (1980) ja Commandant Taureault et ses nègres (1980) sekä kuusi näytelmää. Dadién ulkomaanmatkat tuottivat matkakuvaukset Un nègre à Paris (1959), Patron de New York (1964) ja La ville où nul ne meurt (1968).[10][11]
Dadién teosten teemat liittyvät hänen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen ajatteluunsa. Niissä keskeisellä sijalla on kolonialismin kritiikki. Dadié sai Grand prix littéraire d’Afrique noire -kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965.[10][11]
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- "Kolme muukalaista" teoksessa Afrikka kertoo. Tammi, 1962.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://dicocitations.lemonde.fr/biographie/7069/Bernard_Dadie.php. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ https://web.archive.org/web/20190311084415/http://www.linfodrome.com/vie-politique/46555-deuil-l-ecrivain-bernard-dadie-est-decede. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b https://www.babelio.com/auteur/Bernard-Binlin-Dadie/27877. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ http://www.presenceafricaine.com/33_dadie-bernard. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ https://abidjan.net/qui/profil.asp?id=10. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ The Fine Art Archive. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ https://fr.wikipedia.org/wiki/Bernard_Dadi%C3%A9#:~:text=Bernard%20Binlin%20Dadi%C3%A9%20(nom%20complet,dans%20une%20clinique%20%C3%A0%20Abidjan.. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ http://www.colby.edu/french/fr128/cldelano/biographie.htm. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e Dictionary of African Biography, s. 153–154. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5.
- ↑ a b Gikandi, Simon (ed.): Encyclopedia of African Literature, s. 183–187. London: Routledge, 2003. ISBN 0-415-23019-5.
| ||||||||||||||||||||||||||
