Bernadette Chirac

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bernadette Chirac (2009)

Bernadette Chirac, o.s. Chodron de Courcel, (18. toukokuuta 1933 Pariisi, Ranska), on ranskalainen poliitikko ja Ranskan presidentti Jacques Chiracin leski.

Chirac on toiminut Corrèzen departementin hallinnossa ja Sarran kaupungin apulaispormestarina. Hän on yksi harvoista Ranskan presidenttien puolisoista, joka on valittu edustukselliseen tehtävään.

Vuodesta 1984 lähtien Chirac on ollut hallituksen puheenjohtaja Fondation Hôpitaux de Paris – Hôpitaux de France -säätiössä, joka järjestää vuosittain toimintaansa tukevan Operation Pièces Jaunes -keräyksen. Vuonna 2007 hänestä tuli myös Fondation Claude-Pompidoun -säätiön puheenjohtaja, sillä säätiö perustaja Claude Pompidou oli ennen kuolemaansa toivonut läheisen ystävänsä jatkavan hänen työtänsä.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernadette Thèrèse Marie Chodron de Courcel syntyi teollisuusjohtaja Jean-Louis Chodron de Courcelin (1907-1985) ja Marguerite de Brondeau d’Urtuèresin (1910-2000) perheeseen. Isä Jean-Loiusin perhe oli aateloitu 1800-luvulla ja äidin perhe edusti puolestaan vanhaa aatelia. Hänellä on nuorempi sisar ja nuorempi veli.[2]

Vuonna 1950 Bernadette Chirac hyväksyttiin opiskelemaan Institut d’études politiques de Parisiin, jossa hän kohtasi ensimmäisenä opiskeluvuoden metodikurssilla tulevan aviomiehensä Jacques Chiracin. Bernadette auttoi tulevan puolisonsa opintoja merkittävästi, mutta ei kuitenkaan suorittanut itse tutkintoaan loppuun. Myöhemmin Bernadette Chirac suoritti Sorbonnessa maisterin tutkinnon arkeologiassa vastoin ministerin tehtäviä saaneen aviomiehensä tahtoa ja osallistui kaivauksiinkin Ranskassa.lähde?

Benadette ja Jacques solmivat avioliiton 16. maaliskuuta 1956[3].

Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä, Laurence (1958–2016) ja Claude (s. 1962), joka myöhemmin toimi isänsä lehdistöavustajana. Vuonna 1979 aviopari otti kasvattilapsekseen nuoren vietnamilaisen venepakolaisen Anh Đào Traxelin, joka oli tuolloin 21-vuotias nuori nainen. Nykyisin hän toimii puheenjohtajana L’ètoile européenne du dévoueement civil et militaire -järjestössä[4][5].

Bernadette Chirac on osallistui suuria luksustuotteita valmistavan yrityksen LVMHn toimintaan hallintoneuvoston jäsenenä vuosina 2010–2019.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haastatteluteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bernadette Chirac et Patrick de Carolis, Conversation, Paris, Plon, 2001
  • John Paul Lepers et Thomas Bauder, Madâme : impossible conversation, Paris, Privé, 2006

Elämäkerrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bertrand Meyer-Stabley, Bernadette Chirac, Paris, Perrin, 1999
  • Caroline Pigozzi, Jacques et Bernadette en privé. Paris : R. Laffont, 2002.
  • Liliane Delwasse et Frédéric Delpech, Sylviane et Bernadette sont en campagne. Paris : Ramsay, 2001.
  • Candice Nedelec, Bernadette et Jacques, Stock, 2015.
  • Anh Đào Traxel, Une fille de cœur : souvenirs, Paris, J'ai lu, 2006.
  • Constance Vergara, Valérie, Carla, Cécilia, Bernadette et les autres, en campagne, Tallandier, 2012.
  • Joëlle Chevé, L'Élysée au féminin, de la IIe à la Ve République : Entre devoir, pouvoir et désespoir, Éditions du Rocher, 2017.
  • Erwan L'Éléouet, Bernadette Chirac, les secrets d'une conquête, Fayard, 2019.