Tämä on lupaava artikkeli.

Berliinin valtionkirjasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Berliinin valtionkirjasto
Staatsbibliothek zu Berlin
Unter den Lindenin kirjastotalon julkisivu.
Unter den Lindenin kirjastotalon julkisivu.
Sijainti Berliini, Saksa
Tyyppi yleiskirjasto
Perustettu 1661
Kokoelman koko yli 10 miljoonaa kirjaa ja mm. 2,7 miljoonaa mikrofilmiä ja yli miljoona karttaa
Lainauksia vuodessa n. 1,2 miljoonaa
Johtaja Barbara Schneider-Kempf
Kotisivut
Kulturforumin uusi kirjastorakennus.

Berliinin valtionkirjasto (saks. Staatsbibliothek zu Berlin) on Saksan pääkaupungissa Berliinissä toimiva kirjasto, joka on yksi maailman suurimmista. Se on entinen Preussin kuninkaallinen kirjasto, jota ylläpitää nykyisin Preussin kulttuuriperinnön säätiö (Stiftung Preußischer Kulturbesitz). Kylmän sodan aikana kirjasto jakautui kahtia, minkä peruina sillä on edelleen Berliinissä kaksi toimipistettä: vanha kirjastotalo Unter den Lindenillä (Unter den Linden 8) ja uusi Kulturforumilla (Potsdamer Strasse 33).

Historia ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjaston perusti Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm vuonna 1661, ja se sijaitsi aluksi Berliinin kaupunkilinnan apteekkisiivessä. Kirjaston ensimmäinen oma rakennus oli vuonna 1780 Opernplatzille (nykyinen Bebelplatz) valmistunut vanha kirjastotalo eli Alte Bibliothek. Kirjastoon oli aluksi pääsy vain Preussin hovin jäsenillä ja valikoiduilla oppineilla, mutta Humboldt-yliopiston perustamisen yhteydessä vuonna 1810 se avattiin myös opiskelijoille. Korkeatasoinen kirjasto auttoi yliopistoa kohoamaan Saksan ja Euroopan johtavien joukkoon.[1]

Vanhan kirjastotalon käytyä ahtaaksi rakennettiin vuosina 1903–1914 Ernst von Ihnen suunnittelema uusi kirjastorakennus Unter den Lindenin vastakkaiselle puolelle. Paikalta purettiin barokkityylinen, vuonna 1743 valmistunut Preussin tiede- ja taideakatemian vanha rakennus.[1] Uusbarokkia edustanut monumentaalinen kirjastorakennus täytti kokonaisen korttelin, ja sen suuren lukusalin kupoli oli suurempi kuin Berliinin tuomiokirkossa. Kupoli kuitenkin tuhoutui toisessa maailmansodassa. Päätykolmion veistos on kuvanveistäjä Hermann Feuerhahnin tekemä.[2]

Preussin valtionkirjasto oli toiseen maailmansotaan saakka maailman merkittävimpiä kirjastoja. Sodan aikana kirjaston kokoelmia evakuoitiin syksystä 1941 alkaen pommituksilta turvaan luostareihin ja linnoihin eri puolille Saksaa. Sodan jälkeen Saksan itäiselle miehitysvyöhykkeelle jääneet kokoelmat palautettiin alkuperäisiin tiloihinsa Itä-Berliiniin, kun taas läntisen miehitysvyöhykkeen alueella olleista muodostettiin kilpaileva valtionkirjasto Länsi-Berliiniin. Sille valmistui vuosina 1967–1978 Hans Scharounin suunnittelema kirjastorakennus Kulturforumille, aivan Berliinin muurin vierelle. Kokoelmat yhdistettiin Saksojen yhdistymisen jälkeen vuonna 1992 ja jaettiin uudelleen kahden toimipisteen kesken. Nykyisin Unter den Lindenin vanha kirjasto on valtionkirjaston ennen vuotta 1945 ilmestyneen kirjallisuuden tutkimuskirjasto, kun taas Kulturforumin rakennus on sitä uudemman kirjallisuuden lainaus- ja tiedonhakukirjasto.[1] Joitain sodan aikana Saksan valtakunnan itäosiin evakuoituja kokoelmia jäi pysyvästi Puolaan ja entisen Neuvostoliiton maihin, eikä niitä ole palautettu.[3]

Unter den Lindenin vanha kirjastotalo oli kärsinyt sodassa, ja sitä kunnostettiin eri vaiheissa DDR:n aikana. Vanhat lukusalit purettiin vuonna 1965 kokonaan uuden lehtien säilyttämiseen tarkoitetun tornin tieltä.[2] Paikalle rakennetaan arkkitehti HG Merzin suunnittelemaa uutta lasiseinäistä lukusalia.[3]

Toiminta ja kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasto pyrkii olemaan yleiskirjasto, joka kokoaa tutkimuksen kannalta hyödyllistä kirjallisuutta kaikilta aloilta, kaikista maista ja kaikilla kielillä. Se on nykyään saksankielisen kielialueen tärkein tutkimuskirjasto.[3] Sitä ylläpitää Preussin kulttuuriperinnön säätiö, ja se saa rahoituksensa Saksan valtiolta.[4] Lainoja tehdään noin 1,2 miljoonaa vuosittain.[3]

Kirjaston kokoelmat käsittävät yli kymmenen miljoonaa kirjaa, joista yli 200 000 on harvinaisuuksia. Lisäksi kokoelmiin kuuluu yli 13 miljoonan kuvan kuvakokoelmat, 2,7 miljoonaa mikrofilmiä, yli miljoona karttaa ja kartastoa, lähes puoli miljoonaa painettua nuottia, yli 300 000 käsin kirjoitettua tekstiä, 180 000 sanomalehden numeroa, 25 000 aikakausjulkaisua tai julkaisusarjaa, yli 40 000 vanhaa itämaista ja yli 18 000 länsimaista käsikirjoitusta, 18 000 inkunaabelia ja yli neljätuhatta tietokantaa. Kokoelmissa on joitain arvokkaita harvinaisuuksia, kuten Ludvig Saksalaisen psalttari 800-luvulta, Nicolaus Cusanuksen Saksan kartta vuodelta 1491, kappale Gutenbergin Raamattua sekä monien tunnettujen musiikkiteosten alkuperäiskäsikirjoitukset, joukossa Johann Sebastian Bachin Matteus- ja Johannes-passiot ja Ludwig van Beethovenin 5. ja 9. sinfonia.[3] Wolfgang Amadeus Mozartin alkuperäiskäsikirjoitusten kokoelma on maailman laajin.[4] Kokoelmien vanhin käsikirjoitus on Raamatun sananlaskujen kirjan koptilainen koodeksi 200-luvulta, ja vanhin painettu kirja on eräs 700-luvulta peräisin oleva japanilainen buddhalainen teksti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 158, 172. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. a b Staatsbibliothek & Universitätsbibliothek & Akademie der Wissenschaften (saksaksi) Denkmale in Berlin: Denkmaldatenbank. Viitattu 26.7.2014.
  3. a b c d e f About the library (englanniksi) Berliinin valtionkirjasto. Viitattu 28.7.2014.
  4. a b Zahlen, Daten und Fakten (saksaksi) Berliinin valtionkirjasto. Viitattu 28.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]