Berliinin kongressi
Berliinin kongressi 13. kesäkuuta – 13. heinäkuuta 1878 oli Euroopan suurvaltojen huippukokous, joka päätti Balkanin kansojen ja valtioiden kohtalosta Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan välisen sodan (1877–1878) jälkeen. Kongressia johti Saksan keisarikunnan kansleri Otto von Bismarck ja myös Britannian pääministerillä Benjamin Disraelilla oli siellä keskeinen rooli.[1]
Venäjä ja Ottomaanit olivat jo solmineet maaliskuussa 1878 San Stefanon rauhansopimuksen, joka liitti Venäjään itäosan Armeniaa ja loi suur-Bulgarian, johon kuului 3/5 Balkanista. Kongressi mitätöi San Stefanossa tehtyjä päätöksiä ja uudet päätökset olivat: Romania, Serbia ja Montenegro itsenäistyivät. Bulgariasta tuli itsenäinen ruhtinaskunta, joka menetti Turkille Makedonian ja Itä-Rumelian. Venäjä sai Bessarabian ja osia Armeniasta (Kars). Britannia sai Kyproksen. Bosnia ja Hertsegovina siirtyivät Itävalta-Unkarin hallintaan[2]
Kongressin varsinaiset osallistujamaat olivat Brittiläinen imperiumi, Itävalta-Unkari, Ranska, Saksa, Italia, Venäjä ja Osmanien valtakunta.[1] Kreikan, Romanian, Serbian ja Montenegron lähettiläät saivat osallistua omien maidensa asioiden käsittelyyn, mutta eivät olleet kongressin täysivaltaisia jäseniä.
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Britannia
- Benjamin Disraeli, pääministeri
- Robert Gascoyne-Cecil, ulkoministeri
- Odo Russell
- Venäjä
- Saksa
- Itävalta-Unkari
- Ranska
- William Henry Waddington
- kreivi Saint-Vallier
- Desprey
- Italia
- Lodovico, Cotnin kreivi
- De Launayn kreivi
- Ottomaanit
- Alexander Karatheodori Pasha
- Mehemet Ali Pasha
- Sadoullah Bey
- Mkrtitš Khrimian (armenialaisten edustajana)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 677. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Mailmanhistorian Atlas ISBN 978-951-20-7568-3, sivu 81
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berliinin kongressi Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta