Beringinnahkiainen
| Beringinnahkiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Ympyräsuiset Petromyzonti |
| Lahko: | Nahkiaiskalat Petromyzontiformes |
| Heimo: | Nahkiaiset Petromyzontidae |
| Suku: | Entosphenus |
| Laji: | tridentatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Entosphenus tridentatus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Beringinnahkiainen (Entosphenus tridentatus)[2] on nahkiaisiin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan Tyynenmeren pohjoisosista.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beringinnahkiainen kasvaa useimmiten noin 40 cm pitkäksi, ja voi suurimmillaan saavuttaa 75–80 cm:n pituuden. Laji on ruumiinrakenteeltaan hyvin pitkänomainen ja ankeriasmainen. Suu on kehittynyt pyöreäksi imulevyksi, jossa on kolme hammasta. Kalan takaruumiissa on kaksi selkäevää ja pyrstöevä on alaosastaan pidempi kuin ylhäältä. Rinta- tai vatsaeviä ei ole. Täysikasvuiset beringinnahkiaiset ovat harmahtavia tai vihertävänsinisiä ja muuttuvat kutuaikana punaruskeiksi.[3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beringinnahkiaista tavataan Tyynenmeren reunalla alueella joka ulottuu Japanista Kaliforniaan. Lajin elää täysikasvuisena meressä ja nuorena joissa. Munista kuoriutuu toukkavaihe, joka kaivautuu pohjaan ja syö pieneliöitä, joita se suodattaa vedestä. Toukkavaihe kestää neljästä kuuteen vuotta ja vielä keskenkasvuiset kalat vaeltavat talven ja kevään aikana mereen. Meressä beringinnahkiaisen suuosat muuttuvat imulevyksi, ja kala kiinnittäytyy toisiin kaloihin tai valaisiin ja elää niiden loisena syöden niiden lihaa ja verta. Beringinnahkiaiset tyypillisiä isäntiä ovat tyynenmerenlohet, korusimput, turskakalat ja kampelakalat. Laji elää meressä yhdestä kolmeen vuotta, minkä jälkeen ne vaeltavat jokiin kutemaan. Kutuvaelluksen aikana täysikasvuiset beringinnahkiaiset eivät syö mitään. Koiraat ja naaraat rakentavat kivikkopohjaan kutupesän, jossa lisääntyminen tapahtuu.[1][3][4][5][6]
Beringinnahkiainen on ollut perinteinen ja hyvin tärkeä ruokakala Pohjois-Amerikan alkuperäisväestölle. Kalat valmistetaan paistamalla tai ne kuivataan. Beringinnahkiainen on rasvainen kala, ja sitä hyödynnetään myös kalaöljyn valmistamiseen. Elinympäristön saastumisen ja patojen rakentamisen vuoksi lajin kannat ovat kuitenkin vähentyneet paikoitellen huomattavastikin. Tämän vuoksi beringinnahkiaisen kalastus on kielletty esimerkiksi paikoitellen Oregonissa.[1][3][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Bogutskaya, N.: Entosphenus tridentatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Beringinnahkiainen – Entosphenus tridentatus Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 20.3.2026.
- 1 2 3 Entosphenus tridentatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 20.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 Pacific Lamprey Midpeninsula Regional Open Space District. Viitattu 20.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 Pacific Lamprey State of California Department of Fish and Wildlife. Viitattu 20.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Benjamin J. Clemens, Laurie Weitkamp, Kevin Siwicke, Joy Wade, Julianne Harris, Jon Hess, Laurie Porter, Keith Parker, Trent Sutton & Alexei M. Orlov: Marine biology of the pacific lamprey Entosphenus tridentatus. Reviews in Fish Biology and Fisheries, 2019, 29. vsk, s. 767–788. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Pacific lamprey Klamath-Siskiyou Wildlands Center. Viitattu 20.3.2026. (englanniksi)