Bergiselschanze

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bergiselschanze
Bergisel-N.jpg
Sijainti
Paikkakunta Itävalta Innsbruck, Itävalta
Katsomopaikat 22 500
Koordinaatit 47°14′55″N, 11°23′58.5″E
Avattu 1927
Remontoitu 1933, 1949, 1963, 1974, 1984, 2001, 2012, 2017
Seura SC Bergisel,
SV Innsbruck-Bergisel
Rakenne
K-piste 120 metriä
Mäkikoko 130 metriä
Mäkiennätys 137,0 metriä
Itävalta Stefan Kraft
(4.1.2015)
Kesämäkiennätys 136,0 metriä
Puolan lippu Adam Małysz
(11.9.2004)
Muovitus Kyllä
Tornin korkeus 50 m
Vauhtimäen pituus 90,7 m
Vauhtimäen kulma 35°
Keulan pituus 6,5 m
Keulan korkeus 3,08 m
Keulan kulma 10,75°
Alastulorinteen kulma 34,5°

Bergiselschanze on hyppyrimäki Innsbruckissa Itävallassa.

Bergiselschanzesta hypätään yksi Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailuista. Hyppyrimäen on suunnitellut Zaha Hadid ja se toimii myös näkötornina ja ravintolana. Hyppyrimäen alitse menee A13-tien Bergiseltunnel.

Bergiselschanzessa on järjestetty vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisten avajaiset ja suurmäen kilpailut, sekä vuosien 1933 ja 1985 hiihdon MM-kilpailujen suurmäen kilpailut. Bergiselschanze tulee olemaan samassa roolissa vuoden 2019 hiihdon MM-kilpailuissa, kun kilpailut myönnettiin kesäkuussa 2014 Seefeldille. Hyppyrimäessä on myös järjestetty talviuniversiadien suurmäen kilpailut vuosina 1968 ja 2005.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset luonnonmäet Innsbruckiin tehtiin vuonna 1906 ja ensimmäinen hyppyrimäki vuonna 1908 Husslhofiin. Bergiseliin tehtiin ensimmäinen luonnonmäki vuonna 1927, josta alkaen siellä on järjestetty kansainvälisiä mäkihyppykilpailuja. Vuoden 1933 MM-kilpailuja varten rakennettiin uusi puinen hyppyrimäki, joka romahti vuonna 1941 ja vierailulla olleista jalkapallojoukkueista menehtyi neljä jäsentä. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin uusi hyppyrimäki, joka valmistui vuonna 1949. Vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisia varten hyppyrimäkeä, katsomoa ja muita tiloja suurennettiin ja modernisoitiin. Se toimi myös olympialaisten avajaisten pitopaikkana, päättäjäiset järjestettiin Olympiahallessa. Vuoden 1963 remontin jälkeen K-piste sijaitsi 90 metrissä ja vuoden 1974 remontin jälkeen 95 metrissä[1] ja myöhemmin 106 metrissä. Hyppyrimäkeä remontoitiin myös vuonna 1984 seuraavan vuoden MM-kilpailuja varten, remontin jälkeen K-piste sijaitsi 110 metrissä ja HS-pisteeksi asetettiin myöhemmin 115 metriä.

Nykyinen Zaha Hadidin suunnittelema 50 metriä korkea hyppytorni on avattu vuonna 2001 ja monet hyppääjät pitävät tätä modernia tornia mukavana suorituspaikkana. Uuden hyppyrimäen rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös hiihtohissi ja alastulorinteeseen asennettiin muovitus. Rakennustyöt maksoivat yhteensä noin 12 miljoonaa euroa. Joulukuussa 2012 vauhtimäkeen asennettiin jäähdytysjärjestelmä, joka korvattiin 2017 nykyaikaisella jäädytettävällä latuprofiililla.

Talviolympialaisissa 1964 suurmäen kilpailun voitti norjalainen Toralf Engan ja talviolympialaisissa 1976 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Karl Schnabl.

Mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1933 voitti sveitsiläinen Marcel Reymond ja suurmäen maailmanmestaruuden vuonna 1985 voitti norjalainen Per Bergerud ja joukkuekilpailun Suomi joukkueella Tuomo Ylipulli, Pentti Kokkonen, Matti Nykänen ja Jari Puikkonen.

Talviuniversiadeissa 1968 suurmäen kilpailun voitti japanilainen Hiroshi Itagaki ja talviuniversiadeissa 2005 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Manuel Fettner.

Mäkiennätyksen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkiennätyksen 137,0 metriä on hypännyt Stefan Kraft.

Bergiselschanze vuonna 1962.
Bergiselschanze kesällä 2004.
Bergiselschanze talvella 2017.
Bergiselschanzen vauhtimäkitorni.
Bergiselschanzen vauhtimäki ja alastulorinteen kumpu.
Päivämäärä Hyppääjä Pituus Kilpailu Kommentti
1927 Itävalta Heinrich Mayerl 47,5 m Luonnonmäen mäkiennätys
12.2.1933 Itävalta Josef Gumpold
Sveitsin lippu Marcel Reymond
70,5 m MM-kilpailut 1933
13.2.1933 Norjan lippu Birger Ruud 74,0 m Puisen mäen mäkiennätys
6.1.1955 Norjan lippu Torbjørn Ruste 79,5 m Keski-Euroopan mäkiviikko
5.1.1956 Neuvostoliiton lippu 1955–1980. Koba Zakadze 82,5 m
6.1.1956 79,5 m
6.1.1961 Suomen lippu Kalevi Kärkinen 84,5 m
30.12.1962 Itävalta Willi Egger 89,5 m
Norjan lippu Toralf Engan 91,5 m 1949 rakennetun mäen mäkiennätys
5.1.1964 Puolan lippu Józef Przybyła 95,5 m
9.2.1964 Suomen lippu Veikko Kankkonen Talviolympialaiset 1964 [2]
4.1.1970 Norjan lippu Bjørn Wirkola 98,0 m Keski-Euroopan mäkiviikko
Itä-Saksan lippu Horst Queck 99,0 m K90-mäen mäkiennätys
4.1.1975 Itävalta Karl Schnabl
Itävalta Hans Millonig 101,0 m Kaatunut
Itävalta Karl Schnabl 100,0 m
3.1.1976 Länsi-Saksan lippu Peter Leitner 103,0 m K95-mäen mäkiennätys
3.1.1978 Itä-Saksan lippu Falko Weißpflog 106,0 m
2.1.1980 Itävalta Hubert Neuper 107,0 m Maailmancup
4.1.1984 Itä-Saksan lippu Klaus Ostwald
Itä-Saksan lippu Jens Weißflog
107,5 m Maailmancup K106-mäen mäkiennätys
4.1.1985 Tšekkoslovakia Pavel Ploc 112,0 m Maailmancup
4.1.1987 Itävalta Ernst Vettori Maailmancup
4.1.1994 Itävalta Andreas Goldberger 114,5 m Maailmancup
3.1.1995 Japani Kazuyoshi Funaki 117,0 m Maailmancup
4.1.1995 117,5 m
4.1.1997 Saksan lippu Dieter Thoma 120,0 m Maailmancup
3.1.1999 Saksan lippu Martin Schmitt 121,0 m Maailmancup Kaatunut
3.1.2001 Puolan lippu Adam Małysz 120,5 m Maailmancup HS115-mäen mäkiennätys
2.1.2002 Yhdysvaltain lippu Clint Jones
Saksan lippu Michael Neumayer
127,5 m Continental Cup
Saksan lippu Dirk Else 128,5 m
3.1.2002 Venäjän lippu Igor Medved
Saksan lippu Michael Uhrmann
130,0 m Maailmancup
Saksan lippu Martin Schmitt 131,0 m
Itävalta Andreas Widhölzl 132,0 m
Saksan lippu Sven Hannawald  
132,5 m
Itävalta Balthasar Schneider
Slovenia Primož Peterka
125,0 m
Venäjän lippu Ildar Fatšullin 127,0 m
Venäjän lippu Valery Kobelev 130,5 m
4.1.2002 Saksan lippu Sven Hannawald 134,5 m
4.1.2015 Itävalta Stefan Kraft 137,0 m Maailmancup
Itävalta Michael Hayböck 138,0 m Kaatunut

Kesämäkiennätyksen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesämäkiennätyksen 136,0 metriä on hypännyt Adam Małysz.[3]

Päivämäärä Hyppääjä Pituus Kilpailu Kommentti
13.9.2002 Itävalta Gerhard Hofer 109,0 m Kesä-GP
Itävalta Mathias Hafele 110,5 m
Itävalta Manuel Fettner 112,5 m
Itävalta Florian Liegl 114,0 m
Itävalta Reinhard Schwarzenberger 118,5 m
Venäjän lippu Valery Kobelev 126,0 m
Suomen lippu Matti Hautamäki
Itävalta Martin Koch
126,5 m
Itävalta Martin Höllwarth 132,0 m
135,0 m World record icon.svg
Itävalta Gerhard Hofer 105,5 m
Itävalta Markus Eigentler
Itävalta Stefan Kaiser
111,5 m
Itävalta Manuel Fettner 115,0 m
Itävalta Christian Nagiller 123,0 m
Itävalta Reinhard Schwarzenberger 127,0 m
Saksan lippu Christof Duffner 131,5 m
14.9.2002 Itävalta Martin Koch
31.8.2003 Saksan lippu Maximilian Mechler
Itävalta Reinhard Schwarzenberger
Slovenia Rok Benkovič 132,0 m
Suomen lippu Veli-Matti Lindström 135,0 m
11.9.2004 Puolan lippu Adam Małysz 136,0 m

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Official Report of the 1976 Olympic Winter Games (s. 83) digital.la84.org. 1976. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi, ranskaksi, englanniksi)
  2. Official Report of the 1964 Olympic Winter Games (s. 119) digital.la84.org. 1964. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi)
  3. Grand Prix Results – Innsbruck fis-ski.com. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)