Bergiselschanze
| Bergiselschanze | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | |
| Paikkakunta |
 Innsbruck, Itävalta |
| Katsomopaikat | 22 500 |
| Koordinaatit | |
| Avattu | 1927 |
| Remontoitu | 1931, 1949, 1963, 1974, 1984, 2001, 2012, 2017 |
| Seura |
SC Bergisel, SV Innsbruck-Bergisel |
| Rakenne | |
| K-piste | 120 metriä |
| Mäkikoko | 130 metriä |
| Mäkiennätys |
138,0 metriä Michael Hayböck (4.1.2015) |
| Kesämäkiennätys |
136,0 metriä Adam Małysz(11.9.2004) |
| Muovitus | Kyllä |
| Tornin korkeus | 50 m |
| Vauhtimäen pituus | 90,7 m |
| Vauhtimäen kulma | 35° |
| Keulan pituus | 6,5 m |
| Keulan korkeus | 3,08 m |
| Keulan kulma | 10,75° |
| Alastulorinteen kulma | 34,5° |
Bergiselschanze on hyppyrimäki Innsbruckissa Itävallassa.
Bergiselschanzesta hypätään yksi Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailuista. Hyppyrimäen on suunnitellut Zaha Hadid ja se toimii myös näkötornina ja ravintolana. Hyppyrimäen alitse menee A13-tien Bergiseltunnel.
Bergiselschanzessa on järjestetty vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisten avajaiset ja suurmäen kilpailut, sekä vuosien 1933, 1985 ja 2019 hiihdon MM-kilpailujen suurmäen kilpailut. Hyppyrimäessä on myös järjestetty talviuniversiadien suurmäen kilpailut vuosina 1968 ja 2005.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset luonnonmäet Innsbruckiin tehtiin vuonna 1906 ja ensimmäinen hyppyrimäki vuonna 1908 Husslhofiin. Bergiseliin tehtiin ensimmäinen luonnonmäki vuonna 1927, josta alkaen siellä on järjestetty kansainvälisiä mäkihyppykilpailuja. Vuoden 1933 MM-kilpailuja varten rakennettiin uusi puinen K70-hyppyrimäki, joka romahti vuonna 1941 ja vierailulla olleista jalkapallojoukkueista kuoli neljä jäsentä. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin uusi hyppyrimäki, joka valmistui vuonna 1949. Vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisia varten hyppyrimäkeä, katsomoa ja muita tiloja suurennettiin ja modernisoitiin. Se toimi myös olympialaisten avajaisten pitopaikkana, päättäjäiset järjestettiin Olympiahallessa. Vuoden 1963 remontin jälkeen K-piste sijaitsi 90 metrissä ja vuoden 1974 remontin jälkeen 95 metrissä[1] ja myöhemmin 106 metrissä. Hyppyrimäkeä remontoitiin myös vuonna 1984 seuraavan vuoden MM-kilpailuja varten, remontin jälkeen K-piste sijaitsi 110 metrissä ja HS-pisteeksi asetettiin myöhemmin 115 metriä.
Nykyinen Zaha Hadidin suunnittelema 50 metriä korkea hyppytorni on avattu vuonna 2001 ja monet hyppääjät pitävät tätä modernia tornia mukavana suorituspaikkana. Uuden hyppyrimäen rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös hiihtohissi ja alastulorinteeseen asennettiin muovitus. Rakennustyöt maksoivat yhteensä noin 12 miljoonaa euroa. Joulukuussa 2012 vauhtimäkeen asennettiin jäähdytysjärjestelmä, joka korvattiin 2017 nykyaikaisella jäädytettävällä latuprofiililla.
Arvokilpailuvoittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talviolympialaisissa 1964 suurmäen kilpailun voitti norjalainen Toralf Engan ja talviolympialaisissa 1976 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Karl Schnabl.
Mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1933 voitti sveitsiläinen Marcel Reymond ja suurmäen maailmanmestaruuden vuonna 1985 voitti norjalainen Per Bergerud ja joukkuekilpailun Suomi joukkueella Tuomo Ylipulli, Pentti Kokkonen, Matti Nykänen ja Jari Puikkonen. Vuonna 2019 suurmäen maailmanmestaruuden voitti saksalainen Markus Eisenbichler ja joukkuekilpailun Saksa joukkueella Karl Geiger, Richard Freitag, Stephan Leyhe ja Markus Eisenbichler.
Talviuniversiadeissa 1968 suurmäen kilpailun voitti japanilainen Hiroshi Itagaki ja talviuniversiadeissa 2005 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Manuel Fettner.
Mäkiennätyksen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkiennätyksen 138,0 metriä on hypännyt Michael Hayböck.
.jpg)
| Päivämäärä | Hyppääjä | Pituus | Kilpailu | Kommentti |
|---|---|---|---|---|
| 1927 | Heinrich Mayerl
|
47,5 m | Luonnonmäen mäkiennätys | |
| 12.2.1933 | Josef Gumpold
|
70,5 m | MM-kilpailut 1933 | |
 Marcel Reymond
|
||||
| 13.2.1933 |  Birger Ruud
|
74,0 m | K70-mäen mäkiennätys | |
| 6.1.1955 | Torbjørn Ruste
|
79,5 m | Keski-Euroopan mäkiviikko | |
| 5.1.1956 |  Koba Zakadze
|
82,5 m | ||
| 6.1.1956 | 79,5 m | |||
| 6.1.1961 |  Kalevi Kärkinen
|
84,5 m | ||
| 30.12.1962 | Willi Egger
|
89,5 m | ||
| Toralf Engan
|
91,5 m | 1949 rakennetun mäen mäkiennätys | ||
| 5.1.1964 | Józef Przybyła
|
95,5 m | ||
| 9.2.1964 | Veikko Kankkonen
|
Talviolympialaiset 1964 | [2] | |
| 4.1.1970 | Bjørn Wirkola
|
98,0 m | Keski-Euroopan mäkiviikko | |
 Horst Queck
|
99,0 m | K90-mäen mäkiennätys | ||
| 4.1.1975 | Karl Schnabl
|
|||
| Hans Millonig
|
101,0 m | Kaatunut | ||
| Karl Schnabl
|
100,0 m | |||
| 3.1.1976 |  Peter Leitner
|
103,0 m | K95-mäen mäkiennätys | |
| 3.1.1978 | Falko Weißpflog
|
106,0 m | ||
| 2.1.1980 | Hubert Neuper
|
107,0 m | Maailmancup | |
| 4.1.1984 | Klaus Ostwald
|
107,5 m | Maailmancup | K106-mäen mäkiennätys |
| Jens Weißflog
| ||||
| 4.1.1985 |  Pavel Ploc
|
112,0 m | Maailmancup | |
| 4.1.1987 | Ernst Vettori
|
Maailmancup | ||
| 4.1.1994 | Andreas Goldberger
|
114,5 m | Maailmancup | |
| 3.1.1995 |  Kazuyoshi Funaki
|
117,0 m | Maailmancup | |
| 4.1.1995 | 117,5 m | |||
| 4.1.1997 | Dieter Thoma
|
120,0 m | Maailmancup | |
| 3.1.1999 | Martin Schmitt
|
121,0 m | Maailmancup | Kaatunut |
| 3.1.2001 | Adam Małysz
|
120,5 m | Maailmancup | HS115-mäen mäkiennätys |
| 2.1.2002 |  Clint Jones
|
127,5 m | Continental Cup | |
| Michael Neumayer
|
||||
| Dirk Else
|
128,5 m | |||
| 3.1.2002 |  Igor Medved
|
130,0 m | Maailmancup | |
| Michael Uhrmann
|
||||
| Martin Schmitt
|
131,0 m | |||
| Andreas Widhölzl
|
132,0 m | |||
| Sven Hannawald
|
||||
| 132,5 m | ||||
| Balthasar Schneider
|
125,0 m | |||
 Primož Peterka
|
||||
| Ildar Fatšullin
|
127,0 m | |||
| Valery Kobelev
|
130,5 m | |||
| 4.1.2002 | Sven Hannawald
|
134,5 m | ||
| 4.1.2015 | Stefan Kraft
|
137,0 m | Maailmancup | |
| Michael Hayböck
|
138,0 m | Käsi osui lumeen. |
Kesämäkiennätyksen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesämäkiennätyksen 136,0 metriä on hypännyt Adam Małysz.[3]
| Päivämäärä | Hyppääjä | Pituus | Kilpailu | Kommentti |
|---|---|---|---|---|
| 13.9.2002 | Gerhard Hofer
|
109,0 m | Kesä-GP | |
| Mathias Hafele
|
110,5 m | |||
| Manuel Fettner
|
112,5 m | |||
| Florian Liegl
|
114,0 m | |||
| Reinhard Schwarzenberger
|
118,5 m | |||
| Valery Kobelev
|
126,0 m | |||
| Matti Hautamäki
|
126,5 m | |||
| Martin Koch
|
||||
| Martin Höllwarth
|
132,0 m | |||
| 135,0 m | 
| |||
| Gerhard Hofer
|
105,5 m | |||
| Markus Eigentler
|
111,5 m | |||
| Stefan Kaiser
|
||||
| Manuel Fettner
|
115,0 m | |||
| Christian Nagiller
|
123,0 m | |||
| Reinhard Schwarzenberger
|
127,0 m | |||
| Christof Duffner
|
131,5 m | |||
| 14.9.2002 | Martin Koch
|
|||
| 31.8.2003 | Maximilian Mechler
|
|||
| Reinhard Schwarzenberger
|
||||
| Rok Benkovič
|
132,0 m | |||
| Veli-Matti Lindström
|
135,0 m | |||
| 11.9.2004 | Adam Małysz
|
136,0 m | ||
| 18.11.2019 | Jan Hörl
|
144,0 m | Kaatunut |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bergisel skisprungschanzen.com (englanniksi, saksaksi, puolaksi)
- Results – Innsbruck fis-ski.com (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Official Report of the 1976 Olympic Winter Games (s. 83) digital.la84.org. 1976. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi, ranskaksi, englanniksi)
- ↑ Official Report of the 1964 Olympic Winter Games (s. 119) digital.la84.org. 1964. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi)
- ↑ Grand Prix Results – Innsbruck fis-ski.com. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
