Bergenin johdinautoliikenne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bergenin johdinautoliikenne
Tide Bussin liikennöimä Neoplan N6321 (kutsutaan myös MAN-Neoplan Kiepeksi) -johdinauto linjalla 2.
Tide Bussin liikennöimä Neoplan N6321 (kutsutaan myös MAN-Neoplan Kiepeksi) -johdinauto linjalla 2.
Tyyppi johdinautojärjestelmä
Sijainti Oslo, Norja
Avattu 24.2.1950
Pituus 7 km
Pysäkit 11
Linjoja 1
Sähköistys rinnakkaiset tasavirta-ajojohtimet
Omistaja Skyss
Liikennöitsijä(t) Tide Buss
Matkoja päivässä 6000
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut

Bergenin johdinautoliikenne on Norjan Bergenissä toimiva johdinautojärjestelmä. Se on Norjan ainut jäljellä oleva johdinautojärjestelmä ja toinen Skandinavian kahdesta johdinautojärjestelmästä.

Johdinautoliikenne alkoi 24. helmikuuta 1950,[1] kun Bergenin raitioliikenne lakkautettiin osittain ja osa raitiolinjoista muunnettiin johdinautolinjoiksi. Johdinautojärjestelmän rakensi ja sitä liikennöi Bergen Sporvei, ja nyt sitä liikennöi tämän seuraaja, Tide Buss.

Vuonna 2007 käytössä oli kuusi johdinautoa ja kaksi duobussia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan ensimmäinen johdinautoverkosto avautui Drammenissa vuonna 1909.[1] Bergenin johdinautojärjestelmän suunnittelu alkoi vuonna 1928, ja vuonna 1937 raitiotien liikennöitsijä Bergen Sporvei alkoi opiskella johdinautojärjestelmiä ympäri Eurooppaa. 7. heinäkuuta 1940 kaupunginvaltuusto päätti kahden johdinautolinjan rakentamisesta: linja 5 Mulenista keskustan kautta Møhlenprisiin ja linja 7 Nordnesistä keskustan kautta Fjøsangerveieniin. Vuonna 1942 yhtiö aloitti joidenkin bensiinibussiensa muuntamisen johdinautoiksi, mutta vuonna 1944 Saksan miehitysjoukot ottivat valmistuneen johdinauton haltuunsa ja siirsivät sen Lyypekkiin. Samalla yhtiö lopetti johdinautojen tekemisen.

Toisen maailmansodan aikainen polttoainepula teki johdinautoista todella suosittuja, koska Norjalla oli runsaasti halpaa sähköä.[2] Sodan jälkeen alkoi 4,1 kilometin pituisen linjan 5 rakentaminen, ja vuonna 1950 se korvasi raitiolinjan 3. Tähän mennessä myös viisi polttomoottoribussia muunnettiin johdinautoiksi, ja vuoroväliksi saatiin kymmenen minuuttia. Vuotta myöhemmin Strømmenin konepajalta ostettiin kolme johdinautoa, ja vuoroväli lyheni 7,5 minuuttiin. Linja oli suosittu ja liikenne lisääntyi. Vuonna 1954 raitiolinjasta 2 alettiin tehdä johdinautolinjaa, ja vuonna 1957 6,5 kilometrin mittainen linja 2 avautui 18 uuden johdinauton voimin. Matkustajamäärä saavutti huippunsa vuonna 1959, jolloin kahdella johdinautolinjalla oli yli kymmenen miljoonaa matkustajaa vuodessa. Vuonna 1960 autojen myynnin sääntely Norjassa purettiin, mikä vähensi julkisen liikenteen käyttöä.[2]

Škoda 9Tr, joka liikennöi Bergenissä vuodesta 1973 vuoteen 1986.

1970-luvulla Bergen Sporvei yritti lakkauttaa johdinautoliikenteen, mutta kaupunginvaltuusto ei antanut tähän lupaa. Vuonna 1995 tehtiin kuitenkin suuria tietöitä, jotka johtivat linjan 5 sulkemiseen. Linjaa 5 ei ole avattu uudelleen, joten 2 on Norjan ainut johdinautolinja.[2]

Bergenin uuteen pikaraitiotiehen liittyviin suunnitelmiin sisältyy johdinautolinjan pidentäminen Møhlenprisistä Oaseniin ja Mulenista Paradikseen.[3] Vuonna 2019 tilattiin kymmenen johdinautoa 80 miljoonalla Norjan kruunulla. Kussakin on 55 kilowattitunnin akku, mikä mahdollistaa linjan jatkamisen Laksevågiin.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Murray, Alan (2000). World Trolleybus Encyclopaedia. Yateley, Hampshire, UK: Trolleybooks.  ISBN 0-904235-18-1.
  2. a b c Aspenberg, Nils Carl: Trolleybussene i Norge, s. 96. Baneforlaget, 1996. (norjaksi)
  3. Vision for public transit for the Bergen region. Bergen Light Rail. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.1.2007).
  4. Kvamme: Ti nye, fullelektriske trolleybusser er på vei til Bergen Tu.no. 5.12.2019. Teknisk Ukeblad. (norjaksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Trolleybuses in Bergen