Bentsyylisyanidi
| Bentsyylisyanidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Fenyyliasetonitriili |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1=CC=C(C=C1)CC#N[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H7N |
| Moolimassa | 117,146 g/mol |
| Tiheys | 1,0214 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 0,1 g/l (25 °C)[3] |
Bentsyylisyanidi eli fenyyliasetonitriili (C8H7N) on aromaattisiin nitriileihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdiste on tärkeä lähtöaine monien muiden kemikaalien valmistuksessa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa bentsyylisyanidi on väritöntä öljymäistä nestettä. Aine on käytännössä veteen liukenematonta ja liukenee hyvin useisiin orgaanisiin liuottimiin esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin.[2][4][5]
Bentsyylisyanidia esiintyy eräiden kasvien esimerkiksi vihanneskrassin eteerisissä öljyissä.[2][6] Bentsyylisyanidi on eräiden hyönteisten esimerkiksi kaaliperhosen ja aavikkokulkusirkan feromoni. Yhdiste toimii näissä hyönteisissä paritteluhaluja vähentävänä feromonina.[6]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bentsyylisyanidia valmistetaan natriumsyanidin ja bentsyylihalogenidien esimerkiksi bentsyylikloridin välisellä reaktiolla. Reaktio suoritetaan käyttäen liuottimena etanolia tai vesiliuoksessa, jolloin katalyytteinä käytetään faasinsiirtokatalyyttejä.[2][4][5]
Bentsyylisyanidi on runsaasti käytetty orgaanisen kemian synteesien lähtöaine. Siitä voidaan valmistaa lääkeaineita esimerkiksi penisilliinejä, metyylifenidaattia, barbituraatteja ja amfetamiineja. Lisäksi siitä vamistetaan tuoksu- ja aromiaineita, optisia kirkastimia ja hyönteismyrkkyjä.[2][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Phenylacetonitrile – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ a b c d e Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 190. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Physical properties: Benzyl cyanide NLM Viitattu 29.10.2017
- ↑ a b c Peter Pollak, Gérard Romeder, Ferdinand Hagedorn & Heinz-Peter Gelbke: Nitriles, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 29.10.2017
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 125. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Daniel Purich: The Inhibitor Index, s. 1346. CRC Press, 2017. ISBN 9781351730679. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.10.2017). (englanniksi)