Bengt Olof Lille

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bengt Olof Lille.

Bengt Olof Lille (12. marraskuuta 1807 Heinola25. huhtikuuta 1875 Siuntio[1]) oli suomalainen teologi ja virsirunoilija. Hän toimi kirkkohistorian professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1840-1871 ja teologisen tiedekunnan dekaanina 1865–1871.[2]

Lille oli suomalaisen kirkkohistorian merkittävä uudistaja, joka lauantaiseuralaisen ystävänsä, dogmatiikan professori Axel Adolf Laurellin tavoin toi teologiseen tiedekuntaan aikansa modernin, kansainväliset mitat täyttävän tavan tarkastella kristinuskon historiaa. Ennen Lilleä teologisen tiedekunnan kirkkohistorian opetus oli Uuden testamentin läpikäyntiä ja selittämistä jae jakeelta. Uuden historiallisen tavan tarkastella kristinuskoa Lille toi Suomeen Saksan opintomatkaltaan, jonka hän teki vuosina 1836–1837. Merkittävimmät vaikutteensa hän sai Berliinistä, jossa hän opiskeli August Neanderin oppilaana. Lille oli ensimmäinen historiaa opettanut teologisen tiedekunnan professori.

Matkansa aikana Lille toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) asiamiehenä ja yritti saada tunnetun orientalistin Friedrich Rückertin kääntämään Kalevalan saksaksi. Lille osasi suomea erittäin hyvin, mikä oli poikkeuksellista hänen aikansa suomalaisessa yliopistomaailmassa. Hän ihaili Kalevalaa, jota hän käytti esimerkiksi kirkkohistoriallisten luentojensa lähteenä, sekä Kanteletarta, jota hän myös käänsi ruotsiksi.

Lille oli kirjoittautunut Keisarilliseen Turun akatemiaan vuonna 1822. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1827. Samana vuonna hän sai sekä filosofian maisterin että filosofian tohtorin arvon Turun akatemian viimeiseksi jääneessä filosofisen tiedekunnan promootiossa. Yliopiston siirryttyä Helsinkiin hän aloitti teologian opinnot. Lille oli Lauantaiseuran perustajajäseniä[2] ja osallistui sen hankkeisiin. Hän oli sekä Helsingfors Lyceumin että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustajajäsen[2] ja kirjoitti Helsingfors Morgonbladiin. Lyceumissa hän opetti uskontoa sekä logiikkaa ja etiikkaa.

Syksyllä 1840 Lille aloitti kirkkohistorian luennot, joissa hän määritteli kirkkohistorian oppialan sekä käsitteli ensimmäisenä suomalaisena aikansa kirkkohistorian metodi- ja lähdekysymyksiä. Lille luennoi opiskelijoilleen kaikkia kirkkohistorian aikakausia. Useimmin toistuvat luentoaiheet olivat varhaiskirkon historia ja reformaatio. Hän piti lukuvuonna 1853–1854 maansa ensimmäiset luennot Suomen kirkkohistoriasta. Tästä luennosta säilyneet luentokatkelmat kuvaavat osaltaan, kuinka teologinen tiedekunta toimi suomalaisen papiston kansallisen ajattelun kouluna. Lillen luentojen uudistumista osoitti myös kirkkohistorian kulttuurihistoriallinen tarkastelu lukuvuonna 1860–1861.

Lille oli välitysteologi ja toi tämän teologisen koulukunnan Suomeen. Oppi-isänsä Neanderin tavoin hän ei hyväksynyt hegeliläisyyttä, jota hän piti kristinuskon kanssa yhteensopimattomana. Friedrich Schleiermacheria hän puolestaan arvosti teologian uudistajana. Lillen poika Axel Lille tuli tunnetuksi toimittajana ja Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajana.

Akateemisen uransa ohella Lille toimi Siuntion kirkkoherrana vuodesta 1840 kuolemaansa saakka vuoteen 1875.[3]

Hän julkaisi 1830-luvun lopulla Väckaren-lehteä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eino Murtorinne, Suomalainen teologia autonomian kautena (1828–1918). 1986.
  • Tarja-Liisa Luukkanen, B. O. Lille ja kirkkohistorianopetuksen alkuvaiheet Aleksanterin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, Historiallisia tutkimuksia 207 (2000).
  • Tarja-Liisa Luukkanen, Die Deutsche Kirchengeschichtsforschung und die Entstehung der Diziplin Kirchengeschichte als universitäres, theologisches Lehrfach in Finnland. – Zeitschrift für Kirchengeschichte 113/2002, 75-90.
  • Tarja-Liisa Luukkanen, Savages and Barbarians? An example of creating a respectable past for Finnish-speaking Finns.- Finnish Yearbook of Political Thought 2003, 71–89.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]