Siirry sisältöön

Bengt Laurikainen

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Bengt Laurikainen
Suomen lähetyskunnan edustaja
talonpoikaissäädyn edustaja Suomen Pietarin lähetyskunnassa 26. lokakuusta 1808 – 7. tammikuuta 1809.
Valtiopäivämies Ruotsi
talopoikaissäädyn edustaja Norrköpingissä 15. maaliskuuta – 15. kesäkuuta 1800.
Valtiopäivämies Ruotsi
talopoikaissäädyn edustaja Gävlessä 23. tammikuuta – 24. helmikuuta 1792.
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1748
Seppola, Mikkeli, Ruotsi
Kuollut20. toukokuuta 1816 (68 vuotta)
Asila, Mikkeli, Suomen suuriruhtinaskunta
Kansalaisuus Ruotsi 1748–
Suomi 1809–
Ammatti maanviljelijä, piirituomari
Vanhemmat Petter Laurikainen
Maria Laurikainen o.s. Pulkin
Puoliso (Elin) Helena Mårtendotter o.s. Martin
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Kunniamerkit lähetyskunnan mitali
Aiheesta muualla
Kotisivu

Bengt ”Pentti” Petterson Laurikainen (ven. Бенгт Лаурикайнен , 3. helmikuuta 1748 Seppola, Mikkeli,[1] – 20. toukokuuta 1816 Asila[2], Mikkeli) oli suomalainen talollinen, lautamies ja piirituomari, kaksinkertainen valtiopäivämies Ruotsin säätyvaltiopäivillä[3] ja vuoden 1808 Suomen lähetyskunnan talonpoikaisedustaja silloisesta Kymenkartanon läänistä, nykyisestä Etelä-Savon maakunnasta.[4][5][3][6]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Laurikaisen vanhemmat olivat Petter Laurikainen (s. 1704) ja Maria Laurikainen (o.s. Pulkin s. 1722), jotka olivat torppareina Mikkelin maalaiskunnan Seppolan kylän kartanomailla.

Hän oli yhden manttaalin tilallinen Mikkelin Hiirolassa Matiskalan kantatilalla[7][8], sekä Asilassa sijaitsevalla Laaska talo no: 2 maatilalla[9], Sulkavalta, Hintsalankylältä kotoisin olleen aviopuolisonsa (Elin) Helena Mårtendotter (o.s. Martin, Martinen, s. 1752)[10]. Perheessä oli kuusi lasta: Petter (1771), Maria (1774[11]), Anders (1776), Catharina (1779), Bengt (1781[12][13]) ja Henric (1793).

Luottamustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurikainen oli siviilioikeudellisia asioita istuva lautamies[14] ja viimeisinä elinvuosinaan piirituomari Mikkelin kihlakunnan käräjäoikeudessa.[2] Ruotsintaitoisena hän tuli valituksi talonpoikaissäädyn edustajaksi Ruotsin säätyvaltiopäiville vuosina 1792 ja 1800[3][15][16][17][18][19][20]. Hänet valittiin myös vuonna 1808 Pietariin matkanneeseen suomalaiseen lähetyskuntaan neuvottelemaan Suomen autonomisen aseman itsehallinnollisista kysymyksistä sekä Suomen liittämisestä keisarillisen Venäjän alaiseksi suuriruhtinaskunnaksi[14][21][22][18][19]. Vuoden 1792 Gävlen valtiopäivät olivat Gävlessä 23.1.–24.2.1792[20][18][19]. Säätyjen jäsenet valikoituivat lääniensä tehtävistä vastaaviin valiokuntiin. Valtiopäiväedustajat kävivät kumartamassa alamaisuuttaan Kustaa III:lle. Talonpojat sekä papisto kokoontuivat pitämään kokouksiaan Gävlen lukiossa. Laurikaisesta tuli toistamiseen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustaja 10. maaliskuuta 1800 järjestetyillä Norrköpingin valtiopäivillä[20][18]. Tuolloin säädyt kävivät kumartamassa Kustaa IV Aadolfia[15][20][17].

Laurikainen sai kutsun heinäkuussa 1808 Kymenkartanon läänin maaherra Johan Herman Lodelta osallistua 26. lokakuuta 1808 lähtevään Suomen lähetyskuntaan[14][21][23][24][18][19]. Laurikainen oli todennäköinen ehdokas, koska hän oli osallistunut jo aikaisemmin kaksi kertaa Ruotsissa pidettäville valtiopäiville, hänen taitonsa ja kykynsä olivat hyväksi ja täyttivät silloisen hovikelpoisuuden kriteerit talonpoikaissäädyn lähettiläänä. Lähetyskunta sai audienssin keisari Aleksanteri I:ltä, ja suomalaiset vakuuttivat näin uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Lähetyskunta kieltäytyi esiintymästä valtiopäivien valtuuksin, mutta se laati 17 kohdan esityslistan[25][26], johon keisari merkitsi myönteisen päätöksensä. Lähetyskunnan edustajista marraskuussa saapuneet saivat luvan palata Suomeen 6. tammikuuta ja loput edustajat palasivat tammikuun loppuun mennessä 1809.[23][27][24][28][29][19].

Laurikainen oli värvättynä Ruotsin kuninkaan määräyksestä ruotutalollisena, ruotutalo sijaitsi Asilassa Laaskan maatilalla sotilastorppa (ruotu no. 52, pääkatselmuksen sotilasrulla 1801[30]), velvoite oli majoittaa ruotusotilasta (varusmies Johan Estman vuosien 1783–1785[31]) tilan torpassa. Ruotuvelvoite päättyi vuonna 1809 Suomen siirtyessä osaksi Venäjän keisarikuntaa[30].

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähetyskunnan eräitä alkuperäisiä asiakirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bengt Laurikaisen allekirjoitus (vasen sivu alaosa) Suomenlähettiläiden keisari Aleksanteri I osoittamassa memoriaalissa.[34]
    Bengt Laurikaisen allekirjoitus (vasen sivu alaosa) Suomenlähettiläiden keisari Aleksanteri I osoittamassa memoriaalissa.[34]
  • Bengt Laurikaisen allekirjoitus (vasen sivu alaosa) Suomenlähettiläiden keisari Aleksanteri I osoittamassa memoriaalissa.[34]
    Bengt Laurikaisen allekirjoitus (vasen sivu alaosa) Suomenlähettiläiden keisari Aleksanteri I osoittamassa memoriaalissa.[34]
  • Bengt Laurikaisen allekirjoitus (sivun alaosa) Suomenlähettiläiden keisari Aleksanteri I osoittamassa memoriaalissa.[35]
    Bengt Laurikaisen allekirjoitus (sivun alaosa) Suomenlähettiläiden keisari Aleksanteri I osoittamassa memoriaalissa.[35]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Seppola Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 16.10.2022.
  2. ↑ a b 162: I F:5 Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1789-1837 digihakemisto.net. Viitattu 8.2.2025.
  3. ↑ a b c 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.9.2023.
  4. ↑ 7.6.1900 Nya Pressen no 150 B, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.9.2023.
  5. ↑ 20.12.1900 Lukutupa no 20-21, s. 8 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.9.2023.
  6. ↑ 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921., s. 176 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.2.2024.
  7. ↑ Kuvien tarkastelu Kansallisarkisto. Viitattu 17.10.2022.
  8. ↑ Hiirolan kylahistoriaa Mikkelin kaupunki. Viitattu 17.10.2022.
  9. ↑ 26.9.1928 Suomi no 4, s. 203 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.8.2024.
  10. ↑ 83: I F:5 Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1789-1837 digihakemisto.net. Viitattu 10.2.2025.
  11. ↑ Matiskala Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 17.10.2022.
  12. ↑ Asila Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 17.10.2022.
  13. ↑ Häkkinen, Tuula; Maaranen, Seija & Kaipainen, Seppo: Perinnetietoa koskentaipaleesta s.136 (Bengt Laurikainen) 30.2.1987. Mikkelin kaupunki. Viitattu 23.10.2022.
  14. ↑ a b c Mikkelin mies autonomiaa rakentamassa Länsi-Savo. 2008. Viitattu 11.6.2019.
  15. ↑ a b Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä 5.1.2020. Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 5.1.2020. Viitattu 16.10.2022.
  16. ↑ julkisen neuvoston valtiopäiväjäsen Bengt Laurikainen v.1792 s.179, v.1800 s.189) ja sisällysluettelo s.209 (pdf) weburn.kb.se. Viitattu 28.6.2019. (ruotsiksi)
  17. ↑ a b Etelä-Savon valtiopäiväedustajat (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 16.10.2022.
  18. ↑ a b c d e marraskuuta 1872 Kirjallinen Kuukauslehti no 10-11, s. 17 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.10.2022.
  19. ↑ a b c d e toukokuuta 1880 Kirjallinen Kuukauslehti no 5, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.10.2022.
  20. ↑ a b c d Hallinto ja oikeuslaitos. säätyedustus Savon historia. Viitattu 16.10.2022.
  21. ↑ a b Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari: Suomen kansan historia documentcloud.adobe.com. 1881–1882. Viitattu 11.6.2019.
  22. ↑ Kyläkoski, Kaisa: Sukututkijan loppuvuosi: Kaksi valtiopäivämiestä vuodelta 1800 25.1.2015. Sukututkijan loppuvuosi. Viitattu 30.10.2022.
  23. ↑ a b Castrén, Robert: Finska deputationen 1808-1809, s. 32, 50, 82. G.W. Edlund, 1879. Teoksen verkkoversio Viitattu 16.10.2022. (ruotsiksi)
  24. ↑ a b Yrjö-Koskinen, Sakari: Finlands historia från den äldsta tiden intill våra dagar (s. 576) 1874. K. B. HOLMS FÖRLAG. Viitattu 16.10.2022. (ruotsiksi)
  25. ↑ Suomen lähetyskunnan ensimmäisestä muistiosta 9.1.2022. Kansallisarkisto. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 16.12.2022.
  26. ↑ Pietarissa/I S:t Petersburg 9.1.2022. Kansallisarkisto. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 16.12.2022.
  27. ↑ Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat docplayer.fi. Viitattu 16.10.2022.
  28. ↑ Schulman, Hugo: Striden om Finland 1808-1809 (s. 374) runeberg.org. 1909. WSOY. Viitattu 16.10.2022. (ruotsiksi)
  29. ↑ Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika (s. 245–246) Otava. Viitattu 16.10.2022.
  30. ↑ a b Savon rykmentti: Majurin komppania Ruotutalot: pääkatselmus 1801 (Bengt Laurikainen, Asila ruotu 52) rajapuro.net. Viitattu 16.10.2022.
  31. ↑ Majurin komppania: ruotu 52 (varusmies Johan Estman) rajapuro.net. Viitattu 3.1.2023.
  32. ↑ Lähetyskunnan mitali (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 16.10.2022.
  33. ↑ Kuvamateriaalia Suomen lähetyskunnan mitalista (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 16.10.2022.
  34. ↑ a b Pietarissa/I S:t Petersburg Kansallisarkisto. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 6.11.2025.
  35. ↑ Pietarissa/I S:t Petersburg Kansallisarkisto. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 6.11.2025.
Suomen lähetyskunnan jäsenet 1808–1809

AatelistoCarl Erik Mannerheim (puheenjohtaja) • Karl Fredrik Rotkirch (sihteeri) • Ernst Gustaf von Willebrand (kenraalimajuri) • Petter Silfverskiöld (sotaneuvos) • Carl Arvid Krabbe (asessori)
PapistoFredrik Lebell • Ivar Wallenius • Nils Johansson Aejmelaeus • Matthias Castrén
PorvaritJean Gabriel Tjaeder • Eric Borgström • Jonas Carlstedt • Johan Linderth • Carl Hultman • Herman Höckert • Carl Magnus Engman
TalonpoikaistoBengt (Pentti) Laurikainen • Kustaa Cavén • Jahvetti Kaitala • Pehr Klockars • Matti Pikkarainen
ylimääräiset jäsenet:
Turun hovioikeusRobert Henrik Rehbinder (hovioikeuden asessori)
Turun akatemiaGabriel Erik Haartman (akatemian lääketieteen professori ja entinen rehtori)
Kenraali ja poliitikkoGeorg Magnus Sprengtporten (hallituskomitean jäsen ja ensimmäinen Suomen kenraalikuvernööri)

Suomen lähetyskunnan vaalit • Suomen lähetyskunnan edustajat • Suomen lähetyskunta • Suomen lähetyskunnan muistiot • Suomen lähetyskunnan audienssi • Keisarin neuvottelukunta • Porvoon valtiopäivät

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bengt_Laurikainen&oldid=23700715”