Belgiansininen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nautarotua. Belgian Blue voi tarkoittaa myös likööricocktailia.
Belgiansininen
Kamp- Bambino vd ijzer copy.jpg
Käyttötarkoitus: liharotu
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Belgia
Rodun syntyaika: 1800-luku
Polveutuminen: paikalliset kannat ja shorthorn; ehkä charolais
Kantakirja perustettu: 1973
Muita nimityksiä: Belgian Blue, Blue Pied, Blanc Bleu Belge, Race de la Moyenne et Haute Belgique
Esiintyminen
Merkitys Suomessa: Suomessa vielä harvinainen
Ominaisuudet
Sarvet: sarvellinen
Paino: sonnit 1 300 kg,
lehmät 700 kg
Värit: valkoinen, sinimusta, kirjava
Teuraana: jopa 80 %

Belgiansininen on lihakarjarotu, joka on kehitetty lähinnä keskisessä ja itäisessä osassa Belgiaa. Eläin on pienipäinen ja rakenteeltaan sirohkoluinen, mutta lihasmassaa on runsaasti; sen teurasprosentti voi olla jopa 80 prosenttia (muilla roduilla parhaimmillaankin noin 65 prosenttia). Erityisen silmiinpistävä piirre on niin sanottu kaksoislihaksikkuus. Rotu on saanut nimensä väristään, joka on valkoisen ja sinimustan kirjava.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgiansininen kehittyi Belgian keski- ja yläosissa 1800-luvulla, kun paikallista karjaa risteytettiin brittiläisten shorthorn-rodun ja mahdollisesti charolais-rodun kanssa. Alun perin rodussa oli sekä lypsy- että lihalinja. Nykymuotoonsa rodun kehitti 1950-luvulla professori Hanset, joka työskenteli Liègen provinssissa keinosiemennyskeskuksessa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin rotu on hyvin pitkälle jalostettu, mistä on syntynyt eläimen terveydelle vakavia ongelmia. Lihasmassa on niin suuri, etteivät eläimen luut välttämättä kestä sitä. Vasikat ovat syntyessään pieniä ja siroja ja risteytyskäytössä syntyvät helposti, minkä vuoksi belgiansininen on erittäin suosittu rotu risteytykseen. Suurimmat ongelmat poikimisessa johtuvat kuitenkin emon suurista peräpään lihaksista eli poikimavaikeuksia on ainoastaan puhdasrotuisilla. Hyvin usein ensimmäistä kertaa poikivalle emolle joudutaan tekemään keisarileikkaus. Kaksoislihaksisuus periytyy risteytysjälkeläisiin.

Liha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksoislihaksikkuuden aiheuttaa poikkeama myostatiinihormonin tuotantoon vaikuttavassa geenissä. Muuntunut myostatiini ei kykene normaalilla tavalla rajoittamaan lihaskasvua. Mutaatio säilytetään rodussa linjajalostuksella. Se häiritsee myös rasvan varastoitumista, mistä johtuen rodun liha on erittäin vähärasvaista.

Rodun lihan maku on saanut arvioita puolesta ja vastaan. Kansainväliset huippukokit arvostavat lihan rakenteesta johtuvaa mureutta, ja sen makua myös kehutaan muiden nautarotujen lihaa maukkaammaksi.

Belgiansinisen peräpää.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgiansininen on levinnyt viime aikoinamilloin? ympäri maailmaa Amerikkaa ja Uutta-Seelantia myöten. Erityisen suosittu rotu on Brasiliassa. Suomessa rotua käytetään risteytyskäyttöön, mutta puhdasrotuisia eläimiä Suomessa ei ole. Rodun eläimiä ja alkioita ei ole tuotu Suomeen. Rodun lihaa myydään Suomessakin, ja sitä tuodaan Suomeen paljon Brasiliasta ja jonkin verran EU:n alueelta, mutta rodun nimeä ei mainita lihaa myytäessä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]