Beklamidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Beklamidi
Beklamidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N-bentsyyli-3-klooripropanamidi
Tunnisteet
CAS-numero 501-68-8
ATC-koodi NA03AX30
PubChem 10391
Kemialliset tiedot
Kaava C10H12NClO 
Moolimassa 197,656
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 94 °C (201 °F) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 97 %[2]
Metabolia Renaalinen
Puoliintumisaika 3 h[2]
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Beklamidi (C10H12NClO) on aromaattisiin amidehin kuuluva orgaaninen yhdiste. Aikasemmin sitä on käytetty lääketieteessä kohtauksia ehkäisevänä lääkeaineena epilepsian hoidossa.

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beklamidi on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee alkoholeihin.[1]Beklamidia on käytetty epileptisten kohtauksien hoitoon. Tämän lisäksi sitä on käytetty käytöshäiriöiden kuten aggressioiden hoitoon erityisesti nuorilla. Kumpaankaan tarkoitukseen beklamidi ei ole koskaan ollut ensimmäisen linjan hoitomuoto eikä erityisen tehokas. Lähinnä sitä on käytetty yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa. Beklamidia on tutkittu myös skitsofrenian hoidossa yhdessä haloperidolin ja klooripromatsiinin kanssa. Beklamidin vaikutusmekanismi perustuu mahdollisesti GABA-reseptorien toiminnan inhibitioon.[2][3][4]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä beklamidin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat ihottuma, huimaus, ruuansulatuskanavan oireet ja painonmenetys. Haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.[2][3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beklamidia valmistetaan 3-klooripropionyylikloridin ja bentsyyliamiinin välisellä reaktiolla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 170. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c d G. Seyffart: Drug Dosage in Renal Insufficiency, s. 57. Springer, 1991. ISBN 978-0-7923-0964-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.5.2017). (englanniksi)
  3. a b Mary P. Lindsey: Dictionary of Mental Handicap, s. 32. Routledge, 2002. ISBN 9781134971992. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.5.2017). (englanniksi)
  4. C. Raptis, D. Garcia-Borreguoro, M.M. Weber, M. Dose, D. Bremer, H.M Emrich: Anticonvulsants as adjuncts for the neuroleptic treatment of schizophrenic psychoses: a clinical study with beclamide. Acta Psyciathrica Scandinavica, 1990, 81. vsk, nro 2, s. 162–167. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)