Beechcraft 17

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beechcraft 17
Beech.staggerwing.750pix.jpg
Beechcraft D.17S Staggerwing
Kuvaus
Tyyppi sekarakenteinen yksimoottorinen matkailukone
Miehistö 1
Matkustajia 3
Ensilento n. 1933
Valmistaja/suunnittelija Beechcraft/Walter Beech
Mitat B17L (D17S)
Pituus 7,70 (7,95) m
Kärkiväli 9,76 m
Korkeus 2,50 (2,74) m
Siipipinta-ala 27,5 m²
Huippunopeus 280 (319) km/h
Matkanopeus 148 (276) km/h
Lakikorkeus 4575 (6100) m
Painoja
Tyhjäpaino 965 (1294) kg
Lentopaino 1430 (2170) kg
Voimanlähde
Moottori mm. Jacobs L-4M tai Pratt&Whitney Wasp Junior
Teho 450 hv

Beechcraft 17 oli ensimmäinen yhdysvaltalaisen lentokonerakentaja Walter Beechin vuonna 1932 perustaman Beechcraft-tehtaan valmistama lentokonetyyppi. Kone oli umpiohjaamolla varustettu kaksitaso. Sarjavalmistus alkoi vuonna 1934. Beechcraft 17-mallia rakennettiin kaikkiaan yhteensä 781 konetta vuoteen 1948 asti. Kone oli hyvin suosittu varsinkin Yhdysvaltojen armeijan yhteyskoneena.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beechcraft 17 oli sekarakenteinen nelipaikkainen kaksitasokone. Runko oli hitsattua teräsputkea puisin kaarin ja pituusjäykistein ja verhous pääasiassa kangasta. Aluksi tyypissä oli kiinteä laskuteline, joka muutettiin sisäänvedettäväksi. Vuonna 1937 kone varustettiin laskusiivekkeillä.

B17L-malli oli varustettu 9-sylinterisellä 420 hevosvoiman Pratt & Whitney Wasp Junior -tähtimoottorilla. D17S:n moottorina oli 7-sylinterinen 225 hevosvoiman Jacobs L-4M ilmajäähdytteinen tähtimoottori.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimissa oli käytössä kaksi Beechcraft 17-konetta, toinen mallia B17L vuosina 1940-1945 tunnukseltaan BC-1 ja toinen mallia D17S vuosina 1951-1958 tunnukseltaan BC-2.

BC-1:n oli alun perin omistanut Etelä-Afrikassa asunut tanskalainen kapteeni Otto Thaning vuonna 1935. Tunnukseltaan ZS-BBC ollut kone tuhoutui Luandassa vuonna 1936 mutta sen moottori lähetettiin tehtaalle, jossa se asennettiin uuteen runkoon, joka sai saman tunnuksen. Tanskaan lennettyään Bröderne Dahls A/S luovutti koneen Suomen edustajalle Malmössä 19. helmikuuta 1940. Siirtolennolla koneen tunnus oli OH-BCI. Kone oli Ilmavoimien esikunnan yhteyskäytössä kunnes se vaurioitui laskussa 27. tammikuuta 1945. Veljekset Karhumäki peruskorjasi koneen ja se sai siviilitunnuksen OH-PKA. Kone tuhoutui laskussa Kuorevedelle 3. joulukuuta 1947. Koneen lempinimenä oli Kalle-Kustaa.

BC-2 oli vuonna 1944 Yhdysvaltojen ilmavoimille valmistettu D17S, sotilasversioltaan UC-43 Traveler. Veljekset Karhumäki osti koneen Norjasta vuonna 1949, ja seuraavana vuonna se sai tunnuksen OH-VKN. Ilmavoimat lensi koneella 700 h vuoteen 1958 asti ja myi sen 25. huhtikuuta 1960. Koneen lempinimenä oli Piiska.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Heinonen: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.