Bastian Baltasar Bux

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bastian Baltasar Bux
Luoja(t) Michael Ende
Näyttelijä(t) Barret Oliver (Päättymätön tarina)
Jonathan Brandis (Päättymätön tarina II – seuraava luku)
Jason James Richter (Päättymätön tarina III)
Henkilötiedot
Koko nimi Bastian Baltasar Bux
Sukupuoli poika
Ikä 10 vuotta[1]
Asuinpaikka De Forest
Suhteet
Vanhemmat isä Barney, äiti kuollut
Sisarukset ei ole
Tutut Atréju, Ikuisen Lapsuuden Valtiatar, Fuhhuur

Bastian Baltasar Bux on Tarina vailla loppua-kirjan päähenkilö. Hän on kymmenvuotias melko lihava poika. Hänen äitinsä on kuollut ja isänsä hammasteknikko, jolla ei ole koskaan aikaa Bastianin seuralle. Bastian tykkää sepittää tarinoita. Bastiania myös kiusataan koulussa.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjan ensimmäisessä luvussa hän varastaa Herra Koreanderin kirjakaupasta Tarina vailla loppua-kirjan. Sitten hän tajuaa olevansa varas ja piiloutuu koulurakennuksensa ullakolle poliiseilta ja isältään.

Ullakolla hän alkaa lukea kirjaa. Se on jännittävä, ja Bastian uppoutuu siihen hyvin. Kirja kertoo Fantaasian valtakunnasta, ja siellä elävistä otuksista. Kaikki ovat huolissaan, sillä Ikuisen Lapsuuden Valtiatar on sairas. Sankari nimeltä Atréju lähtee etsimään parannuskeinoa Valtiattaren sairauteen. Mitä enemmän Bastian luki, sitä enemmän hän Atréjuun ja tämän lohikäärme Fuhhuuriin ihastui. Jossain vaiheessa hän alkaa nähdä kirjassa viittauksia itseensä. Bastian hämmästyy. Kun Bastian ei näytä olevan kiinnostunut mennä kirjaan sisälle, Ikuisen Lapsuuden Valtiatar tuhoaa viimeisillä voimillaan koko kirjan juonen, ja sanoo että vain Bastian voi kirjan juonen pelastaa. Bastian haluaisi nyt tulla kirjaan, mutta ei ole varma tarkoittaako Valtiatar juuri häntä. Sitten Valtiatar kertoo, että Bastian Baltasar Bux-nimisen pojan on keksittävä hänelle uusi nimi, jotta kirjan juoni pelastuisi. Bastian keksii Valtiattarelle uudeksi nimeksi Kuuntytär.

Keksittyään nimen hän joutuu kirjan sisälle. Siellä Valtiatar kertoo hänelle, että koko Fantaasia koostuu Bastianin toiveista. Hän antoi Bastianille kultaisen kaulakorun, AURYNIN. Siinä luki "TOIVO MITÄ TODELLA TAHDOT". Bastian toivoi heti ensimmäiseksi muuttuvansa komeaksi itämaiseksi prinssiksi. ja hän muuttui. Bastian toivoi suurta kukkaviidakkoa, ja sellainen kasvaa. Bastian antoi kukkaviidakolle nimeksi Perelín. Sitten hän toivoo haastavaa seikkailua, ja pääsee suureen Goabin värierämaahan. Siellä hän kohtaa leijonan nimeltä Graógramán, ja he ystävystyvät. Aina kun leijona nukahtaa, niin hän kivettyy ja kukkaviidakko kasvaa. Kun leijona taas herää, kukkaviidakko kuihtuu ja Goabin erämaa palaa. Bastian ja Graógramán leikkivät yhdessä lähes ikuisuuden. Eräänä päivänä Bastian alkaa kuitenkin kaivata takaisin ihmisten maailmaan. Hän löytää portin Tuhannen Uksen Temppeliin, josta uskoo pääsevän omaan maailmaansa.

Tuhannen Uksen Temppelissä tuli Bastiania vastaan kaksi ovea, musta ja valkoinen. Hän astui valkoisesta ovesta sisään, ja kohtasi jälleen kaksi ovea. Bastian valitsi niistä vasemmanpuoleisen. Siitä hän astui uuteen huoneeseen, jossa siinäkin oli kaksi ovea. Bastian huomasi olevansa jumissa. Hän ei enää uskonutkaan pääsevänsä temppelistä ihmisten pariin. Bastian alkoi ajatella, missä Fantaasiassa Atréju mahtoi olla.

Ajatellessaan Atréjua hän löysi tiensä temppelin sokkeloista ulos. Bastian saapui viihtyisään metsään. Hän kulki eteenpäin kauniissa metsässä odottaen tapaavansa sieltä Atréjun. Lopulta Bastian saapui suurelle aukiolle, jonne oli tehty telttoja ja keskellä aukiota oli liina. Sen liinan ääressä söi ja joi ritareita sekä yksi kaunis neito. Ritareiden ratsut seisoivat aukion reunalla. Bastian meni miesten luokse, ja he tervehtivät. Miehet kertoivat olevansa matkalla Amarganthiin. Yksi miehistä oli muita komeampi ja hänellä oli hienot vaatteet. Komea mies kertoi nimekseen Heeros Hynrek. Neidon nimi oli Prinsessa Oglamar. Kolme muuta herraa olivat Hysbald, Hykrion|Hykrion sekä Hydorn. Kun ritarit, prinsessa ja Bastian olivat syöneet, he lähtivät jatkamaan matkaa. Bastian ratsasti muuliaasintamma Ihaalla.

Kohta he saapuivat Amarganthiin. Siellä he majoittuivat erääseen majataloon. Kun muut lähtivät yhtä matkaa, Bastian lähti yksin etsimään Atréjua. Kulkiessaan kaupungissa Bastian tarkkaili ohikulkijoita, hän näki monenlaista väkeä. Suurin osa oli paikallisia asukkaita, mutta jopa yhden Kallionkalvajan Bastian näki. Bastian saapui kaupungin keskustaan, missä olivat kilpakoitokset käynnissä. Vastustajat tappelivat, mutta eivät satuttaneet toisiaan tahallisesti. Väkijoukko tungeksi joka puolella, eikä Bastianin onnistunut nähdä Atréjua. Sitten hän keksi kiivetä lyhtypylvääseen. Sieltä hän näki Amarganthin palatsin, jonka parvekkeella istui Atréju. Bastian kiipesi alas lyhtypylväästä, ja ryhtyi seuraamaan kilpailuja. Hän huomasi, että Heeros Hynrek voitti kaikki vastuksensa. Lopulta Hopeavanhus Querqobad kuulutti palatsin parvekkeelta: "Onko enää ketään,joka rohkenisi ryhtyä kamppailemaan Heeros Hynrekin kanssa?". Vähän ajan päästä Bastian huusi: "Minä olen!". Kilpailun ensimmäisessä osassa kilpailtiin jousiammunnassa. Bastian voitti Hynrekin. Sitten he mittelivät taitojaan floretinkäytössä. Bastian voitti. Sitten he kilpailivat painonnostossa. Hynrek sai koko maan raskaimmat painot nousemaan. Mutta Bastian nosti sekä ne että Heeros Hynrekin ilmaan. Viimeisenkin koitoksen Bastian voitti kevyesti. Väkijoukko riemuitsi ja juhli Bastianin voittoa. Silloin Atréju tunnisti Bastianin. He ystävystyivät, ja myöhään illalla pidettiin Amarganthissa ilotulitukset Bastianin kunniaksi.

Seuraavana aamuna Amarganthissa järjestettiin perinteinen juhla; kaikki kaupungin runonlaulajat esittivät vuorotellen Bastianille yhden tarinan. Melko pitkään Bastian kuuli joka kerralla uuden sadun. Sitten eräs runonlaulaja esitti sellaisen tarinan, jonka Bastian oli jo aiemmin juhlassa kuullut. Amarganthissa ei nimittäin tunnettu kovin montaa satua. Bastian toivoi, että kaikki hänen satunsa lahjoitettaisiin kaupungin asukkaille. Bastianin toive toteutui, sillä kaikki hänen tarinansa kirjoitettiin kirjoiksi ja koottiin yhteen saliin, Bastian Baltasar Buxin kirjastoon.

Sitten Bastian, Atréju, Fuhhuur, Hykrion, Hydorn ja Hysbald lähtivät etsimään Fantaasian valtakunnan rajoja löytääkseen tien Bastianin maailmaan. Bastian ratsasti kulkueen johdossa Ihaan selässä. Mutta Bastian toivoi tietämättään näkevänsä Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren, ja siksi he kulkivat Fantaasian valtakunnan keskipistettä Norsunluutornia kohti missä Valtiatar asui. Alkoi sataa ensin vettä ja sitten sankasti lunta. Seurue meni luolaan säältä suojaan. Muut pyysivät Bastiania kertomaan hänen elämästään ihmisten maassa. Bastian muisti ja kertoi kaiken lukuunottamatta joitakin seikkoja, kuten Krista-tytön. Kolme ritaria ihmettelivät hieman, kun Bastian ei muistanut sitä. Sitten seurueen jäsenet söivät käristettyä lihaa. Sitten he menivät makuulle, ja Hykrion, Hysbald ja Hydorn nukahtivat melko pian. Atréju kertoi Bastianille, että AURYN Bastianin hallussa ryösti hänen muistojaan joka kerta kun Bastian toivoi jotain. Bastianin mielestä Atréju huolehti turhaan, ja luotti siihen ettei Kuuntytär antaisi hänelle vaarallista medaljonkia. Samana yönä joukko Acharai-väkeä puuhasteli luolan ulkopuolella. Bastian valaisi niitä, ja Acharait kauhistuivat. Ne olivat mielestään liian rumia katsottavaksi ja itkivät. Acharai-väki tunsi syyllisyyttä olemassaolostaan ja pyysi Bastiania muuttamaan ne toisenlaisiksi. Bastian lupasi niille, että ne muuttuisivat seuraavana aamuna Slamuffeiksi, Aina-Naurajiksi. Atréju huomatti Bastianille, että tämäkin toive saisi Bastianin unohtamaan jotakin.

Seuraavana päivänä kun seurue teki matkaa, Atréju pyysi saada ratsastaa Ihaalla, joten Bastian sai kunnian ratsastaa Fuhhuurin selässä. Lohikäärme teki hienoja silmukoita ja Bastian nautti kyydistä. Keskipäivän aikaan he leiriytyivät. Atréju pyysi Bastiania kertomaan ihmisten maailmasta, erityisesti siitä kuinka häntä kiusattiin koulussa. Bastian ei kuitenkaan muistanut mitään sellaista. Atréjun oli varma että se johtui AURYNistä. Bastianhan oli toivonut Acharai-väen Slamuffeiksi. Silloin Bastian päätti, ettei haluakaan palata omaan maailmaansa. Atréju ja Bastian riitelivät keskenään. Lopulta he tekivät sovinnon ja päättivät etsiä tietä ihmisten maailmaan. Leiri purettiin ja Bastian ystävineen jatkoi matkaa. Atréju ratsasti taas Fuhhuurilla ja Bastian Ihaalla. He ratsastivat pehmeässä ja mukavassa metsämaastossa. Metsässä oli suunnattoman suuria männyltä näyttäviä puunrunkoja, joiden lehvistöt muodostivat suuren auringolta suojaavan katoksen. Illalla he saapuivat linnan raunioihin. He söivät illalliseksi Hysbaldin paistamaa fasaaninlihaa, joka oli Bastianin mielestä erinomaista. Seurue yöpyi siinä paikassa.

Seuraavana aamuna he purkivat leirin ja lähtivät taas ratsastamaan. He matkasivat koko päivän siinä mäntymetsässä. Illalla he huomasivat olevansa taas sen saman linnanraunion kohdalla. Seurue päätti yöpyä siellä taas. Hykrion teki illalliseksi jänispaistia, joka oli Bastianista mukiinmenevää. Kolme ritaria kysyivät, kertoisiko Bastian heille tarinoita menneisyydestään. Bastian oli kuitenkin taas unohtanut jotakin, ja valitti kurkkukipua. Hykrion, Hysbald ja Hydorn ottivat sen todesta. Atréju ja Fuhhuur tiesivät kuitenkin asian todellisen laidan.

Seuraavana päivänä he vaelsivat siinä samassa havupuumetsikössä koko päivän, mutta huomasivat illalla jälleen olevansa linnanraunioiden luona. Ritarit olivat harmistuneita. Bastian päätti sinä iltana toivoa pääsevänsä Norsunluutornille.

Huomenaamulla Bastian kertoi muille haluavansa päästä Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren luokse. Ritarit olivat riemuissaan. Fuhhuur oli epäileväinen, sillä hänen tietojensa mukaan Valtiattaren voi nähdä kukin vain kerran. Bastian oli kuitenkin varma siitä, että näkisi Valtiattaren. Seurue lähti liikkeelle, ja jo muutaman tunnin kuluttua he pääsivät mäntymetsiköstä pois. Metsän reunasta alkoi suuri vehreä niitty, jonka halki virtasi joki. Joen yli oli kuitenkin lähes mahdotonta päästä jyrkän pudotuksen vuoksi. Seurue päätti yöpyä joen rannalla olevassa hirsimökissä. Mökissä oli pöytäkin, ja kun he istuivat siihen, Atréju alkoi puhua. Hän kertoi nähneensä Fuhhuurin selästä heitä takaa-ajavan nelikymmenpäisen vihollisjoukkion. Yöllä Bastian näki unta Ikuisen Lapsuuden Valtiattaresta, joka hymyili hänelle.

Kun Bastian seuraavana aamuna kurkisti mökistä ulos, hän näki seitsemän olentoa jotka kumarsivat hänelle. Yksi niistä oli sininen lampunhenki Illuan, jolla oli nenän paikalla kotkannokka. Kaikki olennot liittyivät seurueeseen. Kun he kaikki jatkoivat matkaa, vielä satakunta otusta lisää liittyi karavaaniin. Illalla he saapuivat vesiputouksen luokse. Kohta he tulivat metsikköön, johon he perustivat leirinsä. Metsä oli täynnä haisevia, epäilyttävän näköisiä suuria pilkullisia orkideoita. Bastian teki itselleen sammalvuoteen ja nukkui siinä.

Aamulla karavaani lähti jälleen matkaan. Bastian ratsasti Ihaalla. Koko ajan jokin otus tuli puhelemaan hänelle, mutta Bastian vain tuijotti eteensä. Hän oli vakaasti päättänyt nähdä Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren ja tämä toive valtasi koko hänen mielensä. Bastiania harmitti se, että Atréju ja Fuhhuur kohtelivat häntä kuin pikkulasta. Hän päätti tulevansa sellaiseksi, jota Atréju kunniottaisi ja pelkäisi. Silloin he huomasivat olevansa Oglaisin puutarhassa. Oglasin puutarhassa sijaitsi Hoorokin Lumolinna, jossa asui vaarallinen velho Xayíde. Sitten Xayíden rautamiehet hyökkäsivät ja ryöstivät Hykrionin, Hysbaldin ja Hydornin panttivangeiksi. Rautamiehet kertoivat, että jos Bastian ei alistu Zayíden vallan alle, kolme ritaria ovat mennyttä. Bastian teki suunnitelman. Sitten Atréju meni Xayíden linnan portille hämäämään rautamiehiä. Koko linnan kaikki vartijat menivät portille, millä aikaa Bastian kiipesi linnan katolle, ja pääsi avoimesta kattoluukusta sisään. Sitten hän etsi ritareita, ja löysi heidät kellarista köytettynä. Bastian vapautti heidät. Silloin Xayíden rautamiehet huomasivat hänet, ja ryntäsivät hyökkäykseen. Bastianin miekka kuitenkin silpoi heidät kaikki palasiksi. Rautaiset vartijat paljastuivat ontoiksi. Sitten Bastian sekä ritarit menivät kellarin portaita ylös ja etsivät Xayíden huoneen. Siellä Xayíde anoi Bastianilta armoa liittyä hänen seurueeseensa. Bastian suostui, ja velhosta tuli hänen neuvonantajansa. He lähtivät kohti Norsunluutornia. Sillä hetkellä Bastian unohti olleensa lapsi ihmisten maailmassa. Joka puolelta liittyi sanansaattajia Bastianin seurueeseen. Heille kaikille hankittiin teltat, kuten myös Bastianille. Bastianin teltta oli talon kaltainen, ja sen materiaali oli upeaa silkkiä. Bastianin teltta sijoitettiin aina leirin keskelle. Sininen lampunhenki Illuan toimi Bastianin henkivartijana ja vartioi teltan suulla. Kun karavaani lähti eteenpäin, Bastian päätti mennä mieluummin Xayíden kantotuoliin kuin Ihaan selkään. He keskustelivat monenlaista. Sitten Bastian kysyi, miten rautajättiläiset, jotka Bastianin miekka silpoi, pystyivät onttoudestaan huolimatta liikkumaan. Xayíde vastasi, että hänen tahtonsa ohjaili rautamiehiä. Sitten velho kysyi, miksi Bastian korkea-arvoisuudessaan tyytyi ratsastamaan Ihaalla. Xayíden mielestä se oli loukkaavaa. Bastian oli hiljaa, ja mietti mitä Xayíde oli sanonut.

Kun monituhatpäinen seurue seuraavana päivänä lähti taas tekemään matkaa, Bastian kertoi Ihaalle että heidän on aika erota. Ihaa alkoi itkeä ja ihmetteli tätä. Bastian selitti, että Ihaa oli kantanut häntä niin hyvin että saisi vapauden palkkioksi. Ihaa kuitenkin vastasi että Bastianin ratsuna oleminen on hänelle paras palkka. Sitten Bastian kertoi, että läheisessä metsässä Ihaata odotti komea valkoinen ori. Ori, Bastian selitti, on rakastunut Ihaaseen. Ihaa ihmetteli. Bastian kertoi, että ori on rakastunut niin palavasti että kuolee ikävään jos Ihaa ei mene. Sitten Ihaa viimein lähti. Illalla Bastian meni telttaansa ja toisteli itselleen tehneensä Ihaalle hyvin, vaikka ei tosiasiassa uskonut siihen. Nyt kun Ihaa oli lähtenyt, Bastian matkasi Xayíden kantotuolissa velhon kanssa. Bastian oli hieman vihainen Xayídelle, ja velho huomasi sen. Hän antoi Bastianille lahjaksi vyön, joka muuttaa näkymättömäksi. Bastian antoi sille nimeksi Vyö Vidaal. Xayíde sanoi Bastianille, että vyö turvaisi häntä kaikelta vahingolta. Bastian ihmetteli kuka häntä vahingoittaisi. Velho sanoi, että Atréju ja Fuhhuur ovat hävyttömiä ja tahtovat varastaa AURYNin Bastianilta. Tätä Bastian ei kuitenkaan tahtonut uskoa. Hän meni telttaansa ja käski ettei Illuan saa päästää ketään sisään. Teltassa hänen mielessään oli uusi toive; tulla koko Fantaasian suurimmaksi Tietäjäksi. Bastian astui teltastaan ulos. Hän katsoi laakson reunalle ja havaitsi siellä oudon kupolirakennelman. Sitten kuului huhuilua, ja kuusi pöllöä lennähti laakson reunalta teltan luokse. Pöllöt kertoivat tulevansa Gigamin luostarista, missä oli tiedon ongelma. Bastian lähti, ja otti mukaansa Xayíden lisäksi myös Atréjun. Kun he saapuivat luostarin luo, he huomasivat että laaksoon näkyi vain luostarin huippu. Koko rakennus oli valtava. Sisällä luostarin tietäjät esittivät Bastianille arvoituksia, ja tämä ratkaisi ne. Silloin Bastian unohti kokonaan käyneensä koulua, ja unohti myös koulun ullakon ja Tarina vailla loppua-kirjan. Karavaanista lähti tiedustelijoita kulkemaan edelle, ja pian he palasivat kertomaan että Norsunluutorni on jo lähellä. Bastian piti välillä lepotaukoja ja mietiskeli teltassaan, ja välillä hän taas hoputti joukkojaan kiireesti matkaan. Muut ihmettelivät hieman, mutta eivät voineet tietää mitä Ikiviisaan pään sisällä tapahtui. Kohta Norsunluutorni alkoi jo näkyä kaukana horisontissa. Se näytti valkealta ja kauniilta. Illalla karavaani Bastianin käskystä leirityi. Bastian ei kuitenkaan saanut teltassaan unta, ja puolenyön aikoihin Illuan toi viestin Norsunluutornilta, ettei Valtiatarta oltu nähty pitkiin aikoihin. Bastian meni aivan kalpeaksi. Ensin hän kauhistui uutista, mutta sitten hän ajatteli, että on luokkaavaa ettei Kuuntytär halua nähdä häntä. Sitten hän muistaa, että Fuhhuur kertoi että Valtiattaren voi nähdä kukin vain kerran. Bastianin valtaa murhe, ja hän tuntee haluavansa taas jutella Atréjun ja Fuhhuurin kanssa. Hän päätti mennä heidän seuraansa näkymättömänä. Silloin hänen ei tarvitsisi pyytää anteeksi törkeää käytöstään. Bastian puki Vyö Vidaalin ja lähti etsimään heitä leiristä. Lopulta hän löysi heidät kaikkien telttojen keskeltä. Hän kuuli, kuinka Atréju ja Fuhhuur puhuivat, että AURYN on vaarallinen Bastianin käsissä ja se pitäisi ottaa häneltä pois. Sitten Atréju sanoi Fuhhuurille varastavansa sen Bastianilta vielä sinä yönä. Bastianin sydämen valtasi kylmä jäätikkö, ja kaikki oli samantekevää. Sitten hän kuitenkin käski Hykrionin, Hysbaldin ja Hydornin vartioida hänen telttaansa siltä varalta että Atréju iskisi.

Kun aamu sarasti, Bastian näki kuinka kolme ritaria toivat Atréjua. Atréjun kädet oli sidottu selän taakse. Bastian käski Illuania, että koko leiri heräisi ja kokoontuisi hänen telttansa viereen. Sitten Bastian kuulusteli Atréjua, ja Atréju tunnusti syyllisyytensä. Bastian kirosi Atréjun ja Fuhhuurin ja sanoi, ettei halua nähdä heitä enää ikinä. Sitten hän meni telttaansa. Xayíden oli siellä, ja hän sanoi että nyt Bastian on saavuttanut täydellisyyden. Sitten velho kysyi, milloin Bastian aikoo muuttaa Norsunluutorniin. Xayíde kuvaili niin hohdokkaasti uudesta Fantaasian valtakunnasta, että Bastian päätti muuttaa Norsunluutorniin. Norsunluutornin ylin paikka, Magnolia-paviljonki oli Fantaasian hallitsijan paikka. Matka sinne piti kuitenkin saada lahjaksi, eikä kukaan seppämestari pystynyt sinne Bastianille tietä tekemään. Kaikki taltat kirposivat kädestä eivätkä naulat uponneet. Bastian päätti sitten vallata koko muun palatsin kunnes pääsisi paviljonkiin. Yöllä hän ilmoitti olevansa Fantaasian valtakunnan hallitsija. Kaikki Fantaasian arvohenkilöt kokoontuivat keskustelemaan asiasta, mutta kun Bastianilla oli AURYN, asia vaikutti selvältä. Xayíde rupesi järjestämään Bastianin kruunajaisjuhlia. Bastian lukkiutui yhteen palatsin huoneeseen, ja vain istui siellä tekemättä mitään. Sitten tuli ilmi, että Fantaasian eri kolkkien sanansaattajat eivät suostuneet osallistumaan kruunajaisiin. Mutta Bastian vain tuijotti jäykkänä eteensä.

Kruunajaispäivänä taivas oli harmas, ja kaikkialla leijui hämärää. Kruunaijaisseremomia eteni rauhallisesti, kunnes eräs fauni juoksi Bastianin luokse. Sota, hän huusi, sota. Kolme ritaria olivat tästä mielissään, sillä he olivatkin kaivanneet tekemistä. Atréju oli koonnut itselleen melko suuren armeijan, jonka tarkoitus oli ottaa AURYN Bastianilta. Xayíden mustat panssarijättiläiset taistelivat, mutta jotenkin vain Atréjun onnistui vallata Norsunluutorni. Sitten, yön pimeydessä, Bastian kohtasi Atréjun. Atréju laittoi miekkansa Bastianin rinnalle. Hän vaati saada AURYNin. Bastian ei suostunut, vaan vetäisi miekkansa. Hän silpoi sillä Atréjun miekan palasiksi, ja pisti hänen rintaansa syvän haavan josta pulppusi verta. Atréju kaatui maahan, ja Fuhhuur vei hänet pois. Kaikki katsoivat Norsunluutornia, joka luhistui liekkeihin. Bastian suuttui, sillä oli Atréjun syytä että hänen palatsinsa romahti. Hän päätti lähteä ajamaan häntä takaa vaikka maailman ääriin.

Bastian ratsasti mustalla ontolla rautajätillä, ja he menivät hurjaa vauhtia. Pian ratsu ei enää kestänyt, vaan hajosi kappaleiksi. Bastian lensi pensaikkoon. Kun hän nousi ja jatkoi matkaa, ei hän huomannut että Vyö Vidaal jäi pensaiden oksille. Bastian saapui nummelle, ja käveli sen läpi. Sitten hän huomasi vallin, jonka yli hän kiipesi. Sen takana kohosi mitä hulluin kaupunki. Kaikki talot oli järjestetty sikin sokin. Moni rakennus makasi katollaan. Sitten hän huomasi kaupungissa kävelevät ihmiset. Heillä oli päällään mitä sattui. Eräs oli pukeutunut pahvilaatikkoon. Bastian kysyi eräältä, mikä kaupungin nimi oli. Ohikulkija ei näyttänyt huomaavan häntä eikä myöskään puhunut mitään. Bastian yritti keskustella muidenkin ihmisten kanssa, mutta kukaan ei vastannut hänelle mitään. Sitten kikattava ääni sanoi, että on turha sanoa ihmisille mitään. Bastian huomasi että ääni kuului apinalle. Apina, jonka nimi oli Argax, kertoi Bastianille, että kaupungin ihmiset eivät osaa puhua. Hän selitti, että kaikki kaupungin asukkaat olivat aikanaan halunneet nousta Fantaasian hallitsijaksi. Sitten Bastian kysyi, miten ihmiset ovat kaupunkiin päätyneet. Argax kertoi, että he eivät pääse enää kaupungista pois. Heidän pitäisi toivoa sitä, apina sanoi. Miksi he eivät sitten toivo, ihmetteli Bastian. Apina kertoi, että ihmiset ovat jo käyttäneet viimeisen toivomuksensa. Heillä kaikilla nimittäin oli AURYN. Bastian pelästyi. Mikä sitten se viimeinen toivomus on, hän kysyi kalvenneena. Argax selitti, että toivoa saa vain niin kauan kuin muistaa oman maailmansa. Hän kertoi, että jos Bastianista olisi tullut valtias, hän olisi kenties jo päätynyt tähän kaupunkiin. Bastian kysyi, miten ihmisten maailmaan voi päästä. Apina selitti, että pitää löytää oikea toivomus. Sitten hän kertoi, että Bastianin pitää purjehtia Usvameren poikki, ja sen jälkeen löytää Yorin kaivokset. Bastian kiitti apinaa neuvoista, ja juoksi kaupungista pois. Hän juoksi nummelle, mutta oli liian nääntynyt jatkaakseen matkaa ja nukahti katajan alle. Nukkuessaan hän unohti osaavansa keksiä satuja.

Bastian heräsi rajuilmaan. Vettä satoi kaatamalla ja salamat räiskyivät. Sitten hän hautasi miekkansa kuoppaan ja peitti sen sammalella ja oksilla. Bastian lähti kävelemään pimeyteen. Aamulla sää oli tyyntynyt ja oli aivan hiljaista. Hän etsi tietä ihmisten maailmaan, mutta siinä kävellessään hänen mielessään kehittyi uusi toive. Hän toivoi saavansa kavereita, toivoi kuuluvansa joukkoon.

Eräänä päivänä Bastian sitten saapui Usvameren rantaan. Maaperän ja meren erotti jyrkkä kallio. Sitten hän huomasi sillan, jota pitkin hän asteli kaupunkiin. Talot olivat melko pieniä, ja kaupungin asukkaat olivat vanhoja mutta lapsen kokoisia. Kaikki olivat melko vaiteliaita. Bastian tuli kaupungin laidalle, josta näkyi merelle. Hän nojasi kaiteeseen, kuten myös muutamat merimiehet tekivät. Merimiehet kertoivat, että yöllä usva nousee tarpeeksi korkealle jotta Usvameri voidaan ylittää. Bastian ja merimiehet keskustelivat, ja Bastian sai selville että kaupungin nimi oli Yskál. Merimiehet kertoivat että jokaisella asukkaalla ei ollut omaa nimeä ja he olivat kaikki yskalnaareja. Bastian pestatutui Usvamerelle lähtevään laivaan laivapojaksi. Yöllä merenpinta kohosi sumun myötä ja laiva lähti liikkeelle. Laivalla Bastian unohti kokonaan, että ihmisten maailmassa jokaisella oli oma mieli ja ajatukset. Vihdoin laiva saapui vastarannalle.

Rannalla kasvoi paljon erilaisia ruusuja, joiden lomassa kulki polku. Bastian lähti kävelemään polkua pitkin. Käveltyään vähän matkaa hän näki tienviitan jossa luki "Muutosten taloon". Hän meni viitan osoittamaan suuntaan. Kohta hän näki pienen mökin, jossa oli suippo katto ja paljon ikkunoita. Mökistä kuului naisen laulua. Bastian avasi mökin oven ja näki punaposkisen rouvan sekä pöydän joka oli katettu täyteen omenia. Hän rupesi syömään, ja jokainen hedelmä maistui loistavalta. Sitten rouva, jonka nimi oli Aiuóla, kertoi Bastianille sadun. Bastian hämmästyi, kun satu käsitteli hänen vaiheitaan Fantaasiassa. Rouva Aiuóla kertoi, että Bastiania oli odotettu Muutosten taloon jo satoja vuosia. Kukkaisrouva kertoi, että Bastian viipyisi hänen luonaan kunnes löytäisi Todellisen Tahtonsa. Rouva Aiuóla piti Bastianista hyvää huolta ja kohteli häntä yhtä hellästi kuin vauvaa. Eräänä päivänä, kun Bastian oli ollut Muutosten talossa jo viikkoja, rouva Aiuóla kertoi, että Bastian kuuluu niihin, jotka voivat palata ihmisten maailmaan vasta kun ovat löytäneet Elämänveden lähteen. Elämänveden lähde, kukkaisrouva selitti, on Fantaasian salaisimmassa kolkassa. Bastian kysyi, miten lähteen voi löytää. Rouva Aiuóla kertoi, että se löytyy Fantaasian valtakunnan rajalta. Rajalle päästäkseen Bastianin täytyisi käyttää viimeinen toiveensa. Sen jälkeen Bastian alkoi päivä päivältä yhä vähemmän kaipaamaan omenia, ja rouva huomasi sen. Bastian huomasi, että oli löytänyt Todellisen Tahtonsa. Se tahto oli halu rakastaa muita. Hän kertoi sen rouva Aiuólalle, ja rouva kertoi, että elämänvettä saisi juoda vain, jos unohtaa kaiken, jopa oman nimensä. Seuraavana aamuna Bastian lähti Muutosten talosta. Pihalla hän huomasi, että oli tullut talvi ja kinokset olivat polvenkorkuiset. Hän lähti matkaan, vaikka oli jättänyt viittansa Muutosten taloon.

Kohta hän saapui pienen mökin luokse, jossa asui Yor. Bastian tiedusteli Yorilta, oliko tämä nähnyt Elämänveden lähdettä. Yor sanoi, että Bastian ei ole eksyksissä. Hän pyysi poikaa olemaan hiljaa, etteivät kuvalaatat särkyisi. Sitten he menivät Yorin mökkiin, missä he söivät keittoa. Sitten Yor kysyi Bastianin nimeä, ja Bastian muisti sen. Sitten Yor kertoi, että hänellä on kaivos nimeltä Minroud jossa hän kaivaa kuvalaattoja. Hän kertoi, että kuvalaatoissa oli ihmisten unohtuneita unia. He menivät kaivokseen ja olivat äärettömän hiljaa. Kun he palasivat, Yor kysyi oliko yksikään kuvista tuttu. Bastian pudisti päätään. Yor kertoi että jos Bastian löytää laattojen joukosta oman unensa, hän löytää Elämänveden lähteen. Kuvalaatta kertoisi Bastianille, ketä hän rakastaa. Sillä tiedolla Bastian löytäisi Elämänveden lähteelle. Sitten he menivät nukkumaan. Yor nukkui vanhalla lavitsalla, ja Bastian lattialla.

Seuraavana aamuna Bastian heräsi ja söi aamiaiseksi keittoa. Hän meni kaivokselle katsomaan kuvalaattoja. Illalla hän söi taas keittoa ja nukkui yön kylmällä lattialla. Lähipäivät kuluivat samalla tavalla. Lopulta Bastian ilmoitti, että oli nähnyt kaikki Yorin siihen mennessä kaivamat kuvat eikä niistä yksikään esittänyt hänen untaan. Yor sanoi, että Bastianin oli mentävä alas kaivokseen pimeään etsimään kuvalaattoja. Bastianin selkäpiitä karmi ajatus moisesta. He menivät nukkumaan, ja seuraavana päivänä Bastian meni kaivokseen. Hän meni sinne joka päivä kuukausien ajan ja etsi ja etsi. Lopulta eräänä iltana hän löysi kuvan, joka esitti valkotakkista miestä. Mies oli jääkuution sisällä. Bastian ei tuntenut miestä, mutta kuva riipaisi häntä silti. Hän vaipui niin syvälle murheeseen, että unohti oman nimensä. Seuraavana aamuna Bastian, joka oli nyt nimetön, hyvästeli Yorin ja lähti lumihankeen etsimään Elämänveden lähdettä.

Bastian oli kävellyt lumihangessa jo tunteja, kun hän kuuli kovaäänistä naurua. Hän näki ilmassa sakean pilven, josta kuului kikatusta ja räkätystä. Bastian tunnisti lentävät olennot slamuffeiksi. Hän pelkäsi että slamuffit huomaavat hänet, ja rikkovat mekastuksellaan kuvalaatan. Slamuffit piirittivät Bastiania ja mekastivat, kunnes Bastianin kädessä oleva kuvalaatta ei enää kestänyt vaan särkyi pirstaleiksi. Slamuffit pelästyivät ja lensivät pois. Bastian katsoi kuvalaatan sirpaleita ja alkoi itkeä. Siinä meni hänen viimeinen mahdollisuutensa löytää Elämänveden lähde. Kun Bastian nosti päänsä, hän näki kaksi hahmoa edessään. Ne olivat Atréju ja Fuhhuur.

Atréjun rinnassa oleva haava ei enää vuotanut verta. Nimensä unohtanut Bastian katsoi Atréjua ja Fuhhuuria hetken. Sitten hän otti AURYNin kaulaltaan ja laittoi sen lumihankeen Atréjun eteen. Kun nimetön poika irrotti otteensa medaljongista, se alkoi säihkyä kirkkaammin, ja heidän oli pakko sulkea silmät. Kun he avasivat ne, he näkivät edessään kaksi käärmettä, jotka pitivät toisistaan kiinni. Käärmeiden sisällä oli Elämänveden lähde, joka kuohusi kaikissa sateenkaaren väreissä. Vesi alkoi puhua heille. Se kutsui heitä juomaan itsestään. He pääsisivät juomaan kun kertoisivat nimensä. Atréju ja Fuhhuur sanoivat nimensä, mutta Bastian oli vaiti, koska oli unohtanut nimensä. Sitten Atréju kertoi lähteelle, että Bastianin nimi on Bastian Baltasar Bux. Vedet kysyivät, miksi Bastian ei kerro nimeään itse. Atréju selitti että Bastian on unohtanut sen. Atréju kertoi, että Bastian oli luovuttanut AURYNin pois vapaaehtoisesti. Sen vedet hyväksyivät, mutta sanoivat että Bastianin on annettava pois kaikki mitä on saanut Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelta. Kun Bastian sitten käveli kohti lähdettä, hän muuttui taas ujoksi ja pyyleväksi, ja hänen kaikki vaatteensa repetyivät pois. Hetken hän epäili lähteen reunalla, mutta hyppäsi sitten veteen. Hän ui Elämänvedessä ja joi sitä, ja ilo täytti hänet. Sitten hän heittäytyi toisesta käärmeportista sisään.

Bastian huomasi joutuneensa koulutalon ullakolle. Hän otti repun olalleen. Bastian päätti palauttaa varastamansa kirjan herra Koreanderille, mutta ei löytänyt Tarinaa vailla loppua mistään. Lopulta hän ajatteli sanovansa kauppiaalle että kirja on kadonnut. Bastian katsoi ikkunasta, ja näki ihmisiä. Hän oli helpottunut, ettei ihmiskunta ollut hänen poissaollessaan ehtinyt kuolla sukupuuttoon. Hän huomasi, että kaikki koulun ovet olivat lukittu. Sitten hän avasi ikkunan ja laskeutui tellinkejä pitkin alas kadulle. Kun Bastian tuli kotiin, hän heti ensimmäiseksi kiiruhti yläkertaan isän luokse. Hänen isänsä tuli häntä vastaan ja otti Bastianin syliin. Isä oli ollut Bastianin poissaolosta huolissaan ja soittanut jopa poliisit. Bastian kertoi isälleen koko seikkailunsa alusta loppuun. Isä lupasi, että heidän elämänsä muuttuisi vastedes aivan toisenlaiseksi.

Seuraavana aamuna ensilumi oli satanut. Bastianin isä oli juhlatuulella, ja lupasi viedä Bastianin eläintarhaan ja teatteriin. Bastian oli riemuissaan. Sitten hän muisti varastamansa kirjan. Hän sanoi isälleen menevänsä toimittamaan erään asian. Kun Bastian meni kirjakauppaan, herra Koreander palveli paraikaa asiakasta. Satoi lunta, kun asiakas viimein lähti. Bastian kertoi herra Koreanderille varastaneensa häneltä kirjan, mutta se oli kadonnut. Herra Koreander kertoi, että hänellä ei ole koskaan ollutkaan sellaista kirjaa. Bastian oli varma, että Koreander muistaisi omistaneensa sellaisen kirjan. Herra Koreander pyysi Bastiania kertomaan tarkemmin, ja Bastian kertoi koko seikkailunsa Fantaasiassa. Jutun jälkeen herra Koreander kertoi käyneensä itsekin Fantaasiassa. Hän ehdotti, että jos hän ja Bastian voisivat myöhemminkin jutella keskenään Fantaasiasta. Bastianille sopi se ilman muuta. Sitten hän muisti että isä odotti häntä. Herra Koreander näki kirjakaupan ikkunasta, että Bastianin isä odotti häntä kadun toisella puolen. Ja hän näytti iloiselta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Neverending Story, Michael Ende – Book Summary www.booksummary.net. Viitattu 31.5.2019.