Olingot
| Olingot | |
|---|---|
 Bassaricyon gabbii Costa Ricassa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Puolikarhut Procyonidae |
| Suku: |
Olingot Bassaricyon Allen, 1876 |
| Lajit | |
| Katso myös | |
Olingot (Bassaricyon) on puolikarhujen suku, jonka lajit elävät Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä Nicaraguasta Peruun. Ne ovat puissa viihtyviä yöeläimiä, joiden elinalue ulottuu merenpinnan korkeudelta 2750 metriin.[1] Bassaricyonin lajit muistuttavat kaukaista sukulaistaan kinkajua morfologisesti ja elintavoiltaan. Niillä ei kuitenkaan ole tarttumahäntää eikä ulkonevaa kieltä. Sen sijaan niillä on ulkonevampi kuono ja peräaukossa hajurauhaset. Suvun geneettisesti lähimmiksi sukulaisiksi ovat osoittautuneet koatit;[2][1] kinkajun ja Bassaricyonin lajien samankaltaisuutta uskotaan sattumanvaraiseksi.
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bassaricyon-sukuun kuuluvien lajien määrä on kiistanalainen. Eräät tutkijat katsovat sukuun kuuluvan viisi lajia: alleninolingo (B. alleni) eli amazonianolingo, guayananolingo (B. beddardi), gabbinolingo eli olingo (B. gabbii), costaricanolingo (B. lasius) ja panamanolingo (B. pauli). Toiset taas katsovat niitä olevan vain kaksi: B. alleni ja B. gabbii. Kolmannen näkemyksen mukaan lajeja onkin vain yksi.[3] Viime aikoihin saakka vain B. gabbii on tunnettu suhteellisen hyvin, ja siitä on yleisesti käytetty harhaanjohtavasti nimityksenä pelkkää olingoa. Suvun jäseniä on eläintarhoissa melko vähän, ja usein ne sekoitetaan kinkajuun.
Kristofer Helgen löysi vuonna 2006 Ecuadorista, Las Maquinasista, Andien vuoristosta B. allenin kaltaisen, mutta siitä erillisen, aiemmin kuvaamattoman lajin.[4] Hän antoi lajille nimen B. neblina ja julkisti löytönsä 15. elokuuta 2013.[5]
Helgen työtovereineen esitti tieteellisen aineiston perusteella, että Bassaricyon-sukuun kuuluvia lajeja voidaan eritellä neljä:[1]
- Bassaricyon gabbii, joka esiintyy Keski-Amerikassa alangoilla sekä Nicaraguassa, Costa Ricassa ja läntisessä Panamassa myös ylängöillä;
- Bassaricyon alleni, joka esiintyy Andien itäpuolella; Guyanan ja Venezuelan alangoilla sekä itäisessä Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa.
- Bassaricyon medius, joka esiintyy Panamassa alangoilla sekä läntisessä Kolumbiassa ja Ecuadorissa;
- Bassaricyon neblina, joka esiintyy vuoristossa endeemisenä sademetsissä Kolumbian ja Ecuadorin Andeilla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d "Taxonomic revision of the olingos (Bassaricyon), with description of a new species, the Olinguito" (2013-08-15). ZooKeys 324: 1–83. doi:. (englanniksi)
- ↑ K.-P. Koepfli, M. E. Gompper, E. Eizirik, C.-C. Ho, L. Linden, J. E. Maldonado, R. K. Wayne (2007-06). "Phylogeny of the Procyonidae (Mammalia: Carvnivora): Molecules, morphology and the Great American Interchange". Molecular Phylogenetics and Evolution 43 (3): 1076–1095. doi:. PMID 17174109. (englanniksi)
- ↑ Reid, F. & K. Helgen 2008. Bassaricyon gabbii. In: IUCN 2013. IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. Ladattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
- ↑ Handbook of the Mammals of the World (2009). ISBN 978-84-96553-49-1 (englanniksi)
- ↑ For the First Time in 35 Years, A New Carnivorous Mammal Species is Discovered in the American Continents Smithsonian Magazine. 15. elokuuta 2013. Arkistoitu 30.8.2013. Viitattu 15. elokuuta 2013. (englanniksi)
|