Barkhausenin kohina
Barkhausenin kohina on ilmiö, jossa muuttuva ulkoinen magneettikenttä aiheuttaa ferromagneettisen aineen sisäisen magneettisuuden muutoksen hyppäyksittäin.[1] Ilmiö johtuu ferromagneettisen aineen sisältämien alkeismagneettien kokojen tai asentojen diskreeteistä muutoksista. Ilmiön havaitsi ensimmäisenä Heinrich Barkhausen vuonna 1919. Barkhausenin kohina todisti alkeismagneettien esiintymisen ferromagneettisissa aineissa.[2]
Havaitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmiö havaitaan, kun teräskappaletta magnetoidaan muuttuvalla ulkoisella magneettikentällä. Tällöin magneettivuon muutos seuraa kyseisen kappaleen hystereesikäyrää. Vuon muutos on epätasaista. Kun kappaleen lähelle asetetaan käämi, siihen indusoituu jännite. Magneettivuon muutos saadaan esiin suodattamalla jänniteestä signaali, jota kutsutaan Barkhausenin kohinaksi.lähde?
Sovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On havaittu, että Barkhausenin kohinaan vaikuttavat kappaleen pinnan jännitystilat ja mikrorakenne. Vetojännitys kasvattaa ja puristusjännitys pienentää kohinaa. Kappaleen kovuuden lisääntyminen pienentää kohinaa. Barkhausenin kohinaa voidaankin hyödyntää laaduntarkkailussa, kun analysoidaan esineessä esiintyviä hionnan ja lämpökäsittelyn jälkeisiä jännitystiloja.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Barkhausen Effect Britannica.com
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kourosh Kalantar-zadeh & Benjamin Fry: Nanotechnology-Enabled Sensors, s. 36. Springer Science & Business Media, 2007. ISBN 9780387680231.
- ↑ Yaakov Kraftmakher: Experiments and Demonstrations in Physics: Bar-Ilan Physics Laboratory, s. 382. World Scientific, 2014. ISBN 9789814434904.