Bariumperoksidi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bariumperoksidi

Peroxid barnatý.JPG

BaO2structure.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 1304-29-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava BaO2
Moolimassa 169,33
Ulkomuoto Valkoinen tai vaaleanharmaa kiteinen aine[1]
Sulamispiste 450 °C[2]
Kiehumispiste 810 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 5,68 g/cm3[2]

Bariumperoksidi (BaO2) on barium- ja peroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää pyrotekniikassa sekä vetyperoksidin ja muiden epäorgaanisten peroksidien valmistamiseen.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa bariumperoksidi on valkoista tai harmahtavaa kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain vähän veteen. Kidevedettömän bariumperoksidin lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen oktahydraatti (BaO2·8H2O). Bariumperoksidi on muiden peroksidien tavoin voimakkaasti hapettava yhdiste ja voi sytyttää orgaanisia materiaaleja palamaan. Kuumennettaessa bariumperoksidia 800–810 °C:n lämpötilaan se hajoaa muodostaen happea ja bariumoksidia. Happoliuokset hajottavat bariumperoksidin muodostaen vetyperoksidia.[1][2][3][4][5][6] Bariumperoksidi ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä.[7]

BaO2 + 2 H+ → Ba2+ + H2O2

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bariumperoksidia voidaan valmistaa kuumentamalla bariumoksidia 500–550 °C:n lämpötilaan. Pienen määrän vesihöyryä on todettu katalysoivan reaktiota. Muita tapoja valmistaa yhdistettä ovat bariumkloridin tai -oksidin reaktio vetyperoksidiliuoksen kanssa tai bariumnitraatin ja natriumperoksidin välinen reaktio.[1][2][3][5]

2 BaO + O2 → 2 BaO2

Aikaisemmin bariumperoksidia käytettiin huomattavia määriä vetyperoksidin valmistukseen. Rikkihappo reagoi bariumperoksidin kanssa muodostaen vetyperoksidia ja bariumsulfaattia, joka veteen liukenemattomana saostuu ja voidaan erottaa suodattamalla. Näin muodostui laimea vetyperoksidiliuos. Myös muita peroksideja voidaan valmistaa samankaltaisilla reaktioilla. Muita käyttökohteita ovat ilotulitteiden valmistus, orgaanisissa synteeseissä hapettimena ja valkaisuaineena.[1][2][3][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 178. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d e f Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 129-130. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2016). (englanniksi)
  3. a b c Patrick M. Dibello, James L. Manganaro, Elizabeth R. Aguinaldo, Tariq Mahmood & Charles B. Lindahl: Barium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 27.6.2016
  4. Norbert Steiner & Wilfried Eul: Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 27.6.2016
  5. a b c Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: Peroxo Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 27.6.2016
  6. Craig W. Jones: Applications of Hydrogen Peroxide and Derivatives, s. 1-2. RSCPublishing, 1999. ISBN 978-0854045365. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2016). (englanniksi)
  7. Bariumperoksidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.6.2016