Barbara O’Neil

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Barbara O’Neil
Barbara O’Neil Kaikki tämä ja taivas myös -elokuvan esittelyvideolla.
Barbara O’Neil Kaikki tämä ja taivas myös -elokuvan esittelyvideolla.
Henkilötiedot
Syntynyt 17. heinäkuuta 1910
St. Louis, Missouri, Yhdysvallat
Kuollut 3. syyskuuta 1980 (70 vuotta)
Cos Cob, Connecticut, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1930–1960
Ehdokkuudet

parhaan naissivuosan Oscar-palkinto

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Barbara O’Neil (17. heinäkuuta 1910 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat3. syyskuuta 1980 Cos Cob, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa ja elokuvissa. Hän teki vuonna 1930 Broadway-debyyttinsä ja vuonna 1937 Hollywood-debyyttinsä. O’Neil tunnetuin rooli on Tuulen viemää -elokuvan Ellen O’Hara. Elokuvasta Kaikki tämä ja taivas myös hän oli parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkaana.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbara O’Neil syntyi St. Louisissa 1910. Hän oli nuorin David ja Barbara O’Neilin neljästä lapsesta. Perhe kuului kaupungin yläluokkaan, sillä David oli rikas yritysjohtaja ja runoilija ja tämän isä Joseph oli ollut pankkiiri. Barbara-äiti oli puolestaan tunnettu suffragetti St. Louisissa. Perhe muutti vuonna 1920 St. Louisista ensin Berkeleyyn ja sitten Cos Codiin.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Neil opiskeli Sarah Lawrence Collegessa ja aloitti uransa näyttelijänä yliopiston näyttelijöissä. Broadway-debyttinsä hän teki vuonna 1930 näytelmässä Saint’s Parade.[2] Sen jälkeen O’Neil esiintyi monissa pienissä rooleissa vuosina 1932–1936. Orson Welles löysi hänet näytelmästä Ten Millions Ghosts.[3]

O’Neilin ensiesiintyminen Hollywoodissa oli elokuvassa Äidin uhraus, jonka kuvaukset alkoivat huhtikuussa 1937.[3] Hän teki sopimuksen Universal Picturesin kanssa ja teki yrityksen kanssa muun muassa elokuvat Verinen linna (1939), The Sun Never Sets (1939) ja Huomispäivä on meidän... (1939).[2]

O’Neilin tunnetuin rooli oli elokuvassa Tuulen viemää (1939), jossa hän näytteli Scarlett O’Haran äitiä Ellen O’Haraa.[4] Seuraavana vuonna O’Neilin rooli maanisena kreivitär de Praslinina elokuvassa Kaikki tämä ja taivas myös toi hänelle parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden.[2]

O’Neil palasi 1940- ja 1950-luvuilla usestai Broadwaylle. Menestystä hän sai muun muassa Lillian Hellmanin näytelmistä The Searching Wind, jota esitettiin 1944–1945, Deep Are the Roots, jota esitettiin 1945–1946, ja Affairs of State, jota esitettiin 1950–1952.[3]

O’Neilin viimeinen elokuva oli Nunnan tarina (1959). Vaikka hänen elokuvauransa kesti yli 20 vuotta, hän näytteli vain 16 elokuvassa. Teatterista O’Neil jäi eläkkeelle vuonna 1960.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Neil tapasi miehensä Joshua Loganin näytellessään uransa alussa University Playersissa. He menivät naimisiin, mutta he erosivat myöhemmin.[2]

O’Neil vietti viimeiset vuotensa kotonaan Carmelissa ja suvun tilalla Cos Cobissa. Siellä hän kuoli vuonna 1980 sydänkohtaukseen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nissen, s. 158–159.
  2. a b c d Erickson, Hal: Biography by Hal Erickson AllMovie. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e Nissen, s. 161.
  4. Nissen, s. 157.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]