Barbara Jane Harrison
| Jane Harrison | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1945 Bradford, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 1968 (22 vuotta) Heathrow’n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | lentoemäntä |
| Vanhemmat | Alan Harrison, Lena Harrison (o.s. Adlard) |
Barbara Jane Harrison (24. toukokuuta 1945 Bradford, Yhdistynyt kuningaskunta – 8. huhtikuuta 1968 Heathrow’n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta; tunnettiin yleisesti nimellä Jane Harrison[1]) oli brittiläinen lentoemäntä. Hän on yksi neljästä naisesta, jotka ovat saaneet urheudestaan Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi korkeimman ansiomitalin, Yrjön ristin,[2] ja ainoa, jolle mitali on myönnetty rauhan ajan toiminnasta.[3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jane Harrison syntyi 24. toukokuuta 1945 Bradfordissa. Hän oli Alan ja Lena Harrisonin nuorempi tytär.[1] Perhe muutti Scarboroughiin äiti Lenan terveyden heikettyä. Lena kuoli vuonna 1955 Janen ollessa 10-vuotias.[4]
Lapsena Harrison harrasti partiota. Hän kävi ensin Newby Countyn alakoulua ja myöhemmin Scarboroughin tyttökoulua. Hän aloitti Doncaster High Schoolissa syyskuussa 1961, mutta lopetti opinnot jo kuuden kuukauden jälkeen.[1]
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulusta lähdettyään Harrison meni töihin Martin’s Bank -pankkiin Doncasterissa.[1] Hän ei kuitenkaan pitänyt työstä, ja lähti sen sijaan lastenhoitajaksi Sveitsiin aikomuksenaan opiskella kieltä ja ryhtyä lentoemännäksi.[4] Hän työskenteli lastenhoitajana myös San Franciscossa ennen kuin muutti Lontooseen päästyään lentoemännäksi BOAC:n palvelukseen kesäkuussa 1966.[1]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
8. huhtikuuta 1968 Harrison oli lentoemäntänä BOAC:n lennolla 712 Lontoon Heathrow’n lentoasemalta Sydneyyn. Lennolla käytetty Boeing 707-465 lähti lentoon kohti ensimmäistä välilaskupaikkaa, Zürichiä, kello 15.27. Noin minuutti lentoonlähdön jälkeen koneen moottori numero kaksi syttyi tuleen. Miehistö päätti palata takaisin Heathrow’lle. Lähestymisen aikana moottori irtosi siivestä ja putosi maahan. Noin kaksi ja puoli minuuttia lentoonlähdön jälkeen miehistö teki onnistuneen hätälaskun. Laskeutumisen jälkeen tulipalo voimistui, sillä miehistö oli unohtanut katkaista polttoaineen syötön puuttuvaan moottoriin.[1]
Harrisonin tehtävä oli auttaa koneen takaosassa stuerttia ovien avaamisessa ja matkustajien evakuoinnissa. Kun he avasivat takaoven, hätäliukumäki kiertyi täyttyessään niin, ettei sitä voinut käyttää. Stuertin oli kiivettävä alas oikaisemaan liukumäki, eikä hän päässyt enää takaisin koneeseen. Harrison jäi yksin opastamaan matkustajia ja auttamaan heitä ulos koneesta. Harrison rohkaisi matkustajia hyppäämään ja jopa työnsi heitä ulos. Kun tulipalo oven ulkopuolella voimistui, Harrison jäi paikalleen ohjaamaan matkustajia toisille uloskäynneille.[1]
Kun kone oli lähes tyhjä, Harrison valmistautui silminnäkijöiden mukaan hyppäämään ulos takaovesta. Hän huomasi kuitenkin, että koneessa oli vielä muutama matkustaja, heidän joukossaan liikuntakyvytön iäkäs nainen ja kahdeksanvuotias tyttö, ja palasi matkustamoon auttamaan heitä. Sen seurauksena Harrison menehtyi tulipalossa. Hänen ja neljän muun onnettomuudessa kuolleen ruumiit löytyivät läheltä takaovea. Kaikki olivat tukehtuneet palokaasuihin.[5]
Harrison oli kuollessaan 22-vuotias. Hänet haudattiin Fulfordin hautausmaalle Yorkiin.[1]
Yrjön risti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikenneasioista vastannut korkea-arvoinen poliitikko Anthony Crosland kirjoitti onnettomuuden jälkeen pääministeri Harold Wilsonille ja ehdotti, että Harrisonille myönnettäisiin Yrjön risti, sotilasansioista myönnettävän Viktorian ristin jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi korkein ansiomitali. Kuningatar Elisabet II myönsi Yrjön ristin Harrisonille postuumisti 7. elokuuta 1969.[5] Harrisonista tuli yksi neljästä Yrjön ristin saaneesta naisesta[2] ja heistä ainoa, joka on saanut sen tunnustuksena toiminnastaan rauhan aikana.[3]
Palkinnon saatesanat olivat seuraavat:[6]
| ” | 8th August 1969.
The Queen has been graciously pleased to make the undermentioned award. GEORGE CROSS Miss Barbara Jane Harrison (deceased), Stewardess, British Overseas Airwys Corporation. On April 8th 1968, soon after take-off from Heathrow Airport, No. 2 engine of B.O.A.C. Boeing 707 G-ARWE caught fire and subsequently fell from the aircraft, leaving a fierce fire burning at No. 2 engine position. About two and a half minutes later the aircraft made an emergency landing at the airport and the fire on the port wing intensified. Miss Harrison was one of the stewardesses in this aircraft and the duties assigned to her in an emergency were to help the steward at the aft station to open the appropriate rear door and inflate the escape chute and then to assist the passengers at the rear of the aircraft to leave in an orderly manner. When the aircraft landed Miss Harrison and the steward concerned opened the rear galley door and inflated the chute, which unfortunately became twisted on the way down so that the steward had to climb down it to straighten it before it could be used. Once out of the aircraft he was unable to return; hence Miss Harrison was left alone to the task of shepherding passengers to the rear door and helping them out of the aircraft. She encouraged some passengers to jump out of the machine and pushed out others. With flames and explosions all around her and escape from the tail of the machine impossible she directed her passengers to another exit while she remained at her post. She was finally overcome while trying to save an elderly cripple who was seated in one of the last rows and whose body was found close to that of the stewardess. Miss Harrison was a very brave young lady who gave her life in her utter devotion to duty.[7] |
” |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neerja Bhanot, postuumisti palkittu intialainen lentoemäntä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hebblethwaite, Marion: One Step Further – Those whose gallantry was rewarded with the George Cross, s. 27–30. Osa 5: H–K. Chameleon HH Publishing, 2005. ISBN 978-095-46917-6-9. Harrisonia käsittelevien sivujen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.3.2017). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Hebblethwaite 2005
- ↑ a b Facts and figures about the Victoria Cross and George Cross (PDF) Imperial War Museums. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Barnett, David: The book recalling the bravery of a Bradford air stewardess 15.11.2010. The Telegraph & Argus. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Murray, Jenni: Woman’s Hour 18/02/2011 (alkaa kohdasta 22:12) BBC iPlayer Radio. 18.2.2011. BBC Radio 4. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Whiskey Echo goes down: The incredible story of BOAC Flight 712 8.4.2015. Sean Munger. Arkistoitu 9.3.2017. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Supplement to The London Gazette of Thursday, 7th August 1969 8.8.1969. The London Gazette. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Vapaa suomennos:
8. elokuuta 1969.
Kuningatar on armollisesti mielissään saadessaan myöntää seuraavan palkinnon.
YRJÖN RISTI
Neiti Barbara Jane Harrison (edesmennyt), lentoemäntä, British Overseas Airways Corporation.
8. huhtikuuta 1968, pian sen lähdettyä lentoon Heathrow’n lentoasemalta, B.O.A.C:n Boeing 707 G-ARWE:n moottori numero 2 syttyi tuleen ja lopulta putosi pois jättäen rajun tulipalon moottorin paikalle. Noin kaksi ja puoli minuuttia myöhemmin kone teki hätälaskun lentoasemalle ja tulipalo paapuurin puoleisessa siivessä voimistui. Neiti Harrison oli yksi tämän koneen lentoemännistä, ja hänen tehtäväkseen hätätilanteessa oli määrätty avustaa takaosan stuerttia asianmukaisen takaoven avaamisessa ja hätäliukumäen täyttämisessä ja auttaa koneen takaosan matkustajia poistumaan hyvässä järjestyksessä. Kun kone laskeutui, neiti Harrison ja kyseinen stuertti avasivat takatarjoomon oven ja täyttivät liu’un, joka valitettavasti kiertyi niin, että stuertin oli kiivettävä sitä pitkin alas oikaistakseen sen ennen kuin sitä voitiin käyttää. Poistuttuaan lentokoneesta hän ei kyennyt enää palaamaan; niinpä neiti Harrison jäi yksin paimentamaan matkustajia takaovelle ja auttamaan heitä ulos koneesta. Hän rohkaisi joitakin matkustajia hyppäämään koneesta ja työnsi toisia ulos. Liekkien ja räjähdysten ympäröidessä hänet ja poistumisen koneen takaosasta käydessä mahdottomaksi hän ohjasi matkustajansa toiselle uloskäynnille jääden itse paikalleen. Hän menehtyi lopulta yrittäessään auttaa iäkästä rampaa, joka istui yhdellä viimeisistä penkkiriveistä ja jonka ruumis löydettiin läheltä Harrisonin ruumista. Neiti Harrison oli hyvin rohkea nuori nainen, joka antoi henkensä suuressa velvollisuudentunnossaan.