Baptismi Yhdysvalloissa
| Osa artikkelisarjaa |
| Baptismi |
|---|
 |
Yhdysvaltalainen baptismi on yksi Yhdysvaltain suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista protestanttisista kirkkokunnista. Yhdysvaltain baptistit korostavat erityisesti uskovien kastetta, seurakuntien itsenäisyyttä kirkon hallinnosta sekä opillista painotusta kaikkien uskovien pappeudesta.[1][2]
Yhdysvaltain baptistien juuret ulottuvat 1600-luvun alkupuolelle ja ensimmäinen pysyvä baptistiseurakunta perustettiin Providenceen, Rhode Islandille, vuonna 1638 Roger Williamsin toimesta. Williams oli uskonnollisen vapauden kannattaja, joka pakeni vainoa Massachusettsista.[2]
Nykyisin baptistit muodostavat Yhdysvaltain suurimman protestanttisen tunnustuskunnan. Viimeisimpien kyselytutkimusten mukaan he muodostavat noin 12 % maan aikuisväestöstä. Lukumäärä on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana, sillä esimerkiksi vuonna 2014 osuus oli noin 15,3 prosenttia.[3] Baptisteja esiintyy Yhdysvaltain jokaisella alueella ja kannattajakuntaan kuuluu huomattava määrä erilaisista etnisistä taustoista tulevia.[1][4] Liikkellä on vahva asema globaalissa lähetystyössä ja paikallisten seurakuntien kautta.[5]
Baptistinen perinne nopeasti ensimmäisen ja toisen suuren herätyksen aikana, mikä edisti laajaa seurakuntien perustamista ja lähetystyötä.[1] Vuonna 1845 baptistinen liike hajautui, kun etelävaltiot erosivat pohjoisista orjuuskysymyksen vuoksi. Tuolloin perustettiin Eteläinen baptistikonventio (lyh. SBC, engl. Southern Baptist Convention) alueelliseksi voimaksi.[6] SBC on edelleen suurin baptistijärjestö, johon kuuluu yli 12,7 miljoonaa jäsentä ja lähes 47 000 seurakuntaa. Sen painopiste on evankelioinnissa, koulutuksessa ja konservatiivisessa teologiassa.[7]
Muita merkittäviä ryhmiä ovat päälinjan American Baptist Churches USA (ABCUSA), jolla on juuret siirtokunta-ajassa ja joka korostaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sekä afroamerikkalaisten johtamat järjestöt kuten National Baptist Convention, USA. Nämä heijastavat baptistien historiallista suhdetta rotukysymykseen: alkuvaiheen sopeutumista orjuuteen sekä myöhempiä rooleja orjuuden vastustamisessa ja kansalaisoikeusliikkeessä.[2]
Baptistien kulttuurinen vaikutus amerikkalaiseen yhteiskuntaan on näkynyt muun muassa maailman suurimman baptistisen yliopiston, Baylorin yliopiston, kautta sekä uskonnonvapauden puolustamisessa, joka kirjattu perustuslain ensimmäiseen lisäykseen. Tähän ovat vaikuttaneet varhaiset hahmot kuten Roger Williams ja Isaac Backus.[8][9] Poliittisesti baptisteilla on merkittävää vaikutusvaltaa, erityisesti eteläisillä baptisteilla, jotka ovat linjassa konservatiivisten näkemysten kanssa. Liikkeen sisäiset kiistat ovat vaikuttaneet myös liikkeestä eroamiseen.[10]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperä ja varhainen kehitys (1600–1700-luku)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baptismi saapui Amerikkaan 1600-luvulla puritaanien ja separatistien mukana. Roger Williams perusti ensimmäisen baptistiseurakunnan Providencessa Rhode Islandilla vuonna 1638.[11]
Ensimmäinen jakolinja syntyi 1630-luvulla puritaanien siirtyessä baptistiseen asennoitumiseen. He korostivat rajattua sovitusta kalvinistisen predestinaatio-opin mukaan ja muodostivat Particular Regular Baptists-ryhmän vuonna 1639. Vuonna 1707 muodostettiin Phildelphia Baptist Association viidestä seurakunnasta jotka omaksuivat rajatun sovituksen mukaisen Lontoon tunnustuksen. Tämä on vanhin jatkuvasti toiminnassa ollut baptistiyhdistys Yhdysvalloissa.[11]
Seitsemännen päivän baptistien liike alkoi vuonna 1671 Stephen Mumfordin toimesta Newportissa Rhode Islandilla. He harjoittivat sapatinviettoa lauantaisin. Saksankielinen haara perustettiin vuonna 1728 Johann Conrad Beisselin johdolla, joka muodosti luostariyhteisön Ephratassa Pennsylvaniassa 1900-luvun alkuun saakka. Vuonna 1802 järjestäyty Seventh Day Baptist General Conference.[11]
Vapaan tahdon baptistien liike perustettiin vuonna 1727 Pohjois-Carolinassa Paul Palmerin liikkeenä. He korostivat vapaata tahtoa ja yleismaailmallista sovitusta eli arminiolaisuutta. Liike levisi 1800-luvun alussa moniin etelän kirkkoihin. Arminiolaisuuden pohjoinen haara perustettiin Benjamin Randallin ryhmittymän pohjalle New Hampshiressa vuonna 1780.[11]
Separatistibaptistit erottautuivat 1700-luvulla kongregationalisteista ja monet liittyivät myöhemmin suurempiin ryhmiin. Regulaari-baptistit syntyivät vuonna 1765 suurista herätyksistä. Vuonna 1787 regulaari- ja separitstibaptistiyhdistyivät yhdistyneiksi baptisteiksi. Suurin osa sulautui myöhemmin Eteläiseen baptistikonventioon.[11]
1800-luku: Järjestäytyminen ja suuret jakautumiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvulla baptistit organisoituivat kansallisiksi yhdistyksiksi, mutta orjuuskysymys johti merkittävään jakautumiseen. Baptist Missionary Convention eli trienniaalikonventio oli vuodesta 1814 lähtien ensimmäinen kansallinen lähetysjärjestö. Se kokoontui kolmen vuoden välein. Primitiivibaptistit muodostuivat vuonna 1827 ja he vastustivat instituutioita, kuten lähetysjärjestöjä, raamattuseuroja ja seminaareja uusina innovaatioina. He korostivat paikallista itsenäisyyttä ja anti-missionaarista linjaa.[11]
Baptistikirkko kasvoi toisen suuren herätyksen aikana niin, että kun baptisteilla oli vuonna 1830 noin 300 000 jäsentä, oli niitä vuonna 1844 jo 720 000. Seuraavat vuodet olivat hiljaisempia, mutta eteenpäinmeno jatkui. Vuonna 1850 baptisteiksi tunnustautui noin 800 000 ihmistä.[12]
Eteläinen baptistikonventio perustettiin vuonna 1845 eteläisten seurakuntien erkaantuessa trienniaalikonventiosta orjuuden tukemiseksi. Nykyisin eteläinen baptistikonventio on Yhdysvaltain suurin protestanttinen kirkkokunta.[11]
Mustien baptistien suurin järjestö National Baptist Convention, USA muodostui vuonna 1895 kolmen mustan baptistijärjestön yhdistymisestä. National Baptist Convention of America erottautui NBC:sta R. H. Boydin johdolla vuonna 1915. Primitiivibaptistien progressiivinen haara Progressive Primitive Baptists perustettiin noin vuonna 1910. Se erottautui perinteisistä primitiiveistä hyväksymällä soittimet, pyhäkoulun ja lähetystyön.[11]
Siirtolaislähtöisiä järjestöjä syntyi 1800-luvun puolivälistä eteenpäin. Ruotsalais-amerikkalaisen Converge Worldwiden juuret ovat vuonna 1852 perustetussa Baptist General Conferencessa. Saksalais-amerikkalainen North American Baptist Conference perustettiin vonna 1843.[11]
Vanhat regulaaribaptistit ryhmittyivät 1870-luvulla Appalakkien alueella. He vastustivat innovaatioita.[11]
1900-luku: Lisää jakautumisia ja yhdistymisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvulla syntyi fundamentalistisia, landmark-baptistisia ja kansalaisoikeusliikkeeseen liittyviä ryhmiä.[11]
Landmark-liikettä edustavat American Baptist Association perustettiin vuonna 1905 James R. Gravesin johdolla. Liike korosti paikallisen seurakunnan ylivertaisuutta. Pohjoisten baptistien organisaatio eli nykyinen American Baptist Churches in the USA (vuodesta 1972) perustettiin vuonna 1907.[11]
Fundamentalistinen liike irtautui pohjoisesta baptistikonventiosta vuonna 1932 perustamalla General Association of Regular Baptist Churches-kirkon. Konservatiivien erkaantuminen jatkui vuonna 1947 Conservative Baptist Association of American perustamisella, joka nykyisin tunnetaan nimellä Venture Church Network.[11]
Paul Palmerin vapaan tahdon arminiolaista perinnettä on vuodesta 1935 lähtien jatkanut National Association of Free Will Baptists. Samana vuonna järjestäytyi myös avointa ehtoollista kannattanut Christian Unity Baptist Association.[11]
Mustien progressiivinen Progressive National Baptist Convention erottautui pohjoisesta baptistikonventiosta vuonna 1961 Martin Luther King Jr.:n kansalaisoikeusaktivismin tukemiseksi. Lähetystyön painotus jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Landmark-liikkeessä Baptist Missionary Association of America erottautui American Baptist Associationista 1950- ja 1960-luvuilla. Mustien keskuudessa lähetystyötä painottanut National Missionary Baptist Convention of America erottautui National Baptist Convention of Americasta vuonna 1988.[11]
Kirkkokunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain baptistikirkkokunnat voidaan luokitella evankelikaalisiin baptisteihin, päälinjan baptisteihin sekä historiallisesti mustia edustaviin baptistikirkkokuntiin. Yhteensä baptisteihin kuuluu noin 12 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä.[13]
Evankelikaaliset baptistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelikaaliset baptistit muodostavat noin 8 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä. Suurin evankelikaalinen baptistikirkkokunta on Eteläinen baptistikonventio, johon kuuluu noin 4 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä. Seuraavaksi suurimman yhteisön muodostavat itsenäiset baptistikirkot, joihin kuuluu noin 3 prosenttia väestöstä. Evankelikaalisiin baptistikirkkoihin luetaan myös lähetysbaptistit, vapaan tahdon baptistit, Conservative Baptist Assocation of America, General Association of Regular Baptist Churches sekä muut baptistit, joihin jokaiseen kuuluu alle prosentti Yhdysvaltain väestöstä.[13]
Päälinjan baptistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päälinjan baptistit muodostavat noin prosentin Yhdysvaltain väestöstä. Suurin päälinjan baptistikirkkokunta on American Baptist Churches USA, johon kuuluu noin prosentti Yhdysvaltain väestöstä. Muihin päälinjan baptistikirkkoihin kuuluu yhteensä alle prosentti väestöstä.[13]
Historiallisesti mustat baptistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisesti mustiin baptisteihin kuuluu noin 3 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä. Suurin musta baptistikirkko on National Baptist Convention of America, johon kuuluu noin prosentti Yhdysvaltain väestöstä. Mustiin baptistikirkkoihin luetaan myös itsenäiset baptistit, lähetysbaptistit, National Baptist Convention of America, Progressive National Baptist Convention sekä muut baptistit, joihin jokaiseen kuuluu alle prosentti Yhdysvaltain väestöstä.[13]
Baptistikirkkokunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa toimivia baptistikirkkokuntia olivat vuonna 2017 muun muassa seuraavat:[14][15]
Kannatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurakuntien määrällisesti merkittävin osavaltio baptismin kannalta on Texas. Suhteellisesti baptismin vahvimmat osavaltiot sijaitsevat maan eteläosan ns. raamattuvyöhykkeellä Mississippissä, Alabamassa, Arkansasissa, Tennesseessä ja Kentuckyssa. Baptistien merkittävin kirkkokunta on Eteläinen baptistikonventio.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Smith, Andrew Christopher: Baptists, s. 191–200. (Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States) New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313
- ↑ a b c Our History American Baptist Churches USA. Viitattu 2.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Religious Landscape Study Pew Research Center. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ Religious Identity: Religious Landscape Study Pew Research Center. 26.2.2025. Viitattu 2.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Decline of Christianity in the U.S. Has Slowed, May Have Leveled Off Pew Research Center. 26.2.2025. Viitattu 2.2.2026. (englanniksi)
- ↑ American Religion Timelines The Association of Religion Data Archives. Viitattu 1.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Fast Facts Southern Baptist Convention. Viitattu 1.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Baylor University Baylor University. Viitattu 2.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Baptists: Champions of Religious Freedom DBU Center for Baptist History and Heritage. Viitattu 2.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Southern Baptists more historic than nationalist in their political posture Lifeway News. 16.4.2025. Viitattu 2.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Baptist - American Family Tree The Association of Religion Data Archives. Viitattu 1.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Sopanen, Tapio: Maallikkoliikkeitä, kansanherätyksiä, tulisieluisia pappeja. Osa 2. s. 19. Väyläkirjat, 2025. ISBN 978-952-396-253-8
- ↑ a b c d Religious Landscape Study Pew Research Center. Viitattu 1.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Members North American Baptist Fellowship. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ Baptist Denominations in America Baylor University. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ Database of Megachurches in the U.S. Hartford Institute for Religion Research. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Baptist Family The Association of Religion Data Archives. Viitattu 12.11.2024.