Banqiaon pato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Padon sijainti kartalla.

Banqiaon pato on vesivoimalan pato Henanin maakunnassa Kiinassa. Se valmistui vuonna 1952. Pato murtui 8. elokuuta 1975, kun taifuuni Ninan aiheuttama vesisade nosti patoaltaan vedenpinnan liian korkealle. Padon murtuminen synnytti suuren tulva-aallon, joka aiheutti 171 000 ihmisen kuoleman. Epävirallisten arvioiden mukaan uhreja oli jopa 230 000. Banqiaon padon murtuminen oli maailman suurin pato-onnettomuus. Padon uudelleenrakentaminen saatiin valmiiksi vuonna 1993.[1]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banqiaon pato sijaitsee Huaijoen sivuhaarassa Rujoessa Henanin maakunnassa,[2] Zhumadianin prefektuurissa. Se rakennettiin tulvien hallintaa ja sähkön tuottamista varten. Tekoallasta hyödynnetään myös peltojen kasteluveden varastona. Pato valmistui vuonna 1952. Samalle alueelle rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla yli kaksisataa patoa ja tekoallasta.[3]

Banqiaon pato oli 24,5 metriä korkea ja 2 020 metriä pitkä.[4] Se oli tehty savesta. Sen tekoaltaan tilavuus oli 492 miljoonaa kuutiometriä ja suurin virtaama 1 742 kuutiometriä sekunnissa.[1]

Chen Xing, eräs Kiinan johtavista hydrologeista, osallistui padon suunnitteluun mutta kritisoi sen lopullista rakennetta. Hän suositteli kahdentoista patoluukun rakentamista, mutta niitä tehtiin vain viisi. Valmistumisen jälkeen padossa havaittiin halkeamia, jotka johtuivat suunnittelu- ja rakennusvirheistä. Neuvostoliittolaiset insinöörit korjasivat halkeamat.[1]

Murtuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1975 taifuuni Nina kohtasi kylmän säärintaman Henanin alueella. Taifuuni pysähtyi paikalleen kahdeksi päiväksi ja aiheutti kovimmat vesisateet, mitä alueella on koskaan mitattu. Yhden vuorokauden aikana satoi 1 060 millimetriä, mikä oli enemmän kuin yleensä kokonaisen vuoden aikana. Sateet aiheuttivat tulvia myös Banqiaon padon alajuoksulla, minkä takia patoluukkujen avaamiseen ei annettu lupaa 6. elokuuta. Seuraavana päivänä lupa myönnettiin, mutta tietoa ei saatu välitettyä, koska taifuuni oli katkaissut puhelinlinjat.[1] 8. elokuuta kello 1 aamulla vedenpinta patoaltaassa nousi niin korkealle, että pato murtui.[3] Murtunut osa oli noin 350 metriä pitkä, kun koko padon pituus oli 2 020 metriä.[4]

Banqiaon padon murtuminen aiheutti 10 kilometriä leveän ja 3–7 metriä korkean aallon, joka eteni 50 kilometriä tunnissa.[1] Tulva tuhosi välittömästi Daowenchengin kunnan, jonka kaikki 9 600 asukasta kuolivat.[5] Banqiaon padon lisäksi murtui toinen suuri, hieman pohjoisempana sijainnut Shimantanin pato. Näiden patojen murtumisista aiheutunut tulva-aalto rikkoi 62 pienempää patoa alajuoksulla.[2] Tulva levisi noin 10 000 neliökilometrin alueelle.[5] Ihmisiä ei pystytty varoittamaan eikä evakuoimaan ajoissa, koska taifuuni oli katkaissut puhelinlinjat.[3]

Vuonna 2005 Kiinan hallitus julkisti virallisen arvion, jonka mukaan tulvassa hukkui 26 000 ihmistä.[5] Lisäksi 145 000 ihmisen arvioidaan kuolleen tulvan aiheuttamaan nälänhätään ja tauteihin. Epävirallisten arvioiden mukaan onnettomuus aiheutti jopa 230 000 ihmisen kuoleman. Romahtaneissa yli viidessä miljoonassa rakennuksessa asui 11 miljoonaa ihmistä. Banqiaon padon murtuminen oli maailman suurin pato-onnettomuus.[1] Sen aiheuttamiksi taloudellisiksi vahingoiksi on arvioitu 6,7 miljardia dollaria (vuoden 1975 dollareina).[2]

Padon suunnittelussa oli varauduttu sellaiseen tulvaan, jonka oli arvioitu tapahtuvan korkeintaan kerran tuhannessa vuodessa. Taifuuni Ninan aiheuttama vesisade oli paljon voimakkaampi kuin mihin suunnittelussa oli varauduttu. Jälkikäteen on kuitenkin huomattu, että 1950-luvulla tehdyt tilastolliset arviot olivat pielessä. Vuonna 1975 tapahtunut sääilmiö esiintyykin keskimäärin kerran 600 vuodessa.[2]

Banqiaon pato-onnettomuuden jälkeen Kiinan hallitus alkoi kiinnittää enemmän huomiota patojen valvontaan ja vahvistamiseen.[1]

Uudelleenrakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banqiaon padon murtumisen jälkeen se rakennettiin uudelleen useita metrejä entistä korkeammaksi. Työ valmistui vuonna 1993.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Banqiao dam failure in 1975, Henan, China Environmental Justice Atlas. 2018. Viitattu 25.2.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Yang, Long ym.: Typhoon Nina and the August 1975 Flood over Central China. Journal of Hydrometeorology, 2017, 18. vsk, s. 451–472. doi:10.1175/JHM-D-16-0152.1. (englanniksi)
  3. a b c Fish, Eric: The Forgotten Legacy of the Banqiao Dam Collapse The Economic Observer. 8.2.2013. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
  4. a b GeoCongress 2008: Geosustainability and Geohazard Mitigation, s. 162–169. American Society of Civil Engineers, 2008. doi:10.1061/40971(310)20. (englanniksi)
  5. a b c After 30 years, secrets, lessons of China's worst dams burst accident surface People's Daily. 1.10.2005. Arkistoitu 1.10.2019. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)