Banksinmänty

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Banksinmänty
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Männyt Pinus
Laji: banksiana
Kaksiosainen nimi

Pinus banksiana
Lamb.

Katso myös

  Banksinmänty Wikispeciesissä
  Banksinmänty Commonsissa

Banksinmänty (Pinus banksiana) on mäntyjen sukuun ja mäntykasvien heimoon kuuluva puulaji.

Banksinmännyn oksat kasvavat usein lähes vaakasuoraan. Nuori puu muistuttaa ulkomuodoltaan enemmän kuusia kuin mäntyjä. Huonossa maaperässä rungosta tulee mutkainen. Banksinmänty kasvaa 5–20 metriä korkeaksi. Neulaset ovat 2–4 senttimetriä pitkiä, vihreitä ja kasvavat kaksittain. Kävyt ovat 3–4 senttimetriä pitkiä, ja sijaitsevat epätavallisessa asennossa oksien suuntaisina, kärki kohti oksan kärkeä. Kävyt voivat pysyä puussa avautumattomina vuosia.[2] Ne aukeavat kovassa kuumuudessa, tyypillisesti metsäpalon jälkeen. Banksinmänty onkin pioneeripuu.[3]

Banksinmäntyä kasvaa Kanadan itäosissa Kalliovuorilta itään, sekä Yhdysvaltojen puolella Minnesotasta Mainen osavaltioon asti.[2] Kasvualueensa länsiosissa se risteytyy lähisukulaisensa kontortamännyn (P. contorta) kanssa.

Banksinmäntyä on kokeiltu Suomessa kuudella metsäntutkimuslaitoksen istutusalalla. Laji ei ole kestänyt hyvin lunta eikä myrskyjä, mutta se on selvinnyt hyvin. Puun runko ei kasva tarpeeksi suoraksi tukkipuuta varten, mutta puuta voisi käyttää koristekasvina.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Farjon, A.: Pinus banksiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.11.2019. (englanniksi)
  2. a b Jack Pine nearctica.com. Arkistoitu 12.12.2010. (englanniksi)
  3. Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigersredt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio, s. 79. 2. painos. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  4. Banksinmänty Luonnonvarakeskus. Arkistoitu 10.11.2019. Viitattu 10.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]