Bandidos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bandidos
Bandidosin kerhotalo Bochumissa Länsi-Saksassa.
Bandidosin kerhotalo Bochumissa Länsi-Saksassa.
Perustettu 1966
Yhdysvallat San Leon, Texas, Yhdysvallat
Perustaja Donald Eugene Chambers
Vuodet toiminnassa 1966
Alue Alankomaat Alankomaat
Australia Australia
Belgia Belgia
Brunei Brunei
Costa Rica Costa Rica
Espanja Espanja
Filippiinit Filippiinit
Indonesia Indonesia
Irlanti Irlanti
Italia Italia
Kazakstan Kazakstan
Kosovo Kosovo
Kreikka Kreikka
Malesia Malesia
Norja Norja
Panama Panama
Paraguay Paraguay
Ranska Ranska
Ruotsi Ruotsi
Saksa Saksa
Singapore Singapore
Suomi Suomi
Tanska Tanska
Thaimaa Thaimaa
Ukraina Ukraina
Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti
Venäjä Venäjä
Arabiemiirikunnat Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Yhdysvallat Yhdysvallat

Bandidos MC on vuonna 1966 Texasissa perustettu maailmanlaajuinen rikollinen moottoripyöräkerho. Järjestön tunnusvärit ovat punainen ja kulta sekä tunnuslause ”We are the people our parents warned us about” (suom. ”Me olemme ne joista vanhempamme varoittivat meitä”). Bandidosin logossa on meksikolainen mies viidakkoveitsi ja pistooli kädessään sekä teksti ”Bandidos MC” ja salmiakkikuviossa lukema ”1%”. Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI luokittelee Bandidosin rikolliseksi moottoripyöräkerhoksi. Järjestö täyttää myös Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald Eugene Chambers perusti Bandidosin Texasin Houstonissa vuonna 1966. Järjestön johtajaksi tuli Chambersin jälkeen Ronny Hodge, joka laajensi toimintaa kansainväliseksi.[2] Kerholla on yli 200 alaosastoa eri puolilla maailmaa ja siihen kuuluu yli 2 000 jäsentä.[1] Pohjoismaissa Bandidos MC soti tukikerhojensa kera Helvetin enkeleitä ja sen kannattajia vastaan Tanskassa, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1994–1997. Jengisodassa kuoli 11 henkeä ja haavoittui noin 100. Suomessa kuoli yksi Bandidosin jäsen.[3]

Bandidosin Suomen alaosaston perusti Marko Hirsma, joka toimi kerhon johtajana 1990-luvulla tullen lopulta erotetuksi riitojen vuoksi vuonna 1999.[4] Bandidosilla on Suomessa 13 jaostoa: Helsingissä (vuodesta 1995), Tampereella (vuodesta 2001), Harjavallassa (vuodesta 2002), Nokialla (vuodesta 2006), Hyvinkäällä (vuodesta 2007), Lohjalla (vuodesta 2007), Hangossa (vuodesta 2008), Tuusulassa (vuodesta 2009), Vantaalla (vuodesta 2013), Porissa (vuodesta 2015), Oulussa (vuodesta 2016), Kuopiossa (vuodesta 2016) ja Turussa (vuodesta 2016).[5][6] Suomen alaosasto on kansainvälisesti niin arvostettu, että sen presidentti Tapio Haapanen nousi yhdeksi Euroopan Bandidosin johtajista.[7]

Bandidos julkisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bandidosin Suomen alaosaston presidentti Tapio Haapasta haastateltiin televisio-ohjelma Ajankohtaisessa kakkosessa tammikuussa 2008. Hän esitteli lähetyksessä ensimmäistä kertaa kerhon tiloja televisiokameroille.[8] Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen kävi helmikuussa 2012 Bandidosin kerhotiloissa Helsingin Kyläsaaressa. Osapuolten kertomukset erosivat toisistaan: Hakkaraiselle oli hänen mukaansa yritetty myydä seksiä, mutta tapaukseen liittynyt nainen kertoi asian olleen päinvastoin.[9]

Bandidosin Tampereen jaosto vietti 10-vuotisjuhliaan huhtikuussa 2012. Tapahtuma pääsi julkisuuteen väärin pysäköityjen moottoripyörien sekä jengiläisten pahoinpitelemien nuorten seurauksena.[10][11]

Bandidosin laajentuminen Itä-Suomessa esiintyi uutisissa 2010-luvun lopulla. Bandidos on laajentunut tai laajentamassa toimintaansa Mikkeliin, jossa sillä on jo omat kerhotilat.[12] Järjestö on ollut jo pidempään vahvasti edustettuna etenkin Pohjois-Savossa. Sen jäsenet eivät ole kuitenkaan nousseet Kuopiossa esille rikosten vuoksi. Savon Sanomien julkisista rekistereistä haettujen tietojen mukaan monella jäsenistä on yritystoimintaa rakennusalalla sekä tekemisiä päivätöissä.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pääsyytetyt ovat Bandidosin jäseniä MTVuutiset.fi. 29.1.2008. MTV Oy. Viitattu 29.1.2008.
  2. Anderson, Rick: Bad Boys Seattle Weekly. 12.7.2006. Seattle Weekly and Sound Publishing, Inc.. Viitattu 17.7.2006. [vanhentunut linkki]
  3. Gustafsson, Mikko; Huuskonen, Janne: ”Enkelit ja Bandat, entiset arkkiviholliset”, Kultainen vasikka: Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa, s. 163. Johnny Kniga, 2019. ISBN 978-951-0-42210-6.
  4. Gustafsson, Mikko; Huuskonen, Janne: ”Enkelit ja Bandat, entiset arkkiviholliset”, Kultainen vasikka: Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa, s. 169. Johnny Kniga, 2019. ISBN 978-951-0-42210-6.
  5. Bandidos MC Finland
  6. Bandidos MC Europe: Local Chapters Bandidos MC. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
  7. Gustafsson, Mikko; Huuskonen, Janne: ”Enkelit ja Bandat, entiset arkkiviholliset”, Kultainen vasikka: Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa, s. 160. Johnny Kniga, 2019. ISBN 978-951-0-42210-6.
  8. Bandidosien päämajassa Yle / Ajankohtainen kakkonen. 1.2.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 2.9.2012.
  9. Hakkaraisen Bandidos-reissu: Nyt puhuu seurueeseen kuulunut nainen is.fi. 29.2.2012. Sanoma Media Finland. Viitattu 2.9.2012.
  10. Bandidos-jengiläisten juhlat jatkuivat yöhön Aamulehti. 28.4.2012. Sanoma. Viitattu 2.9.2012.
  11. Bandidos-miehet pahoinpitelivät herjoja huudelleita nuoria (Arkistolinkki) hs.fi. 28.4.2012. Sanoma Media Finland. Viitattu 2.9.2012.
  12. Liivijengien keskinäinen kilpailu on koventunut viime vuosina – etenkin yksi kerho laajentaa Itä-Suomessa vauhdilla yle.fi. 30.3.2019. Yleisradio Oy. Viitattu 10.4.2020.
  13. Tenhunen, Asta: Bandidos perusti Kuopioon uuden kerhon – jengi laajenee värväämällä tukijäseniä savonsanomat.fi. 17.3.2018. Savon Media Oy. Viitattu 10.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bandidos.