Bambaran kieli
| Bambara | |
|---|---|
 Manding-kielten puhuma-alue. |
|
| Oma nimi | bamanankan |
| Tiedot | |
| Alue |
 Mali  Burkina Faso  Norsunluurannikko  Guinea  Gambia  Mauritania  Senegal |
| Virallinen kieli |
Mali (kansallinen kieli) |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | nigeriläis-kongolaiset kielet |
| Kieliryhmä | mandelaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | bm |
| ISO 639-2 | bam |
| ISO 639-3 | bam |
Bambara[1] (myös bamana, bambaraksi bamanankan) on etupäässä Malissa asuvien bambaroiden puhuma mandelainen kieli[2].
Historia ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bambaran kieli on muodostunut 1200–1800-luvuilla Segun valtiossa. Se kuuluu mandelaisten kielten manding-ryhmän itäiseen alaryhmään. Bambaran murteet muodostavat jatkumon lähisukukielten maninkan, djulan ja markan kanssa.[2]
Bambaroiden ydinalue sijaitsee Malissa Nigerjoen keskijuoksun varrella. Yhtenäistä asutusta on myös historiallisella Kaartan alueella, Kayesin seudulla sekä Moptin pohjois- ja koillispuolella. Huomattavia bambararyhmiä asuu Malin kaikissa suurissa kaupungeissa, Senegalissa, Norsunluurannikolla, Burkina Fasossa ja Ranskassa. Bambara toimii Gaon ja Kidalin alueita lukuun ottamatta Malin lingua francana. Äidinkielisten puhujien määräksi arvioitiin vuonna 2012 neljä miljoonaa ja puhujien kokonaismääräksi lähes 14 miljoonaa.[2] Malin vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan bambaraa puhuu äidinkielenään 46,3 ja käyttökielenään 51,5 prosenttia maan väestöstä[3].
Murteet ja yleiskieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bambara jakautuu useisiin murreryhmiin, joita ei ole tutkittu kunnolla. Kaupungeissa puhuttu yleiskieli perustuu Bamakon murteeseen, joka muistuttaa foneettisesti lähiseudulla puhuttua maninkaa. Bambaran yleiskieli vaikuttaa paikallismurteisiin ja toimii myös djulan kielen prestiisimuotona. Sitä käytetään laajasti radiossa ja televisiossa, uskonnollisessa toiminnassa ja kaupankäynnin kielenä. Ennen siirtomaa-aikaa arvostetuin kielimuoto oli Ségoun murre.[4]
Bambaran oikeinkirjoitussäännöt laadittiin latinalaisen kirjaimiston pohjalta vuonna 1967. 1980-luvulla siihen lisättiin erikoismerkit ɛ, ɔ ja ɲ. Vokaalien pituutta ilmaistaan kirjoituksessa kahdella kirjaimella, nasaalisuutta n-kirjaimella ja elisiota sanan lopussa apostrofilla. Tooneja ei normaalitekstissä merkitä. Isot alkukirjaimet otettiin käyttöön vuonna 1980.[5]
Aikuisten lukutaito-opetus käynnistyi 1970-luvulla. Vuonna 1979 avattiin ensimmäiset koulut, joissa opetus tapahtuu alaluokilla bambaran kielellä. Vuodesta 1972 lähtien on ilmestynyt kuukausilehti Kibaru ja vuodesta 1986 toinen pitkäikäinen lehti Jɛkabaara. Kielellä julkaistaan jonkin verran kirjallisuutta, mutta sen käyttö on yhä etupäässä suullista. 2000-luvun alussa kirjakieli sai kilpailijan niin sanotusta n’ko-kielestä, joka perustuu Guineassa puhuttuun maninkaan. Bambaraa kirjoitetaan rajoitetusti myös arabialaisella kirjaimistolla. Kaartan alueella oli 1930-luvulta lähtien käytössä omaperäinen tavukirjoitus masaba. Malin ylivoimaisesti hallitseva kirjakieli on maan virallinen kieli ranska ja uskonnon alalla arabia.[6]
Fonetiikka, kielioppi ja sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bambarassa on seitsemän vokaalia, jotka voivat esiintyä lyhyinä, pitkinä ja nasaalistuneina. Konsonantistoon kuuluvat prenasaaliset klusiilit ja frikatiivit, esim. mp, nd, ns. Eräät konsonantit kuten h ja z on lainattu arabiasta ja ranskasta. Mandekielille ominaisia tooneja on kaksi.[7]
Bambara on kieliopilliselta rakenteeltaan analyyttinen kieli. Verbitaivutuksessa on agglutinatiivisia piirteitä. Kielessä on myös paljon uusia sanoja muodostavia johtimia.[8] Sijakategoriaa ei ole, vaan vastaavia merkityksiä ilmaistaan sanajärjestyksellä ja apusanoilla[9]. Nominien lukua ilmaistaan liitepartikkelilla[10] ja verbin monikkoa reduplikaatiolla[11]. Persoonamuotoja ovat vain persoonapronominit[12]. Suffikseilla ja apusanoilla ilmaistuja verbikategorioita ovat imperfektiivi, progressiivi, futuuri, perfektiivi, resultatiivi, imperatiivi, konjunktiivi, konditionaali ja optatiivi. Verbitaivutuksen ja sananmuodostuksen rajalla ovat partisiipit ja gerundit.[13] Perussanajärjestys on SOV[14].
Sananmuodostus perustuu etupäässä suffikseihin. Verbeillä on myös muutamia prefiksejä.[15] Yhdyssanojen muodostaminen on hyvin produktiivista[16]. Sanastossa on paljon ranskalaisia ja arabialaisia lainasanoja sekä varhaisia lainoja soninkesta[17].
Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bambaran kielen tutkimuksen uranuurtaja oli siirtomaa-aikana kieliopin ja sanakirjoja laatinut ranskalainen Maurice Delafosse. Yhdysvaltalainen Charles Bird kuvasi kielen toonijärjestelmän 1960-luvulla. Gérard Dumestre on laatinut peruskieliopit ja Denis Creissels on tehnyt vertailevaa tutkimusta sekä kuvannut murteita ja tooneja. Bambaran käytetyimmät sanakirjat ovat katolisen lähetyssaarnaajan Charles Bailleulin käsialaa. Internetissä julkaistiin vuonna 2012 avoin referenssikorpus. Mandekielten tutkimusta käsittelee Ranskassa vuodesta 1981 ilmestynyt aikakauslehti Mandenkan.[18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vyrdin, V. F.: ”Bamana jazyk”, Jazyki mira: jazyki mande, s. 46–143. Sankt-Peterburg: Nestor-Istorija, 2017. ISBN 978-5-4469-0824-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielten nimiä suomeksi Kotoistus. Viitattu 17.10.2019.
- ↑ a b c Vydrin, s. 46.
- ↑ 4ème recensement général de la population et de l’habitat du Mali (RGPH-2009). Analyse des résultats définitifs: Etat et structure de la population Inventaire des recensements et enquêtes démographiques en Afrique. Viitattu 14.2.2021.
- ↑ Vydrin, s. 47–48.
- ↑ Vydrin, s. 50.
- ↑ Vydrin, s. 47–50.
- ↑ Vydrin, s. 51–54.
- ↑ Vydrin, s. 58.
- ↑ Vydrin, s. 67.
- ↑ Vydrin, s. 62.
- ↑ Vydrin, s. 72.
- ↑ Vydrin, s. 81.
- ↑ Vydrin, s. 107–108.
- ↑ Vydrin, s. 118.
- ↑ Vydrin, s. 110.
- ↑ Vydrin, s. 115.
- ↑ Vydrin, s. 140–141.
- ↑ Vydrin, s. 49.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
