Balladiooppera

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Hogarthin maalaus Beggar's Operan 3. näytöksen toisesta kohtauksesta vuodelta 1728.

Balladiooppera (engl. ballad opera) on 1700-luvun Isossa-Britanniassa parin vuosikymmenen ajan kukoistanut oopperan tyylilaji, jonka suosio alkoi vähetä vuosisadan puolivälin tienoilla. Se oli kansanoopperan muoto, jossa uudelleen sanoitetut kansanlaulut tai muut suosikkisävelmät ja osittain uudet sävelmät keskeyttivät puhutun dialogin.[1]

Balladioopperoita kirjoittaneita näytelmäkirjailijoita olivat muun muassa John Gay, Colley Cibber ja Henry Fielding. Varhainen ja erittäin suosittu lajin edustaja oli The Beggar’s Opera (Kerjäläisooppera), jonka John Gayn librettoon sovitti ja osittain sävelsi Johann Christoph Pepusch. Sen kantaesitys tapahtui 1728. Toinen merkittävä balladiooppera oli Charles Coffeyn 1731 valmistunut teos The Devil to Pay ja sen 1743 kantaesitetty saksankielinen versio Der Teufel ist Los (Piru on irti). Se oli tärkeä esikuva saksalaisen laulunäytelmän synnyssä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Osborne, Charles & Lampila, Hannu-Ilari: Ooppera, s. 35–36 ja 43. Suomentanut Salonen, Lippo & Villa, Saara. Jyväskylä: Gummerus, 1984. ISBN 951-20-2502-7.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.