Baldus de Ubaldis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baldus de Ubaldis yliopistonopettajana.

Baldus de Ubaldis (ital. Baldo degli Ubaldi) (todennäköisesti 2. lokakuuta 1327, Perugia28. huhtikuuta 1400, Pavia) oli italialainen oikeusoppinut ja Bartolus de Sassoferraton oppilas sekä tämän perustaman kommentaarikoulukunnan jäsen. Hän pääsi siviililainsäädännön tohtoriksi ollessaan vasta 17-vuotias. Hänen kerrotaan opiskelleen myös kanonista lakia opettajanaan Federicus Petrucius.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritettuaan tohtorintutkinnon Baldus siirtyi Bolognaan, missä hän opetti juridiikkaa kolme vuotta. Tämän jälkeen hän sai professorinviran Perugiasta, missä hän vietti kaikkiaan 33 vuotta. Hän opetti ajoittain Pisassa, Firenzessä, Padovassa ja Paviassa aikana, jolloin nuo yliopistot kilpailivat menestyksestä Bolognan yliopiston kanssa. Opettaessaan Pavian yliopistossa hän ajoittain työskenteli myös Piacenzan yliopistossa. Baldus kuoli 28. huhtikuuta 1400.

Baldus toimi myös Pierre Roger de Beaufort'n (myöh. paavi Gregorius XI:n) opettajana. Paavi Urbanus VI kutsui Baldus de Ubaldiksen Roomaan vuonna 1380, jotta lain asiantuntija auttaisi häntä konsultoimalla vastapaavi Klemens VII:n toimintaa vastaan. Baldus kirjoitti näkemyksensä tästä skismasta teokseen Questio de schismate. Myös kardinaali Francesco Zabarella ja Paulus Castrensis olivat hänen oppilaitaan.

Useimmat Baldusin teokset ovat keskeneräisiä. Hän jätti jälkeensä valtaisan määrän roomalaisen lain (lat. pandectae) sekä Codex Justianus -lakikokoelman selitysteoksia. Hänen kommenttejaan Libri Feudorum -kokoelmaa kohtaan pidetään yleisesti yhtenä hänen parhaista töistään. Libri Feudorum oli 1100-luvun feodaalilainsäädännön myötä syntynyt lakikokoelma. Hän kommentoi myös kanonisen lain kokoelmia Liber Extra ja Liber Sextus.

Baldus kirjoitti myös suuren määrän tutkielmia useista lainsäädännön erikoiskysymyksistä. Hänen suurin työnsä oli kuitenkin noin 3000 erilaisen lakeihin liittyvän neuvon (lat. consilia) kirjoittaminen. Yksikään toinen keskiajan oikeusoppinut ei ole kirjoittanut yhtä paljon neuvoja.

Veljet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Consiliorum, siue responsorum, 1575.

Baldus de Ubaldiksella oli myös kaksi veljeä: Angelus (1328–1407) ja Petrus (1335–1400). Joissakin yhteyksissä Balduksen nimi esiintyy muodossa Petrus Baldus de Ubaldis, mikä johtuu mahdollisesti siitä, että hänet ja hänen veljensä Petrus on käsitetty yhdeksi ja samaksi henkilöksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. Canning: The Political Thought of Baldus de Ubaldis. Cambridge University Press, 1987.
  • J. Franklin: The Science of Conjecture: Evidence and Probability Before Pascal. Luku 2. Johns Hopkins University Press, 2001.