Bahama (1783)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bahama (1780))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bahama
Aluksen vaiheet
Rakentaja Artillero Real, Havanna, Kuuba
Kölinlasku heinäkuu 1777
Laskettu vesille 11. maaliskuuta 1783
Loppuvaihe romutettu 1814
Tekniset tiedot
Uppouma 1 750 bm
Pituus 53,55 m (tykkikansi)
48,06 m (köli)
Leveys 14,48 m
Syväys 6,83 m
Miehistöä 690
Aseistus
Aseistus alempi tykkikansi:28 x 24 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 30 x 18 naulan tykkiä
puolikansi: 14 x 8 naulan tykkiä
keulakansi: 4 x 8 naulan tykkiä
peräkansi: 4 x 18 naulan karronadia

Bahama eli San Cristóbal oli Espanjan laivaston vuonna 1780 vesille laskettu kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mateo Mullánin suunnittelema Francisco Gautierin sistema francésiin perustuva alus tilattiin 28. joulukuuta 1776 Havannasta Kuubasta, missä köli laskettiin heinäkuussa 1777. Aluksen aliakseksi (esp. advocación määrättiin 20. lokakuuta 1778 San Cristóbal. Materiaalipuutteiden vuoksi työt keskeytettiin huhtikuussa 1780 ja jatkettiin kesäkuussa 1782. Alus laskettiin vesille maaliskuussa 1783.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lähti 15. tammikuuta 1784 Havannasta Cádiziin Francisco de Borjan johtamassa saattueessa päällikkönään Félix del Corral. Se sijoitettiin 2. maaliskuuta 1784 aluksella havaittujen puutteiden vuoksi reserviin. Vuonna 1786 alus oli Cadizissa reservissä. Se siirrettiin 13. kesäkuuta 1788 La Carracassa telakalle, missä viat oli tarkoitus korjata.[1]

Alus lähti 19. huhtikuuta 1789 Cádizista fregattien Nuestra Senora del Rosarion, Santa Perpetuan ja priki Cazadorin kanssa liittyäkseen Félix Ignacio de Tejadan laivastoon Cartagenassa, jonne ne saapuivat 5. toukokuuta. Laivasto lähti Cartagensta, jolloin siihen kuuluivat linjalaivat Bahama, San Telmo (lippulaiva) ja San Lorenzo sekä kuusi fregattia ja kolme prikiä. Heinäkuun osasto harjoitteli ympäri Välimerta, kunnes saapui Napoliin. Laivastoon olivat liittyneet linjalaivat San Fulgencio ja San Francisco de Paula. Osasto siirtyi edelleen Livornoon, mistä se purjehti Cartagenaan ja edelleen 8. syyskuuta Cádiziin. Osasto saapui 15. syyskuuta Cádiziin, missä Bahama siirrettiin reserviin.[1]

Nootkan kriisin alkaessa alus lähti helmikuussa 1790 Cádizista Solanon laivastossa Ferroliin. Alus kiersi kriisin aikana Cape Finisterren ja palasi joulukuussa Cádiziin, missä se palautettiin reserviin. Aluksen aseistus riisuttiin 1792.[1]

Alus lähti 14. maaliskuuta 1793 Cádizista Astuton kanssa Cartagenaan. Se osallistui Lángaran laivastossa Toulonin saartoon ja tunkeutui Toulonin satamaan 1. joulukuuta. Alus saapui 10. tammikuuta 1794 Lángaran laivaston mukana Cartagenaan Toulonin evakuoinnin päätyttyä. Se lähti 2. huhtikuuta Lángaran laivaston mukana Cartagenasta Livornoon ja Barcelonaan Parman prinssin matkalla. Alus oli syyskuussa Cádizissa ja maaliskuussa 1795 Mahonissa.[1]

Toukokuussa 1795 alus kuljetti San Agustínin kanssa ranskalaisia sotavankeja Barcelonasta Cádiziin. Se oli 1796 Mazarredon laivastossa.[1] Alus lähti 31. tammikuuta 1797 Cartagenasta amiraali Don José de Córdoban laivastossa, johon kuului 27 linjalaivaa, kaksitoista fregattia, priki ja pienempiä aluksia. Aluksen läpäistessä neljä päivää myöhemmin Gibraltarin salmen niin se lähetettiin Algeriin Neptunon, Terriblen ja Nuestra Senora de Guadaloupen sekä tykkiveneiden kanssa. Palattuaan laivastoon Córdoba johti alukset Cádiziin, missä alukset täyttivät varastonsa.[2]

Laivasto lähti pohjoiseen liittyäkseen Ranskan ja Alankomaiden laivastoihin Brestissä Britteinsaarille suunnattua sotaretkeä varten. Tuuli esti laivaston pääsyn Cadiziin, jolloin Sir John Jervisin johtama Britannian kuninkaallinen laivasto kohtasi 14. helmikuuta espanjalaiset Cabo de São Vicenten taistelussa. Bahama ei kuitenkaan osallistunut varsinaiseen tykistötaisteluun ja kykeni vetäytymään Cadiziin.[2]

Espanja julisti 3. joulukuuta 1804 sodan Englannille, jolloin Bahama valmisteltiin palveluskuntoon. Aluksen päälliköksi nimettiin Dionisio Alcalá Galiano, joka oli James Cookiin rinnastettava tutkimusmatkailija. Alus ei lähtenyt Villanuevan laivaston mukana Länsi-Intiaan, eikä siten osallistunut 22. heinäkuuta Calderin johtamaa Kuninkaallista laivastoa vastaan käytyyn Cape Finisterren taisteluun.[2]

Alus lähti 19. lokakuuta 1805 Cadizista liittyäkseen Villeneuven laivastoon. Maanantaina 21. lokakuuta alus oli 22. aluksena linjassa Plutonin ja Aiglen välissä. Ollen lähes keskellä taistelulinjaa alukseen kohdistui Collingwoodin hyökkäys ja alus aloitti tykkitulen vihollisen tultua kantamalle.[2]

HMS Bellerophon ampui aluksen perästä, kun Kuninkaallinen laivasto katkaisi yhdistyneen laivaston taistelulinjan. Bellerophon joutui neljän aluksen keskitettyyn tuleen, joka katkaisi mesaani- ja päämaston sekä surmasi aluksen päällikön. Bahama joutui seuraavaksi HMS Colossuksen tykkituleen. Taistelu alusten välillä kesti puolisen tuntia, kunnes HMS Swiftsure ajautui alusten väliin. Tykistötaistelu jatkui keskeytyksen jälkeen.[2]

Aluksen rungossa oli reikiä ja pääosa takilasta oli ammuttu hajalle. Galiano sai surmansa peräkannella. Kun päällikön ruumista peitettiin lipulla, aluksen elossa olevat upseerit neuvottelivat jatkosta. Upseerit totesivat taistelun jatkamisen mahdottomaksi ja määräsivät lipun laskettavaksi. Lipun laskun jälkeen mesaanimasto kaatui. Taistelussa alus menetti 20 prosenttia 690 hengen miehistöstään. Näistä 75 sai surmansa ja 66 haavoittui. Colossus ei kyennyt lähettämään alukselle valtausmiehistöä, vaan se ajautui pois taistelualueelta ennen kuin se lopulta hinattiin Gibraltarille.[2]

Gibraltarilla alusta kunnostettiin merikelpoiseksi ja päälliköksi määrättiin 31. maaliskuuta 1806 James Stuart, jonka alaisuudessa alus purjehti Britteinsaarille. Alus saapui 12. kesäkuuta Chathamiin, missä se poistettiin palveluksesta 28. kesäkuuta. Alus muutettiin telakalla vankilaivaksi, mikä maksoi 4 444 puntaa. Aluksen vapauduttua telakalta se oli Medwayllä ankkurissa.[2]

Aluksella syttyi tulipalo, jolloin vangit määrättiin ammuttavaksi. Palon sammuttamisen jälkeen alus jatkoi vankilana. Napoleonin sotien päätyttyä alusta ei enää tarvittu vankilana. Se siirrettiin 15. lokakuuta 1814 Chathamissa telakalle, missä se kaksi päivää myöhemmin poistettiin palveluksesta. Alus romutettiin joulukuussa 1814.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
  • Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 3. Warship, 1986, X. vsk, s. 208-211. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Winfield et al 2023 s. 155
  2. ↑ a b c d e f g h Goodwin 2005 s. 223-224
Edeltäjä:
San Fermín -luokka 		Espanjan laivaston linjalaivat Seuraaja:
San Ildefonso -luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bahama_(1783)&oldid=22278566”