Babar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kuvitteellisesta hahmosta. Muut merkitykset löytyvät täsmennyssivulta.
Brunhoffin vuonna 1931 valmistunut vesivärimaalaus, joka nykyään löytyy newyorkilaisesta The Morgan -museosta.

Babar on ranskalaisen Jean de Brunhoffin luoma kuvitteellinen norsu, joka alkaa kävellä takajaloillaan, käyttää vaatteita ja kohoaa perheen perustettuaan norsujen valtakunnan kuninkaaksi. Ensimmäisen kerran se esiintyi kirjassa L'Histoire du Babar vuonna 1931.[1] Babar on suosittu ja tunnettu hahmo ympäri maailmaa.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Babarin tarina alkaa viidakossa, jossa paha metsästäjä tappaa Babarin äidin. Pariisissa kiltti rouva, joka pitää elefanteista todella paljon, ottaa Babarin suojiinsa, ja sen jälkeen hänen ja hänen perheensä tie johtaa merkillisiin maihin ja jopa vieraalle taivaankappaleelle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Babarista on lukuisia kirjoja, animaatiosarja ja elokuvia. Francis Poulenc on säveltänyt Babarin tarinaan teoksen L'Histoire de Babar, le petit éléphant.

Suomeksi ensimmäinen Babar-kirja ilmestyi 1948, ja myöhemmin niitä on tullut eri vuosikymmenillä monessa eri asussa. Täydellistä sarjaa ei kuitenkaan suomeksi ole. Jo 1937 kuolleen Jean de Brunhoffin poika Laurent jatkoi sarjaa 1948.

Babar saattaa olla ranskankielisen maailman tuottama lastenkulttuurin monumentti samalla tavalla kuin Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssi ja belgialainen Hergén Tintti. Teossarja on herättänyt ihastusta ja murtanut ranskalaisuuden ilmentymänä harvinaisesti kielivallin niin, että se tunnetaan erittäin hyvin myös englanninkielisinä kirjoina. Sitä on myös arvosteltu ankarasti siirtomaavallan ja keskiluokkaisuuden ylistyksenä. Englanniksi tutkimuksia ja pamfletteja ovat julkaisseet mm. Margaret Blount, Ariel Dorfman, Nicholas Fox Weber, Anne Meinzen Hildebrand ja Herbert Kohl. Arvostettu The New York Review of Books julkaisi 2004 joulunumerossaan Alison Lurien laajan yhteenvedon Babar-kirjoista ja niiden vastaanotosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Condé Nast: Freeing the Elephants The New Yorker. 15.9.2008. Viitattu 27.11.2022. (englanniksi)
Tämä kuvitteelliseen hahmoon, paikkaan tai ilmiöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.