Baban
| Baban |
|
|---|---|
1600-luku–1851 |
|
|
|
|
| Pääkaupunki |
Kara Colan Sulaimaniyya (vuodesta 1784) |
| Seuraaja(t) | Osmanien valtakunta |
Baban (kurdiksi Baban, turk. Babanlar, Babanzadeler) on kurditaustainen suku ja dynastia, joka hallitsi nimellisesti Osmanien valtakuntaan kuuluneita alueita 1600-luvulta 1800-luvulle nykyisessä Irakissa ja läntisessä Iranissa vuoteen 1851, jolloin viimeinen suvun hallitsija menetti asemansa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Babanin suvun tausta on epäselvä ja se nousi historiankirjoihin 1600-luvulla. Babanin dynastian perustajana pidetään Aḥmad Faqihia. Merkittävä tekijä suvusta tuli kuitenkin vasta hänen pojanpoikansa Sulayman Begin valtakaudella, jolloin hänen johtamansa ruhtinaskunta sai vähintään osittaisen tunnustuksen Osmanien valtakunnan sulttaanilta. Babanien varhainen tukikohta oli Kara Colan, kunnes se siirtyi Sulaimaniyyan kun kaupunki perustettiin vuonna 1784.[1]
1700-luvulta 1800-luvulle Babanien emiirikunnan historiaa leimasi kilpailu muiden kurdiruhtinaskuntien kuten Botanin ja Soranin kanssa, sekä Osmanien valtakunnan ja Persian välinen kilpailu alueella.[2] Babanin tuki Khana Paššan valtakaudella Osmanien Bagdadin walille osoittautui ratkaisevaksi näiden Persian vastaisen sodan aikana 1723-1747. Hänen seuraajansa Sulayman Paššan valtakaudella Babanien emiirikunta käsitti Koyn sanjakin ja suuria alueita Länsi-Persiasta. Babanien valta oli kuitenkin huteralla pohjalla suvun sisäisen kilpailun takia. Osmanit ja persialaiset tukivat omia suosikkejaan toisiaan vastaan ja hallitsijat vaihtuivatkin usein vain muutamien vuosien tai jopa kuukausien välein. Babanien vaikutusvalta kärsi merkittävästi Osmanien valtakunnan uudistuksista ja rajasopimuksista Persian kanssa vuosina 1823 ja 1847.[1] Babanien hallitsijoiden autonomia päättyi Aḥmad Pašša Babanin tappioon Ḵoyissa vuonna 1847, jolloin hänen hallitsemansa alue liitettiin kiinteästi Osmanien valtakuntaan. Osmanit asettivat valtaan hänen veljensä Abd-Allah Paššan arvonimellä qāʾem-maqām, mutta hänetkin vaihdettiin turkkilaiseen virkamieheen vuonna 1851. Babanien hallitsijoiden jälkeläisiä elää yhä Sulaimaniyyan alueella.[2]