Baššibazukki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Baššibazukkeja 1800-luvun lopun postikortissa.
Émile Vernet-Lecomte: Baššibazukki tutkimassa ryöstösaalistaan, 1862.

Baššibazukki[1] (turk. başıbozuk ’johtajaton, liittämätön, järjestäytymätön’) tarkoittaa Osmanien valtakunnan armeijassa palvelleita palkkasotureita, jotka tunnettiin kurittomuudestaan.[2]

Termiä käytettiin alun perin siviileistä, ja sillä tarkoitettiin kodittomia kulkureita ja kerjäläisiä, jotka olivat saapuneet valtakunnan etäisistä provinsseista Istanbuliin etsimään toimeentuloa. Krimin sodan sytyttyä vapaaehtoisyksikköjä värvättiin samankaltaisista väestönosista, ja nimitys siirtyi sotilaskäyttöön. Värvätyt olivat lähinnä albaaneja, kurdeja ja tšerkessejä, mutta heitä tuli myös muualta Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Baššibazukkiyksiköt eivät kuuluneet armeijan vakinaiseen väkeen. Värvätyn vapaaehtoisen tuli aseistaa itsensä, ja ratsuväenyksikköön pyrkiessään värvätyllä tuli olla oma hevonen. Baššibazukkiyksiköillä oli myös omat keskuudestaan valitut johtajansa. Heidän univormunsa eivät olleet säädeltyjä, ja kirjavien ja värikkäiden asujensa vuoksi he olivat suosittuja historiamaalausten aiheita.[2]

Sodan aikana baššibazukien maine alkoi tahraantua kurittomuudesta sekä taistelun aikana että siviilien keskuudessa. Baššibazukit syyllistyivät sotavankeja kohtaan raakuuksiin ja Krimillä ja Bulgariassa siviiliväestön rosvoamiseen ja raiskauksiin. Osmaniarmeija pyrki tuomaan normaalin sotilaskurin myös bassibasuukkiyksiköihin, mutta yritykset eivät tuottaneet tulosta. Seurauksena baššibazukkiyksiköt lakkautettiin pian Turkin sodan (1877-1878) jälkeen.[2]

Sana baššibazukki on kapteeni Haddockin käyttämä haukkumasana Tintti-sarjakuvissa (ransk. bachibouzouk),[1] joissa siitä esiintyy erilaisia kirjoitusasuja.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karttunen, Klaus: Orientin etymologinen sanakirja, s. 47–48. Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.
  2. a b c Gibb, Krames, Levi-Provencal, Schacht: The Encylopaedia of Islam, vol I (A-B), s. 1077. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3. (englanniksi)