Bösendorfer
Bösendorfer on itävaltalainen, Wienissä sijaitseva pianotehdas, viralliselta nimeltään L. Bösendorfer Klavierfabrik GmbH, jonka on vuodesta 2008 omistanut japanilainen soitinvalmistaja Yamaha. Sen perusti Ignaz Bösendorfer (1794–1859) vuonna 1828, minkä jälkeen sen johto siirtyi hänen pojalleen Ludwigille (1835–1919). 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tehtaan omisti Carl Hutterstrasser (1863–1942).[1]
Bösendorferin valmistamat konserttiflyygelit ovat kolmas vaihtoehto arvostetuimmalle merkille Steinwaylle ja suosituimmalle merkille Yamaha, ja Bösendorferin soinnin sanotaan sopivan erityisen hyvin romantiikan ajan musiikkiin.[2] [3] Vuodesta 2008 japanilainen Yamaha on omistanut Bösendorferin pianotehtaan kokonaan.[4]
Bösendorferin lippulaivatuote on vuonna 1900 Ferruccio Busonin toiveesta[5] valmistettu Imperial-flyygeli, jonka ääniala käsittää kahdeksan oktaavia.[6]
Steinway & Sons yrittää saada mahdollisimman monet maailman konserttipianisteista omaan talliinsa erilaisin sponsorisopimuksin ja suorastaan estämällä heitä soittamasta muita merkkejä, etenkin Bösendorferia. Soolokonserteissaan molemmilla flyygeleillä vuorotellen soittanut Andras Schiff pitää Steinwayn taktiikkaa samana kuin automaailmassa pyrittäisiin saamaan kaikki ajamaan Mercedes-Benziä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bösendorfer (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 9.12.2015.
- ↑ Marin, Risto-Matti: Kilpailijat valitsevat kolmesta soittimesta kilpailuinstrumenttinsa, Yle Vintti 2007. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ Korpinen, Pertti: Pianon äänittäminen, Äänipää-sivusto, Tampereen ammattikorkeakoulu 2005. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ Yamaha purchases all shares of Bösendorfer, Yamaha 21.12.2007. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ History & Specifications of the Bösendorfer Imperial 290 Piano, The Bösendorfer Imperial Model 290 Piano -sivusto. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ Bargreen, Melinda: Incredible Instruments: Some find Bsendorfer pianos grand indeed, The Seattle Times 24.3.2002. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ Wise, Michael: Piano Versus Piano, The New York Times 9.5.2004. Viitattu 12.10.2015.
| ||||||||||
| ||||||||||
