Tämä on lupaava artikkeli.

Azuchin linna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Azuchin linna
Azuchi-jō
安土城.jpg
Sijainti Japanin lippu Ōmihachiman, Shigan prefektuuri, Japani
Rakennustyyppi linna
Valmistumisvuosi 1579
Tuhoutui 1582
Rakennuttaja Oda Nobunaga
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Azuchin linna (jap. 安土城, Azuchi-jō) oli japanilaisen daimion Oda Nobunagan vuosina 1576–1579 Biwajärven rannalle Ōmin provinssiin rakennuttama linna. Se kohosi vuorella, jolta oli helppo valvoa Kiotoon johtavaa tietä. Linna rakennettiin ensisijaisesti sotilaallisiin tarkoituksiin, mutta se toimi myös Nobunagan residenssinä. Nobunaga salamurhattiin vuonna 1582, minkä jälkeen puinen linna paloi maan tasalle. Nykyisin siitä on jäljellä vain rauniot, jotka sijaitsevat Shigan prefektuurin Ōmihachimanin kaupungissa entisen Azuchin kauppalan alueella.

Linnan loistelias, värikäs arkkitehtuuri poikkesi huomattavasti aiemmista japanilaisista linnoista, joille luonteenomaista oli pikemminkin hillitty zenestetiikka. Sen sisätilat koristeltiin Kanō Eitokun maalauksin.

Japanin historian Azuchi-Momoyama-kausi on nimetty Azuchin linnan ja Toyotomi Hideyoshin rakennuttaman Fushimin eli Momoyaman linnan mukaan. Loisteliaat linnat ovatkin nousseet aikakauden merkittävimmäksi symboliksi.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azuchin linnan asemapiirros
Näkymä Biwajärvelle Azuchivuorelta

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azuchin linnan rakentaminen sijoittuu Azuchi-Momoyama-kaudelle Sengoku-kauden loppuun, jolloin kolme voimakasta daimiotaOda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu – kamppailivat yhdistääkseen hajaannukseen joutuneen Japanin. Nämä hallitsijat olivat ”vahvoja, itsevaltaisia ja vauraita”; heillä ei ollut tarvetta sopeutua vanhoihin perinteisiin, vaan luoda omia, saavutuksiaan kuvaavia arkkitehtuuri- ja taidemonumentteja.[3] Linnan sijainti Biwajärven rannalla kohoavalla kukkulalla Kioton lähistöllä oli strategisesti valittu. Siltä Japanin voimakkaimmaksi daimioksi noussut Nobunaga kykeni sekä valvomaan pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntaisia pääteitä että vierailemaan keisarinhovissa.[4]

Linnan kolme ja puoli vuotta kestäneet rakennustyöt aloitettiin helmikuussa 1576. Linnan rakentaminen oli mittakaavaltaan valtava hanke, jollaista Japani ei ollut nähnyt vuosisatoihin. Rakennustöihin osallistui työntekijöitä laajalta alueelta Kansaista ja sen ympäristöstä. Töitä valvoi läheisen Sawayaman linnan herra Tanba Nagahide. Linnan ja kaupungin välille kaivettiin sata metriä leveä vallihauta. Kiviperustusten- ja muurien sekä puurakenteisen linnan rakentaminen tapahtui lähes samanaikaisesti, sillä rakenteet esivalmistettiin puuseppien verstaissa ennen niiden kokoamista paikan päällä. Rakennusmateriaaleja otettiin myös shōgun Ashikaga Yoshiakin palatsista, jonka Nobunaga oli aiemmin rakennuttanut.[5][4]

350 muotoon leikattua kiveä jouduttiin tuomaan Mabechin louhokselta Honshūn pohjoisosasta saakka. Jesuiitta Luís Fróisin mukaan osa kivistä oli niin suuria, että yhden raahaamiseen rinnettä ylös osallistui 4 000 – 5 000 miestä. Kivimuurien rakentamiseen Nobunaga valjasti Anōn kylän kivenhakkaajat, jotka olivat kehittäneet taitojaan sukupolvien ajan Hieivuoren temppelien rakentajina.[6]

Linnan puurakenteisten osien rakentamisesta vastasi Shinchō kōkin mukaan rakennusmestari (daikugashira) Okabe Mataemon, joka oli saavuttanut Nobunagan kunnioituksen rakennettuaan vuonna 1573 suuren, Biwajärven hallintaan tarkoitetun laivan. Melbournen yliopiston professori Coaldrake toteaa, että siirtyminen erikoisesta laivasta Azuchin linnan ”kelluvaan, unenomaiseen” arkkitehtuuriin oli helppo. Okabe ja hänen sukunsa olivat temppeliarkkitehtuurin tulkitsijoita; linnan detaljiikka ja rakenteet heijastelivatkin sekä vanhempaa ja suorakulmaisempaa wayō-tyylisuuntaa että kaarevampaa, kiinalaisvaikutteista zenshūyō-tyylisuuntaa.[7]

Linnan arkkitehtuurin kruunasivat kullatut ja lasitetut kattotiilet, joiden tuottamiseen värvättiin Shinchō kōkin mukaan Kiinasta Ikkan-niminen tiilintekijä. Tiilet valmistettiin Narassa. Räystäiden kulmien tiilet päällystettiin lehtikullalla, pääosa muista tiilistä oli sinisiä mutta korostukseen käytettiin moninkertaista tumman- ja kirkkaanpunaista sekä keltaista lasitusta. Näiden Ming-dynastiassa kehitettyjen tekniikoiden myötä Japanin tiilinvalmistustaito eteni huomattavasti.[8]

Linnan ympärille perustettiin kaupunkiasutus, joka pohjautui aiempaan kylärakenteeseen. Nobunaga antoi kaupungille 13 sääntöä, joihin kuului ”vapaat markkinat ja avoimet killat” (rakuichi rakuza); kaupunkia ei jaettu kauppiaiden asuinalueeseen ja erilliseen markkina-alueeseen. Tämän vuoksi Azuchia on pidetty ensimmäisenä esimodernina japanilaisena linnakaupunkina, mutta sillä oli myös aiemman Sengoku-kauden kaupunkien piirteitä, kuten mutkikkaat kadut, jotka helpottivat puolustautumista.[9]

Linnan valmistuttua jesuiitta Gnecchi Organtino seurueineen kävi tutustumassa siihen. Nobunaga oli heidän vierailuunsa tyytyväinen ja tarjosi heille alueelta paikkaa talolle ja kirkolle.[4] Linnasta on säilynyt myös jesuiitta Luís Fróisin kuvaus. Frois kehuu estoitta linnan ”vahvoja ja hyvin rakennettuja muureja” ja tornin ”jaloa ja upeaa ulkonäköä”.[5]

Tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nobunaga kuoli kapinoineen kenraalinsa Akechi Mitsuhiden vallankaappausyrityksen yhteydessä Honnō-jin temppelissä Kiotossa vuonna 1582. Akechin joukot ryöstivät Azuchin linnan kolme päivää salamurhan jälkeen. Nobunagan joukot tappoivat Akechin, linna syttyi kahakassa tuleen ja paloi maan tasalle. Tulipalo kesti päiviä. Ei tiedetä, poltettiinko linna tarkoituksella vai syttyikö se vahingossa.[4][8] Tämän jälkeen Oda-klaani asui paikalla muutaman vuoden ajan, mutta vuonna 1585 Nobunagan poika Nobukatsu hävisi Toyotomi Hideyoshille Komakin ja Nagakuten taistelussa, ja linna jäi tyhjilleen. Sen raunioista on huolehtinut nykypäivään saakka Nobunagan perustama Sōken-jin buddhalainen temppeli.[9]

Nykytila ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azuchivuori ilmakuvassa vuonna 1982

Linnasta on jäljellä muurien, keskustornin (tenshu), porttien ja ulkovarustusten kiviperustuksia.[5] Linnan raunioista tehtiin historiallinen kohde (jap. 史跡, shiseki) vuonna 1926 ja erityinen historiallinen kohde (jap. 特別史跡, tokubetsushiseki) vuonna 1952. Linnan tutkimus ja kunnostus aloitettiin 1940-luvulla. Vuonna 1989 käynnistyi 20 vuoden pituinen tutkimus- ja kunnostushanke, jonka tarkoituksena oli edesauttaa linnan säilymistä ja laajamittaisempaa käyttöä.[9]

Laajin linnan arkkitehtuurista kertova kirjallinen lähde on Ōta Gyūichin Edo-kauden alussa toimittama, varhaisemmista lähteistä koottu Nobunagan elämäkerta Shinchō kōki, johon sisältyy linnan tornin kuvaus. Siitä on eri versioita, mutta ne kaikki perustunevat vierailuun linnassa vuonna 1579. Eri versioissa jotkin tornin huipun koristelua koskevat yksityiskohdat poikkeavat toisistaan.[10]

Merkittävin työ linnan rekonstruoimiseksi on tehty vuoden 1976 jälkeen, kun Nagoyan teknillisen yliopiston arkkitehtuurin professori Akira Naitō julkaisi siitä sarjan laatimiaan piirustuksia. Ne perustuivat alun perin 1700-luvun kopioon Kagan provinssin daimion rakentajamestarin Ikegami Uhein vuonna 1670 laatimasta Tenshu sashizu -piirustuskääröstä, johon on kuvattu tuntemattoman, seitsenkerroksisen linnan pohjapiirrustuksia ja detaljeja. Naitōn mukaan käärössä kuvattu linna vastasi Azuchin linnan arkeologista todistusaineistoa ja Shinchō kōkin kuvausta siitä.[11][2]

Naitōn tutkimus sai aikaan yhden Japanin arkkitehtuurintutkimuksen vilkkaimmista kiistoista. Arkkitehtuurin historian tutkija Miyakami Shigetaka julkaisi pian omat analyysinsa ja piirustuksensa, jotka haastoivat Naitōn tulkinnan. Shigetakan mukaan Tenshu sashizu perustui Shinchō kōkiin eikä ollut sen sisältöä tukeva itsenäinen lähde. Naitōn ja Shigetakan johtopäätökset linnan ulkoarkkitehtuurista ovat kuitenkin yhtäpitäviä. Joka tapauksessa kiista kiinnitti huomion Azuchin linnaan oman aikansa arkkitehtuurin huipentumana. Kiistaa ei ole ratkaistu, mutta Naitōn versiota esitellään laajalti linnaa käsittelevissä julkaisuissa. Linnan ylimmistä kerroksista tehtiin myös Sevillan maailmannäyttelyyn vuonna 1992 rekonstruktio, joka perustui Naitōn tulkintaan.[5]

Azuchin linnasta on rakennettu alkuperäisen kokoinen kopio Azuchi-Momoyama bunkamura -teemapuistoon.[12]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnan kopio Azuchi-Momoyama bunkamura -teemapuistossa
Linnan raunioille johtavat kiviportaat (Ōtemichi)

Azuchin linnan arkkitehtuuri poikkesi radikaalisti aiemmista japanilaisista linnoista,[10] joita oli hallinnut pikemminkin hillitty, mustavalkoinen tai luonnonmateriaaleja hyödyntävä zenestetiikka. Se sopi huonosti vallan ja vaurauden esilletuomiseen, joten aikakauden hallitsijat hylkäsivät sen ja suosivat hienostelevaa, mahtipontista arkkitehtuuria.[3] Nobunaga tarkoitti linnan paitsi oman poliittisen ja sotilaallisen valtansa myös jumalallisuutensa symboliksi.[2] Linnan arkkitehtuurin eklektismi oli toisaalta osoitus konventioista piittaamattoman Oda Nobunagan luonteesta, toisaalta vallan arkkitehtuurin luomasta teknologisesta logiikasta, jossa hankkeeseen valjastettiin toimijoita useista, pitkälle kehittyneistä rakennusperinteistä (Anōn kivenhakkaajat, kiinalainen tiilienvalmistustaito ja niin edelleen).[8]

Azuchin linnassa käytettiin monia innovaatioita, joita ei oltu Japanin sotilasarkkitehtuurissa aiemmin nähty, kuten useat, sisäkkäiset sisäpihat. Jotkut historioitsijat ovat arvelleet linnan saaneen vaikutteita eurooppalaisilta. Portugalilaisista tavoista innostunut Nobunaga muun muassa käytti portugalilaisia vaatteita ja seurusteli jesuiittalähetyssaarnaajien kanssa. Hänellä oli myös afrikkalainen palvelija, Yasuke.[4]

Shinchū kōkin mukaan linnan keskustornin kiviperusta oli noin 22 metrin (yli 12 kenin) korkuinen. Perustan päälle rakennettu puinen keskustorni oli 36 metriä leveä ja 31 metriä syvä. Linna oli siis suunnilleen saman kokoinen kuin Toyotomi Hideyoshin Osakan linna.[13] Akira Naitōn tutkimuksen mukaan keskustorni oli 46 metriä korkea rakennus, jossa oli kellari mukaan lukien seitsemän kerrosta. Julkisivu oli jäsennelty viiteen kerrokseen. Neljä alinta maanpäällistä kerrosta muodostivat oman rakenteellisen kokonaisuutensa, jonka päällä oli kaksikerroksinen belvedere, ’maisematorni’. Ensimmäisessä kerroksessa olivat sisääntuloaula, odotushuoneita ja audienssihuone, toisessa kerroksessa tärkein audienssihalli (hiroma). Kolmas ja neljäs kerros oli varattu aputiloille ja Nobunagan henkilökohtaisille tiloille. Näiden kerrosten julkisivut olivat mustaksi lakattua puuta tai maalattu eri värein. Torninhuipun ensimmäinen eli viides kerros oli kuusikulmion muotoinen, punapilarinen ja muilta osin rapattu valkoiseksi. Ylin, kuudes kerros neliönmuotoinen ja kullattu, kuten Kioton Kinkaku-ji.[11][1]

Naitō ehdotti tutkimuksessaan, että keskustornin sisällä oli nelikerroksinen atriumtila, jonka toisen kerroksen kulmassa oli ulokepalkein kannateltu esiintymislava. Sitä voitiin käyttää esimerkiksi nōteatterin esittämiseen. Naitōn mukaan tilaratkaisu olisi saanut vaikutteita eurooppalaisista katedraaleista, joita jesuiitat olivat kuvailleet Nobunagalle. Kellarissa, atriumin pohjalla oli Tahō nyoraille omistettu buddalainen stupa; Lootussutrassa kuvattu Tahō nyorai on merkittävä buddhalaisen kosmologian hahmo, buddha joka syntyy maasta ja asuu kosmoksen keskiössä. Naitō arveli tämän symbolisen ratkaisun olevan osoitus Nobunagan suuruudenhullusta luulosta, että hänen oma valtansa oli jumalallista.[11][2]

Maalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azuchin linnan sisätilat oli koristeltu loisteliain, Kanō Eitokun toteuttamin maalauksin. Eitoku aloitti uuden taiteen tyylisuunnan, jolle luonteenomaista olivat kultaus ja runsas värien käyttö.[14] Azuchin linna oli ensimmäinen Kanō-koulukunnan Azuchi-Momoyama-kaudella tekemistä suurimittakaavaisista tilaustöistä.[15] Myös Osakan linnaan (1585), Jūrakudaihin (1587) ja Fushimin linnaan (1594) tilattiin Kanō-koulukunnalta maalauksia. Vaikka maalaukset olivat linnassa paikoillaan vain alle vuoden ennen sen tuhoa, linnan arkkitehtuurin ja maalausten poikkeuksellisuus on johtanut laajaan huomioon niin Momoyama-kaudella kuin nykyaikanakin.[2]

Linnan huoneista 17 oli koristeltu seinämaalauksin. Niistä 11:ssä oli käytetty luontoaiheita, yhdessä buddhalaisia aiheita ja viidessä kiinalaisia hahmoja. Maalauksista säilyneet kuvaukset ovat yleisluontoisia ja myöhemmät rekonstruktiot spekulatiivisia.[16]

Alimpiin kerroksiin oli sijoitettu suhteellinen epäyhtenäinen kokoelma kiinalaisia hahmoja kuvaavia maalauksia. Ensimmäisen kerroksen audienssihalliin kuului kahdeksan tatamin huone, joka oli koristeltu mustavalkoisin kungfutselaisten oppineiden muotokuvin. Toisen kerroksen seitsemästä maalatusta huoneesta mainitsemisen arvoinen on 12 tatamin suuruinen huone, jossa oli taolaisen hahmon Xiwangmun (”lännen kuningataräiti”) muotokuva. Sen vastinparina saattoi olla Dongwanggong (”idän kuningasisä”), tai ehkäpä maalaukseen oli kuvattu Xiwangmu ojentamassa Han Wudille kuolemattomuuden persikoita. Toisessa kerroksessa oli myös kaksi kahdeksan tatamin huonetta, ”viisaiden huone” ja ”kuolemattomien huone”, jotka oli koristeltu kultaisin maalauksin. Yksi viisaista lienee ollut Zhang Guolao.[16]

Viidennen ja kuudennen kerroksen maalaukset muodostivat sitä vastoin rikkaan, symbolisen kokonaisuuden. Viidennen kerroksen kahdeksankulmainen huone oli maalattu buddhalaisin aihein. Ajan buddhalaisessa kulttuurissa tämän huoneen voisi olettaa muodostavan linnan huippukohdan, mutta Nobunaga suhtautui buddhalaisuuteen vihamielisesti. Yläpuolella olikin vielä yksi huone, jonka maalaukset käsittelivät tärkeimpiä kiinalaisen kulttuurin myyttisiä ja historiallisia hahmoja: Gyūichin mukaan maalauksiin oli kuvattu kolme hallitsijaa ja viisi keisaria, Kungfutsen kymmenen opetuslasta, neljä harmaapartaa ja bambulehdon seitsemän viisasta. Tenshu sashizu vuorostaan nimeää maalausten aiheet ja niiden sijainnin huoneessa: Zhoun herttua, kymmenen opetuslasta, Kungfutse, Shennong ja Fuxi, Huangdi, Laozi, Wen Wang ja Taigong Wang. Koska Tenshu sashizu ei mainitse neljää harmaapartaa tai seitsemää viisasta, Naitō arvelee, että ne oli maalattu erillisille paneeleille ovien yläpuolelle; on myös mahdollista, että ne oli maalattu liikuteltaville sermeille.[17]

Linnan ylin huone oli Nobunagan osoitus siitä, että hän tunsi Kiinan historian ja oli tasa-arvoinen sen merkittävimpien patriarkkojen kanssa. Se oli myös osoitus hänen asemastaan elävänä jumaluutena ja hänen poliittisen filosofiansa ilmaus: ”legitiimi ja jumalallinen hallitsija, joka käytti valtaa Taivaan nimissä, oli valtaan tarkoitettu hyveidensä ansiosta.” Maalauksiin kuvatut kungfutselaiset ja taolaiset erakkohahmot olivat hyveen ylin ilmentymä. Maalauksillaan Eitoku loi ”abstraktin ja poliittisesti voimakkaan Kiinan historiaa käsittelevän maalaussarjan, johon Nobunaga asetti itsensä.”[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mitchelhill & Green 2003, 88.
  2. a b c d e Brown 1997, 107.
  3. a b Mitchelhill & Green 2003, 87–88.
  4. a b c d e Kirby 1962, osa 5.
  5. a b c d Coaldrake 2002, 111.
  6. Coaldrake 2002, 116–117.
  7. Coaldrake 2002, 118.
  8. a b c Coaldrake 2002, 119.
  9. a b c Ruins of Azuchi Castle, a Special Historic Site Oda Nobunaga’s Stronghold for the Unification of Japan Shiga Prefecture. Viitattu 27.2.2016.
  10. a b Coaldrake 2002, 108.
  11. a b c Coaldrake 2002, 110.
  12. Azuchi Momoyama Bunka Mura japan-guide.com. Viitattu 27.2.2016.
  13. Coaldrake 2002, 109.
  14. Mitchelhill & Green 2003, 89.
  15. Brown 1997, 106.
  16. a b Brown 1997, 108.
  17. Brown 1997, 110–111.
  18. Brown 1997, 111–112.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]