Avainviulu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Avainviulu
Italialainen Marco Ambrosini soittaa avainviulua (Annette Osann).

Avainviulu (ruots. nyckelharpa) on vanha ruotsalainen jousisoitin. Siinä on yleensä 16 kieltä. Niistä neljää soitetaan ja muut ovat resonanssikieliä. Soittimessa on tyypillisesti kolmessa rivissä kaikkiaan 37 puista avainta[1], mutta sitä tehdään myös nelirivisenä.[2] Avainviulua voi luonnehtia perinteisen viulun ja kampiliiran välimuodoksi.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avainviulu kehittyi 1350-luvulla. Tuolta ajalta on löytynyt Gotlannista reliefi, jossa esiintyy kaksi avainviulun soittajaa.[4] 14001500-luvuilla soitin oli yleinen Ruotsin lisäksi ainakin Tanskassa. Suomalainen versio soittimesta on esseharpa, joita on löydetty vuoden 1600 tienoilla Essestä eli Ähtävältä.[5]Tunnetuin nykyajan avainviulisti oli Eric Sahlström (1912-1986). Hänen nimeään kantavassa Eric Sahlström -instituutissa opetetaan avainviulun soittoa. 1900-luvun alkupuoliskolla soittimen harrastus tyrehtyi, mutta 1960- ja 70-luvuilla se virisi uudelleen. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avainviulu.