Autoradiografia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Autoradiografiassa biomolekyylien rakenneosasiin, kuten proteiinien aminohappoihin ja nukleiinihappojen nukleotideihin liitetään radioaktiivisia atomeja (radioisotooppeja). Tutkimuskohteen leimatut rakenneosat voidaan jäljittää solussa tai kudoksessa sen radioaktiivisuuden perusteella. Radioaktiivisina nuklideina autoradiografiassa käytetään yleensä suhteellisen matalaenergisiä beeta-säteilijöitä, kuten 3H, 35S ja 32P.

Autoradiografiassa radioaktiivista ainetta sisältävä solu- tai kudosnäyte tai leike kuvataan röntgenfilmille, jossa nähdään radioaktiivisen aineen hajoamisessa syntyvä säteily (esim. beeta- tai gammasäteily). Autogradiografiakuva (radiogrammi) voidaan saada aikaan myös digitaalisena kuvana (digitaalinen autoradiografia) tuikekaasunilmaisimien tai fosforilevykuvantamismenetelmien avulla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]