Koisokirva

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aulacorthum solani)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koisokirva
Aulacorthum.solani.-.lindsey.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Kirvansukuiset Sternorrhyncha
Yläheimo: Aphidoidea
Heimo: Kirvat Aphididae
Alaheimo: Putkikirvat Aphidinae
Tribus: Macrosiphini
Suku: Aulacorthum
Alasuku: Aulacorthum
Laji: solani
Kaksiosainen nimi
Aulacorthum solani
(Kaltenbach, 1843)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Koisokirva Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koisokirva Commonsissa

Koisokirva (Aulacorthum solani) on pieni, kirvoihin kuuluva hyönteislaji. Se on eräs maailman moniruokaisimmista kirvalajeista ja merkittävä viljelyskasvien tuholainen. Myös Suomessa laji on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siivettömät aikuiset ovat päärynänmuotoisia, kiiltäväpintaisia ja vaihtelevat väriltään haaleanvihreistä tummanvihreään. Vaharauhasputkien tyvellä on oranssinruskeat tai likaisenvihreät laikut. Siivekkäiden yksilöiden pää ja keskiruumis ovat mustat ja takaruumiissa on vaihtelevasti erottuvia tummia poikkiraitoja. Tuntosarvien tyvinystyjen sisäsyrjät ovat yhdensuuntaiset ja tuntosarvet ruumista pitemmät. Raajat ja tuntosarvet ovat vaaleat, mutta nivelkohdista tummat. Vaharauhasputket ovat vaaleat, kärkeä kohti kapenevat ja kärjestään tummat. Siivellisillä yksilöillä raajat, tuntosarvet ja vaharauhasputket ovat kauttaltaan hieman tummemmat. Koiraat ovat lähes aina siivettömiä. Ruumiin pituus 1,3–3,0 mm.[2][3]

Lajin kromosomiluku 2n=10. Euroopassa esiintyy muita Aulacorthum-suvun kirvalajeja, jotka muistuttavat koisokirvaa hyvin paljon.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokirva lienee alkujaan peräisin Euroopasta mutta levinnyt jokseenkin kaikkialle maailmaan.[2] Pohjois-Amerikasta sitä on tavattu vuodesta 1879 lähtien.[4] Suomessa havaintoja on koko maasta[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokirvat elävät kolonioina ravintokasvin alaosien lehdillä, lisääntyvät neitseellisesti ja pudottautuvat häirittyinä herkästi maahan. Laji ei välttämättä vaihda isäntäkasviaan, mutta sekundääri-isäntien lajivalikoima on huomattavan laaja. Se voi myös lisääntyä suvullisesti monilla eri kasvilajeilla, mikä on kirvojen joukossa poikkeuksellista. Kasvihuoneissa lisääntyminen on aina neitseellistä. Talvehtii nymfivaiheessa.[2][3][6]

Huomattava tuholainen koisokirva on ainakin tomaatille, perunalle, tupakalle, pippureille, sellerille, porkkanalle, kurkkukasveille ja tulppaaneille. Se elää myös monilla muilla viljelyskasveilla sekä avomaalla että kasvihuoneissa. Kasvinesteiden imemisen lisäksi kirva levittää ainakin 45 kasvien virustautia, muttei vaikuta olevan kovin tehokas näiden tautien levittäjänä.[3][7] Suomessa koisokirva on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.[1]

Ravintokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokirva on erittäin polyfagi ja kelpuuttaa ravinnokseen niin kaksisirkkaisia kuin yksisirkkaisiakin kasveja yli 80 eri kasviheimosta.[7] Euroopassa primääri-isäntiä ovat sormustinkukat (Digitalis), sekundääri-isäntiä monet muut kasvilajit.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b vieraslajit.fi
  2. a b c d Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
  3. a b c Aphid identification (englanniksi)
  4. BugGuide (englanniksi)
  5. Suomen kirva-atlas
  6. a b HYPP Zoology(englanniksi)
  7. a b AphID (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]