Siirry sisältöön

August Wilhelm von Schlegel

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta August Wilhelm Schlegel)
August Wilhelm von Schlegel
August Wilhelm von Schlegel, Gustav Adolph Zumpen kaiverrus n. 1817
August Wilhelm von Schlegel, Gustav Adolph Zumpen kaiverrus n. 1817
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1767
Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta
Kuollut12. toukokuuta 1845 (77 vuotta)
Bonn, Reinin provinssi, Preussin kuningaskunta
Kansalaisuus Hannover
Ammatti kirjallisuudentutkija, filologi, kääntäjä, kriitikko, kirjailija
Vanhemmat Johann Adolf Schlegel
Johanna Christiane Erdmuthe Hübsch
Puoliso Caroline Böhmer os. Michaelis (vih. 1796; ero 1803)
Sophie Paulus (vih. 1818, mitätöity 1821)
Uskonnollinen kanta protestanttisuus
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit romantiikka
Aiheet eurooppalaisen kirjallisuuden ja ajattelun historia, draama, sanskrit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

August Wilhelm Schlegel, vuodesta 1813 vapaaherra von Schlegel (8. syyskuuta 1767 Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 12. toukokuuta 1845 Bonn, Reinin provinssi, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen kirjailija, kriitikko ja kirjallisuudentutkija.[1]

Hän oli yksi saksalaisen romantiikan aatteiden vaikutusvaltaisimmista levittäjistä ja William Shakespearen paras saksankielinen kääntäjä. Hän oli myös orientalisti ja runoilija.[2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Wilhelm oli protestanttisen pastori Johann Adolf Schlegelin (1721–1793), joka kirjoitti aktiivisesti bremeniläiseen kirjallisuuslehteen ja matematiikan opettajan tyttären Johanna Christiane Erdmuthe Hübschin (1735–1811) poika ja hänen setänsä oli runoilija Johann Elias Schlegel. Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista kaksi vanhempaa veljeä suuntautuivat virka-uralle. Hän ja nuorempi veli, filosofi ja kirjallisuushistorioitsija Friedrich Schlegel olivat nuorimmat lapset. [2]

Häntä ja hänen veljiään opetti oma isä kotona, kunnes he olivat tarpeeksi vanhoja lukio-opintoihin.[3] August kävi lyseota Hannoverissa, jossa hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1786 ja aloitti vuonna 1787 opintonsa Göttingenin yliopistossa, jossa hän opiskeli klassillista filologiaa ja estetiikkaa.[2] Hän aloitti teologianopinnot mutta siirtyi kreikan ja latinan tutkija, arkeologi Christian Gottlob Heynen (1729–1812) vaikutuksesta klassiseen filologiaan. Hänen opintojaan ja kirjailijantyötään tukivat runoilija Gottfried August Bürger ja esteetikko Friedrich Ludewig Bouterweck (1766–1828).[1] Hän asui professorinsa Heynen perheessä[3] ja hänestä tuli Bürgerin ihailija ja ystävä, jonka kanssa hän tutki innokkaasti Dantea, Petrarcaa ja Shakespearea.[4] Hänen Hannoverissa vuonna 1788 julkaistu väitöskirjansa De geographia Homerica commentatio käsitteli homeerista maantiedettä.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli vuosina 1791–1795[1] valtuustonjäsen ja raatimies, Englannin, Itä-Intian ja Länsi-Intian kaupalla rikastuneen Henric Muilmanin ainoan pojan, Willem Ferdinand Mogge Muilmanin kotiopettajana Amsterdamissa ja asui mukavasti ylellisessä kaupunkitalossa osoitteessa Herengracht 476.[3]

Vuodesta 1796 alkaen hän oli Jenan yliopiston dosentti ja vuodesta 1798 lähtien ylimääräinen professori Jenan yliopistossa, jossa hän luennoi muun muassa estetiikasta, Kreikan, Rooman ja Saksan kirjallisuushistoriasta ja muinaistutkimuksen metodiikasta. Samanaikaisesti hän toimi Jenassa myös tuotteliaana kriitikkona Friedrich Schillerin aikakausijulkaisuissa Die Horen ('Tunnit') ja Jenaer Allgemeine litteraturzeitung.[1][4]

Schlegel tutustui vuonna 1798 Ludwig Tieckiin, ja he perustivat yhdessä Schlegelin nuoremman veljen Friedrich Schlegelin kanssa ystävyysliiton, johon myöhemmin tulivat mukaan muun muassa Friedrich Schleiermacher, Novalis, August Ferdinand Bernhardi sekä Friedrich von Schelling ja jonka seurauksena syntyi vanhempi romanttinen koulukunta. Sen äänitorvena oli aikakausjulkaisu Athenaeum (1798–1800), jota julkaisivat Schlegelin veljekset ja johon Schlegel kirjoitti merkittäviä artikkeleita.[2]

Nuori August Wilhelm Schlegel, mahd. Friedrich Bury n. 1800 tai Johann Friedrich August Tischbein 1793
August Wilhelm von Schlegel, Adolf Hohneck n. 1830. Rinnassa Hannoverin kuningaskunnan Königlicher Guelphen-Ordenin ritarikunnan 1. luokan komentajaristi

Ehkä vielä merkittävämpää oli Schlegelin kääntämistyö, jonka nimekkeistö kasvoi vuosien mittaan laajaksi: Luís de Camões, Miguel de Cervantes, Dante Alighieri ja etenkin Calderón (1803–1809) ja William Shakespeare (1797–1810), jonka teosten käännökset ovat yhä kelvollisia.[1][5]

Hän aloitti pitkään suunnitellun Shakespearen teosten käännöstyönsä, joka tehtiin vuosina 1797–1810. Hän käänsi itse 17 näytelmää; loput teokset käänsivät Ludwig Tieckin tytär Dorothea Tieck ja Wolf Heinrich von Baudissin Tieckin valvonnassa vuosina 1825–1833. Schlegelin Shakespearen käännöksistä tuli kyseisen kirjailijan saksankielinen vakiokäännös, ja ne ovat parhaimpia saksalaisia ​​kirjallisuuskäännöksiä. Schlegelin keskeneräiset käännökset viidestä Calderón de la Barcan näytelmästä (Spanisches Theater, 2 osaa, 1803–1809) osoittavat samoin hänen lahjakkuutensa siirtää ulkomaisten kirjallisten teosten henkeä saksan kielelle, samoin kuin hänen valikoidut Petrarcan, Danten, Giovanni Boccaccion, Miguel de Cervantesin, Torquato Tasson ja Luís de Camõesin käännöksensä teoksessa Blumensträusse italiänischer, spanischer, und portugiesischer Poesie (1804; ”Italian-, espanjan- ja portugalinkielisen runouden kukkakimppuja”).[2][4]

Vuonna 1801 Schlegel, jonka henkilökohtaiset yhteydet moniin samanmielisiin olivat muuttuneet, matkusti Berliiniin, jossa hän luennoi Berliinin yliopistossa kirjallisuudesta ja taiteesta. Luennoissaan, joissa hän kiteytti romantiikan teoriat, hän tarkasteli kattavasti eurooppalaisen kirjallisuuden ja ajattelun historiaa, halveksuen kreikkalais-roomalaista klassismia sekä valistusta ja ylistäen keskiajan ajatonta hengellisyyttä. Nämä luennot julkaistiin myöhemmin teoksessa Vorlesungen über schöne Literatur und Kunst (1884; ”Luentoja taiteesta ja kirjallisuudesta”).[2][5][1]

Vuodesta 1804 lähtien hän oleskeli useita vuosia ulkomailla, oli madame de Staëlin luona tämän linnassa Sveitsissä Coppetissa ja matkusteli tämän kanssa Euroopassa sekä opetti tämän poikia,[5][1][4] joista Albert von Staëlin (1792–1813) kanssa hänestä tuli läheinen.[3]

Vuonna 1808 hän luennoi Wienin yliopistossa draamasta. Tärkeä luentosarja, joka julkaistiin nimellä Vorlesungen Über dramatische Kunst und Literatur (1809–1811; Luentoja draamataiteesta ja kirjallisuudesta), hyökkää ranskalaista uusklassista teatteria vastaan, ylistää Shakespearea ja romanttista draamaa. Luennot käännettiin useille kielille ja ne auttoivat levittämään romantiikan ajatuksia kaikkialle Eurooppaan.[2]

Avioeronsa vuonna 1803 jälkeen hän seurasi palkattuna 'Hofmeisterina' vuosina 1811–1812 madame de Staëlea tämän maanpakolaisuuden aikana Itävallan, Kiovan, Moskovan, Pietarin ja Suomen kautta Tukholmaan. Ei ole varmaa oliko hän matkaseurueessa Itävallan jälkeen, mutta tiedetään että hän oli paikalla Turussa syys-lokakuussa 1812, kun vaikeaksi osoittautuva merimatka laivalla Tukholmaan alkoi.[3] Vuosina 1813–1817 hän oli sotaretkellä Ruotsin kruununprinssi Karl Johanin lehdistösihteerinä ja kirjoitti suurimman osan tämän julistuksista sekä sai palkkiokseen vapaaherran arvon.[1][2][4] Hän palasi matkan jälkeen madame de Staëlin luo Coppetiin, ja tämän kuoltua vuonna 1817 hänet kutsuttiin vuonna 1818 kirjallisuustieteen professoriksi Bonnin yliopistoon.[1]

Hän sai elinaikanaan muitakin kunnianosoituksia. Noin vuonna 1830 hänelle myönnettin Hannoverin kuningaskunnan Königlicher Guelphen-Ordenin ritarikunnan 1. luokan komentajaristi.[3] Vuonna 1840 hänen kunniakseen lyötiin mitali. Ranskalainen kuvanveistäjä Pierre-Jean David d’Angers tuli Bonniin vuonna 1840 mallintamaan Schlegelin profiilimedaljongin.[3]

Sanskritin tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Schlegel aloitti Saksassa sanskritinkielisen kirjallisuuden tutkimuksen ja vaikutti sitä kautta hedelmällisesti intialaiseen filologiaan ja indoeurooppalaiseen kielitieteeseen, joskin hän myös joutui kieliasioissa kärkkään luonteensa vuosi konfliktiin ajan merkittävän kielitieteilijä Franz Boppin kanssa. Professorina hän edisti sanskritin tutkimusta opettajan- ja kirjailijantyönsä kautta mutta myös perustamalla kirjapainon, jossa voitiin painaa sanskritinkielistä tekstiä. Hän toimitti julkaisua Indische bibliothek vuosina 1823–1830, ja hänen merkittävimmät julkaisunsa indologian alalla ovat laitokset teoksista Bhagavad-gita (latinankielinen käännös, 1823), Râmâyana (1829–1846; keskeneräinen) ja Hitopadeça (latinankielinen käännös, 1829).[1][5] Schelgel perusti sanskritin tutkimuksen Saksassa.[2]

Runous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Schlegelin runouden (Gedichte, 1800; Ion, Euripidekseen perustuva tragedia, 1803; Poetische Werke, 1811) kriitikot myöntävät, että se osoittaa muodon hallintaa, mutta että se on vain sivistynyttä runoutta. Runouskriitikkona häntä on kuvattu empiirisemmaksi ja systemaattisemmaksi ja vähemmän spekulatiiviseksi kuin veljeään Friedrichiä. Schlegelin näkemys maailmankirjallisuudesta orgaanisena kokonaisuutena vaikutti Samuel Taylor Coleridgeen.[2]

Caroline Michaelis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puoliso ja työtoveri Caroline Michaelis Böhmer Schlegel, Johann Friedrich August Tischbein 1798

August Schlegel meni naimisiin 1. heinäkuuta 1796 Braunschweigissa[3] loistavaälyisen Caroline Michaelisin (1763–1809) kanssa, joka oli Göttingenin yliopiston orientalisti Johann David Michaeliksen (1717–1791) tytär, jonka hän oli tavannut ensimmäisen kerran Göttingenisssä vuonna 1791. Caroline oli leskeytynyt vuonna 1788 lääkärimiehestään (jonka isä oli myös Göttingenin yliopiston professori)[4] ja hänellä oli kaksi lasta.[6] Auguste Böhmer (1785–1800), joka eli heistä pitempään, tuli läheiseksi isäpuolelleen.[3]

Vuonna 1793 Caroline oli viimeisillään raskaana ja vangittuna Mainzissa poliittisten mielipiteittensä[6] (hän oli kuulemma esittänyt nokkelia huomautuksia parille preussilaiselle upseerille) vuoksi Preussin joukkojen vallattua kaupungin Ranskan vallankumoussotien aikana. August Schlegel auttoi hänet ulos vankilasta, jotta hän pystyi synnyttämään Leipzigin lähistöllä väärällä nimellä aviottoman lapsen, jonka isä oli luonnontieteilijä Georg Forster,[7] toisten tietojen mukaan ranskalainen upseeri Jean-Baptiste Dubois de Crancé.[3] Lapsi sai nimekseen Wilhelm Julius Kranz ja hänen elämisensä kasvattiperheessä kustansi Schlegel, poika kuoli alle 2-vuotiaana.[3]

Caroline Schellingin, August Wilhelm Schlegelin ja Karl Wilhelm Friedrich Schlegelin rintakuvat Romantikerhaus Jenan, Romantiikan kirjallisuuden museon edessä

Heidän kodistaan Döderleinhausissa Leutragassella[3] Jenassa ​​tuli kohtaamispaikka nuorelle kirjalliselle älymystölle, joka myöhemmin yhdistettiin saksalaiseen romantiikkaan.[7][4] He tutustuivat juuri Jenaan muutettuaan vuonna 1796 Friedrich Schilleriin ja tämän vaimo Charlotte von Lengefeldin lainatessaan näiltä teetä.[3] Veli Friedrich Schlegel ja tämän vaimo Dorothea Veit poikansa kanssa muuttivat omaan osaansa taloa vuonna 1799. He olivat Jenan romantiikan keskipisteessä.[4][7]

Caroline oli mukana miehensä ja tämän veljen kirjallisissa projekteissa, etenkin Shakespeare käännöksissä, erinomaisen englannintaitonsa vuoksi. Hän kirjoitti monia niistä 300 arvostelusta, jotka hänen miehensä julkaisi Jenaer Allgemeine Literatur-Zeitung -lehdessä vuosina 1796–1799. Hän kirjoitti suurimman osan kuvataidekritiikki-artikkelista Die Gemälde, joka julkaisiin Athenaeum-lehdessä vuonna 1799 Augustin nimellä. Hän käänsi myös ainakin yhden niistä Shakespearen näytelmistä, jotka ilmestyivät Schlegelin nimissä vuonna 1799.[3][6]

Vuonna 1799 August kosiskeli ja flirttaili Berliinin ykkösnäyttelijätär Friederike Unzelmannin kanssa. Caroline hyväksyi nämä hellyydenosoitukset ”Diabolinoa” kohtaan (hänen lempinimensä Unzelmannille) osana realistista näkemystä heidän kumppanuudestaan.[3]

Vuonna 1801 Caroline jätti Augustin kyllästyneenä olemaan tämän palkaton ja ylityöllistetty sihteeri sekä 15-vuotiaan tyttärensä Augusten vuonna 1800 tapahtuneen kuoleman vaikutuksesta, joka aiheutti hänelle loppuunpalamisen lisäksi entisestään henkisiä kärsimyksiä ja ajoi puolisot lopullisesti erilleen toisistaan.[3] Kuvassa oli tuolloin jo mukana nuori filosofi Friedrich Schelling,[7][4] jonka kanssa Caroline meni naimisiin kesäkuun lopulla 1803.[6] August ja Caroline erosivat virallisesti 1803.[8][3]

Toinen avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madame de Staëlin kuoltua vuonna 1817 August Schlegel meni naimisiin 30. elokuuta 1818 Heidelbergissä Heidelbergin yliopiston teologian tohtori Heinrich Eberhard Gottlob Pauluksen 28-vuotiaan tytär Sophie Pauluksen (1791–1847) kanssa, hänellä oli vielä 50-vuotiaana toiveita saada lapsia.[3] Muutamia viikkoja kestänyt liitto, jossa oli myös takana appivanhempien halu päästä osalliseksi vävynsä omaisuuteen, purkautui lopullisesti vuonna 1821,[7] koska Sophie ei voinut muuttaa pois vanhempiensa kodista[9] äitinsä hysteeristen kohtausten vuoksi ja seuraamaan aviomiestään tämän saatua professuurin Bonnin yliopistosta.[9] Lisäksi Sophien isä syytti Schegeliä viattoman tyttärensä turmelemisesta (avioelämästä) ja seksuaalisesta kyvyttömyydestä.[3]

August Wilhelm von Schlegelin hauta, Alten Friedhof Bonn

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Wilhelm von Schlegel kuoli 77-vuotiaana toukokuussa 1845 Bonnissa. Hänet on haudattu Alten Friedhof hautausmaalle.

Hänen kootut teoksensa toimitti E. Böcking, ja ne julkaistiin 12 niteenä vuosina 1846–1847; hänen kirjeensä toimitti J. Körner, ja ne julkaistiin vuonna 1930.[2]

August Schlegel oli yhdessä ranskalaisen apotti Marc-Antoine Laugierin (1713–1769)[10] ja englantilaisen William Gilpinin (1724–1804)[11] ohella ensimmäisiä, jotka arvioivat gotiikan taidetta ja gotiikan arkkitehtuuria uudelleen ja nostivat sen myönteiseen valoon.[9] Häntä pidetään myös sanskritin tutkimuksen perustajana Saksassa.[9]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • (Käännös) W. Shakespeare: Dramatische Werke. Yhdeksän nidettä. Unger, Berlin 1797–1810
    • Uusintapainos, Ludwig Tieckin täydentämänä ja selittämänä. Osat 1–9. Reimer, Berlin 1825–1833
  • (toim. Friedrich Schlegelin kanssa) Athenaeum. Kolme nidettä. Vieweg (Nide 1) tai Frölich (Niteet 2–3), Berlin 1798–1800
    • Athenaeum. Eine Zeitschrift 1798–1800 von August Wilhelm Schlegel und Friedrich Schlegel. Ausgewählt und bearbeitet von Curt Grützmacher. Rowohlt, Reinbek bei Hamburg 1969.
  • Ehrenpforte und Triumphbogen für den Theater-Präsidenten von Kotzebue bey seiner gehofften Rückkehr ins Vaterland. (1800)
  • Gedichte. Cotta, Tübingen 1800
  • Charakteristiken und Kritiken. Kahtena niteenä. Nicolovius, Königsberg 1801
  • Musen-Almanach für das Jahr 1802. Cotta, Tübingen 1802, Ludwig Tieckin kanssa toimitettu
  • An das Publikum. Rüge einer in der Jenaischen Allgemeinen Literatur-Zeitung begangnen Ehrenschändung. Cotta, Tübingen 1802
  • Gedichtzyklus Die Sylbenmaaße. Painettu ensimmäisen kerran: Friedrich Schlegel (toim.): Europa. Nide 1,2 (1803)
  • Ion. Ein Schauspiel. Perthes, Hamburg 1803, näytelmä
  • (Käännös) Blumensträuße italienischer, spanischer und portugiesischer Poesie. Berlin 1803
  • (Käännös) Spanisches Theater. Kaksi nidettä. Berlin 1803–1809
  • Über dramatische Kunst und Litteratur. Vorlesungen, kolme nidettä. Mohr & Zimmer, Heidelberg 1809–1811
  • Poetische Werke. Kaksi nidettä. Mohr & Zimmer, Heidelberg 1811
  • (toim.) Indische Bibliothek. Kolme nidettä. (3. niteestä vain vihko 1). Weber, Bonn 1820–1830
  • (Käännös) Bhagavad-Gita. Weber, Bonn 1823
  • Die Rheinfahrt des Königs von Preußen auf dem Cölnischen Dampfschiffe Friedrich Wilhelm zur Einweihung desselben am 14. September 1825. In lateinischer Sprache besungen. Nebst einer deutschen Übersetzung von Justizrath Bardua in Berlin. Für das abgebrannte Städtchen Friesac. Nauck, Berlin 1825
  • Kritische Schriften. Kaksi nidettä. Reimer, Berlin 1828
  • Zu Goethe’s Geburtsfeier am 28. August 1829
  • Réflexions sur l’étude des Langues Asiatiques suivies d’une lettre à M. Horace Hayman Wilson. Weber, Bonn 1832
  • Essais littéraires et historiques. Weber, Bonn 1842
  • (Käännös) Spanisches Theater. Herausgegeben von Eduard Böcking. Kymmenen nidettä. Weidmann, Leipzig 1845
  • Sämtliche Werke. Herausgegeben von Eduard Böcking. 16 nidettä (I-XII: Sämtliche Werke; XIII-XV: Œuvres, écrites en français; XVI: Opuscula, quae Schlegelius latine scripta reliquit). Leipzig 1846–48. Neudruck Verlag Olms, Hildesheim 1971 f.
  • Rom Elegie (1805)
  • Vorlesungen über schöne Literatur und Kunst, Berliinin yliopistossa pidetyt luennot 1801–1804, käsikirjoitus muistiinpanoista uudelleen julkaissut Jakob Minor (1884)
  • Observations sur la langue et la littératures provençale (1818)
  • Râmâyana (1838, latinankielinen käännös, keskeneräinen)

Kirjeenvaihto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ralf Georg Czapla, Franca Victoria Schankweiler (toim.): Meine liebe Marie – Werthester Herr Professor. Der Briefwechsel zwischen August Wilhelm von Schlegel und seiner Bonner Haushälterin Marie Löbel. Bernstein-Verlag, Bonn 2012
  • Josef Körner (toim.): Briefe von und an August Wilhelm Schlegel. 2 nidettä. Amalthea, Zürich 1930
  • Pauline de Pange: August Wilhelm Schlegel und Frau von Stael. Unveröffentlichte Briefe. Bearbeitung: Willy Grabert. Goverts, Hamburg 1940. Stammtafeln, umfangr. Literatur- und Personenangaben: S. 463–496.
  • Kritische Schriften und Briefe. Seitsemän nidettä. Toim. Edgar Lohner. Kohlhammer, Stuttgart 1962–1974

Suomennettu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Schlegel 4. August Wilhelm von Schlegel, Nordisk familjebok (ruotsiksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k August Wilhelm von Schlegel | German Scholar, Critic & Poet | Britannica www.britannica.com. Viitattu 21.8.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Paulin, Roger: The Life of August Wilhelm Schlegel, Cosmopolitan of Art and Poetry. Cambridge, UK: Open Book Publishers, 2016. S. 22, 28, 34, 36, 51, 53, 57, 59, 67, 70, 76, 121, 123, 129, 138, 145, 171, 221, 355, 435, 438-439, 548 ISBN 9781909254954
  4. ↑ a b c d e f g h i The Encyclopedia Americana (1920)/Schlegel, August Wilhelm von - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 21.8.2025. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Johannes John, Schlegel, August Wilhelm von, Deutsche Biographie, viitattu 24.9.2020 (saksaksi)
  6. ↑ a b c d 1911 Encyclopædia Britannica/Schelling, Karoline - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 25.8.2025. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e 1911 Encyclopædia Britannica/Schelling, Karoline - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 21.8.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Paulin, Roger: ”3. The Years with Madame de Staël (1804-1817)”, The Life of August Wilhelm Schlegel, Cosmopolitan of Art and Poetry, s. 221–414. Cambridge: Open Book Publishers, 2016. ISBN 978-2-8218-8170-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 21.8.2025. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Schlegel, August Wilhelm Dictionary of Art Historians. Viitattu 23.8.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Abbé Marc-Antoine Laugier Oxford Reference. Viitattu 23.8.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Simon Bradley: The Englishness of Gothic: Theories and Interpretations from William Gilpin to J. H. Parker. Architectural History, 2002, 45. vsk, s. 325–346. doi:10.2307/1568787 ISSN 0066-622X Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paulin, Roger: The Life of August Wilhelm Schlegel, Cosmopolitan of Art and Poetry. Cambridge, UK: Open Book Publishers, 2016. http://dx.doi.org/10.11647/OBP.0069 verkkojulkaisu
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=August_Wilhelm_von_Schlegel&oldid=23515155”