Atol
| Atol | |
|---|---|
| Tyyppi | amfibiokone |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Valmistaja |
Martekno Oy Atol Avion Oy |
| Suunnittelija | Markku Koivurova |
| Ensilento | 23. elokuuta 1988 |
| Esitelty | 1989[1] |
| Tila |
tuotannossa (650 LSA & 495 UL) |
| Yksikköhinta | 149 000 €[2] |
Atol on suomalainen, alun perin Marteknon ja myöhemmin Atol Avionin valmistama yksimoottorinen, kaksipaikkainen amfibiolentokone. Konetyyppiä valmistetaan kahtena eri versiona, LSA-luokan 650 LSA:na ja ultrakevytluokan 495 UL:nä.
Valmistajan mukaan Atolin kilpailuetuja ovat monipuolisuus, hinta ja suuri hyötykuorma[3]. Atol pystyy toimimaan saman lennon aikana maalta, vedestä ja lumelta[3]. Sen hinta ilman alv:tä on 169 000 euroa, kun pääkilpailijan kone maksaa noin 330 000 euroa[3]. Koneen hyötykuorma on 275 kiloa[3].
Koneen valmistaja Atol Avion oli Suomen ainoa lentokonetehdas[3][4] ennen konkurssiaan vuonna 2021[5]. Sen jälkeen konetta ryhtyi valmistamaan Scandinavian Seaplanes Oy Kuorevedellä[6].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atolin suunnittelu alkoi 1980-luvulla, kun vuonna 1986 perustettu[7] Martekno Oy lähti kehittämään kaksipaikkaista amfibiokonetta perustajansa Markku Koivurovan johdolla.[2] Atolin prototyyppi, mallinimeltään Atol 450[8] valmistui ja lensi ensilentonsa maalta Rovaniemen lentokentällä 23. elokuuta 1988 ja 20. lokakuuta 1988 ensimmäisen vesilentonsa Rovaniemen Norvajärveltä.[1] Ultrakevyeksi rekisteröity prototyyppi lensi tunnuksella OH-U165. Koneen tyhjäpaino oli vain 300 kilogrammaa ja sen voimanlähteenä oli 60 kilowatin (80 hv) polttomoottori.[8]
Atolin prototyypin pohjalta kehitettyä rakennussarjaa myytiin lopulta vain viisi kappaletta[2] vuoteen 1991 mennessä,[1] sillä Martekno joutui 1990-luvun alun taloudellisen taantuman seurauksena ongelmiin. Konetyypin suunnittelija Koivurova työskenteli muiden alojen parissa vuosia, kunnes myöhemmin Atol Avionin myyntipäälliköksi päätynyt Anssi Rekula huokutteli hänet jälleen lentokonesuunnittelun pariin vuonna 2011. Konetyypin uustuotantoa varten perustettiin seuraavan vuoden puolella Atol Avion -yhtiö.[2] Päivitetty ja ulkomitoiltaan suurempi Atol 650 LSA -kone lensi ensilentonsa 9. huhtikuuta 2015.[9] Atol Avion sai kerättyä 144 000 euroa joukkorahoituspalvelu Invedorin kautta.lähde?
Yhtiö suunnitteli valmistavansa päivitettyä Atol-amfibiokonetta 5–6 yksilöä vuoden 2015 aikana.[1]
Yritys toimi äärimmäisen pienellä budjetilla[3]. Vuonna 2018 yrityksessä työskenteli 14 henkilöä[4] joista kaksi oli insinöörejä.[3]
2018 Atol Avionin kone tuhoutui pakkolaskussa[10]. Markku Koivurovan mukaan kone oli koelennolla, kun sen kuomu aukesi[10]. Atol Avionin mukaan silmälasikotelo oli joutunut kuomun lukituksen väliin ja aiheutti kuomun avautumisen pian nousun jälkeen[11]. Lentäjät tekivät pakkolaskun ja selvisivät laskusta ehjin nahoin, mutta laskun loppuvaiheessa koneen siipi osui maahan, jolloin polttoainesäiliöstä lensi polttonestettä lentäjien päälle[10]. Lentäjät saivat toisen ja kolmannen asteen palovammoja, ja kone tuhoutui[10]. Onnettomuuden jälkeen mm. polttoainesäiliö ja polttoainejärjestelmä suunniteltiin uudestaan[4]. Atol LSA 650:n nimi vaihdettiin Atol Auroraksi.[4]
Onnettomuuden aikaan valmisteilla oli kuusi konetta, joista ensimmäisen odotettiin valmistuvan 2018.[10] Viisi konetta oli myyty[3].
Atol Avion hakeutui velkasaneeraukseen 2020[5]. Sen jälkeen yritys pyrki löytämään rahoitusta muun muassa osakeannilla[5]. Yhtiön osakkaisiin kuuluivat Mika Salo ja Sami Saikkonen[4]. Yritys siirsi toimintansa Rovaniemeltä Jämsän Halliin vuoden 2020 marraskuussa[5]. Yritys meni konkurssiin vuonna 2021[5] kesken tyyppihyväksyntäprosessin[6].
Atol-koneiden valmistamista varten perustettu uusi yritys Scandinavian Seaplanes Oy osti Atol Avionin konkurssipesän[6]. Edellisen yrityksen työntekijöitä siirtyi uuteen yritykseen[6]. Konetta kehittää ja rakentaa yhdeksän vakituista ja kuusi osa-aikaista työntekijää[6]. Uuden yrityksen henkilöstöön kuuluu Anssi Rekula, mutta Markku Koivurova ei ole enää mukana[6]. Scandinavian Seaplanes kaavailee Auroran hinnaksi 250 000 euroa. [6]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atolin moottorin on asennettu varhaisimmista prototyypeistä alkaen koneen siiven päälle vetokulmaan, jossa se ei aiheuta muutoksia koneen pituusmomenttiin tehon lisäyksen tai pudottamisen yhteydessä. Moottori on asennettu siten, että potkurivirta osuu korkeusperäsimen yläpintaan ja painaa sitä näin alaspäin tehoja kasvatettaessa.[2]
650 LSA -malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisiin malleihin verrattuna päivitetyssä 650 LSA:ssa käytetään hieman eri materiaaleja. Aramidi- ja lasikuituvahvisteisia vanerirakenteita on korvattu muun muassa aramidi- tai lasikuitulujitemuovirakenteilla. Siipi- ja runkorakenteet ovat kuitenkin suurimmalta osalta edelleen puuta ja puukomposiittia. Aiemmin alumiinista valmistettu moottoripyloni on korvattu lujitemuovisella ja hitsattuja metalliosia CNC-jyrsityillä. Hitsattuja osia käytetään enää koneen pakoputkistossa ja pyöränakseleissa.[2]
650 LSA:n sisäänvedettävät laskutelineet ovat sähkötoimiset, minkä lisäksi telineitä voi tarvittaessa käyttää ohjaamossa olevalla lihaskäyttöisellä veivillä. Koneen ohjaus vedessä perustuu kannuspyörään yhdistettyyn vesiperäsimeen, minkä lisäksi koneessa on sähköinen vedessä liikkumista avustava järjestelmä, AWTS (lyhenne sanoista Atol Water Taxiing System). 650 LSA:n siivet ovat säilytystä ja kuljetusta varten taitettavat.[2]
Tekniset tiedot (650 LSA)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [12]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Matkustajat: 0–1
- Pituus: 7,45 m
- Kärkiväli: 9,00 m
- Korkeus: 2,5 m
- Siipipinta-ala: 13,5 m²
- Tyhjäpaino: 375 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 650 kg
- Hyötykuorma: 275 kg
- Polttoainemäärä: 128
- Voimalaite: 1 × RotaX 912 iS -4-sylinterinen bokserimoottori; 73,5 kW (100 hv)
- Potkuri: kolmelapainen kiinteälapakulmainen potkuri, halkaisija 1,72 m
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 170 km/h
- Sakkausnopeus: 74 km/h (MTOW)
- Lentomatka: 1 500 km
- Lentoaika: 9 h
- Polttoaineenkulutus: 14–15 l/h
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d About UsArkistoitu kopio Atol Avionin verkkosivut. Atol Avion oy. Arkistoitu 10.8.2015. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi) (archive.org)
- ↑ a b c d e f g ATOL 650 LSA. Ilmailu, 2015, nro 6, s. 16–21. MCI Press Oy. ISSN 0019-252X.
- ↑ a b c d e f g h Ensimmäiset koneet lähtevät pian maailmalle Suomen ainoasta lentokonetehtaasta Yle Uutiset. 18.5.2018. Viitattu 8.10.2022.
- ↑ a b c d e Ainoa suomalainen lentokonevalmistaja, lappilainen Atol Avion Oy tähtää vaikeuksien jälkeen maailman markkinoille – ex-formulakuljettaja Mika Salo yhtiön uusi osakas Yle Uutiset. 12.9.2019. Viitattu 8.10.2022.
- ↑ a b c d e Amfibiokonetta kehittänyt Atol Avion hakeutui konkurssiin Yle Uutiset. 8.2.2021. Viitattu 8.10.2022.
- ↑ a b c d e f g Suomessa rakennetaan lentävää venettä – yrittäjä uskoo Aurora-lentoveneen maailmanvalloitukseen Yle Uutiset. 7.10.2022. Viitattu 8.10.2022.
- ↑ Atol aloittaa sarjatuotannon Ilmailu. MCI Press Oy. Viitattu 2.9.2015.
- ↑ a b Atol 450 Suomen ilmailumuseon verkkosivut. Suomen ilmailumuseo. Viitattu 2.9.2015.
- ↑ Kotimainen Atol 650 LSA -amfibiolentokone nousi ensi kertaa taivaalle Lentoposti.fi. 10.4.2015. Lentoposti. Viitattu 2.9.2015.
- ↑ a b c d e Pienkone tuhoutui pakkolaskussa Rovaniemellä – lentäjille palovammoja Yle Uutiset. 3.7.2018. Viitattu 8.10.2022.
- ↑ Silmälasikotelo aiheutti Atol -koneen onnettomuuden viime kesänä Rovaniemellä Yle Uutiset. 7.2.2019. Viitattu 8.10.2022.
- ↑ Tech Specs Atol Avionin verkkosivut. Atol Avion oy. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)