Asikkalanselkä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päijänteen Asikkalanselkä
Näkymä Kinissaarelta Kinisselälle
Näkymä Kinissaarelta Kinisselälle
Sijainti AsikkalaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°13′59″N, 25°34′55″E
Pinnankorkeus 78,3 m [1]
Pinta-ala 76,9311 km² [2]
Rantaviiva 211,109 km [2]
Suurin syvyys 77 m [2] tai 79 m [3]
Keskisyvyys 12,5458 m [2]
Tilavuus 0,96515872175 km³ [2]
Valuma-alue 26 459,34 km² [4]
Virtaus 240 m³/s
Laskujoki Kymijoki [1]
Saaria 194 [2]
Järvinumero 14.211.1.001
Asikkalanselkä

Asikkalanselkä [1] sijaitsee Päijät-Hämeessä Asikkalassa ja se käsittää Päijänteen eteläpään sen osan, joka jää järveä ylittävän Pulkkilanharjun eteläpuolelle ja joka sisältyy viranomaistiedoissa Asikkalanselän lähialueeseen (vesistöaluetunnus 14.211). Tässä artikkelissa kerrotaan Päijänteestä ne asiat, jotka sisältyvät tähän järvenosaan. Tunnetuin taajama järvenosan rannalla on Vääksy. Jos tämä järvenosa olisi ollut järvi, se olisi Suomen 60. suurin järvi.[2][1][5]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselän pinta-ala on 7 693 hehtaaria eli 76,9 neliökilometriä, se on pohjois-etelä-suunnassa 17,6 kilometriä pitkä ja itä-länsi-suunnassa 13,4 kilometriä leveä. Se muodostuu suuresta järvenselästä, joka seuraa järvenosan länsirantaa Vääksystä isosaareen. Pohjoisessa Isosaaren takana järvenosa kapenee ja päättyy Sulunperään ja etelässä sitä reunustaa idässä suuri Salonsaari. Saaren pohjoispuolella sijaitsee saaristoinen järvenosa, jonka kaakkoispuolen pohjukassa sijaitsee pieni Kinisselkä. Salonsaaren voi kiertää myötäpäivään Kinisselän kautta Salonsalmeen, joka kapenee Siltasalmessa ennen kuin päädytään takaisin Vääksyyn. Kinisselän koillispäässä sijaitsee Taipaleenpohjan lahti.

Asikkalanselän yhdistää Päijänteen pohjoisosiin Pulkkilanharjun saarien väliset salmet. Etelässä sijaitsee Pulkkilansalmi eli Isosalmi, joka on nykyään kavennettu rakentamalla siihen seututielle 314 pengertie. Pengertien pohjoispäähän on jätetty silta-aukko Vähäsaaren rantaan. Saaren toisella puolella sijaitsee Huutoniemeä vasten Vähäsalmi. Keskimmäisen saaren nimi on kartan mukaan Pulkkilanharju, jonka pohjoispäässä sijaitsee Karinsalmi. Sen pohjoispuolella sijaitsee Pulkkilanharjun toinen osa, jonka erottaa mantereesta Käkisalmi. Näiden salmien kautta virtaa Päijänteen pohjoispäästä tuleva vesi Asikkalanselän puolelle.[1]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselällä on 194 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 2 128,65 hehtaaria eli noin 21,3 neliökilometriä. Saarten osuus on noin 22 % Asikkalanselän pinta-alasta. Suurin saari Salonsaari on 6,6 kilometriä pitkä, 5,4 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 17 neliökilometriä. Sen itäpuolella sijaitsee toiseksi suurin saari Vesansalo, joka on 2,6 kilometriä pitkä, 1,9 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on kartasta mitattuna 1,6 neliökilometriä. Saarten välissä kulkee Luopostensalmi, jonka kapein kohta Yläsuu on vain muutaman metrin levyinen. Muista saarista 32 on yli hehtaarin suuruisia, 128 on yli aarin ja loput 32 ovat alle aarin kokoisia. Muita merkittäviä saaria ovat esimerkiksi Pernasaari, joka sijaitsee Vääksystä alkavan laivaväylän varrella, ja sen länsipuolella on pienempi Mäntysaari. Vääksyn lähellä on myös Heinäsaari, Lautasaari ja Vohlastensaari. Kinisselällä sijaitsee yli 50 metriä korkea Kinissaari, joka on luonnonsuojelualuetta. Vesalansaaren ympärillä on pieniä saaria: Kaakkosaaret, Konkosensaari, Ritosaaret, Savonsaaret, Herrasaari, Humatlahdensaaret ja Verkkosaari. Vesansalon luoteispuolella alueaa saaristoinen järvenosa, josta on mainittava suurimmat saaret: Mustasaari, Vörstinluoto, Kaurissaari, Hatara, Kotasaari, Alimmainen- ja Ylimmäinen Huhtasaari eli Revonsaari, Kaitasaaret sekä Selkäsaaret. Pulkkilanharjun vieressä sijaitsee Isosaari ja Patopäänsaaret. Kun edetään vielä pohjoiseen Sulunpohjaan, ohitetaan siellä Vihtasensaari ja Pikku-Vihtanen, Turansaari, Husu ja Hintto.[2][1]

Syvyysvaihtelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselän tilavuus on 965,16 miljoonaa kuutiometriä eli 0,96516 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 12,5 metriä ja suurin syvyys on Suomen ympäristökeskuksen mukaan 77 metriä. Asikkalanselän järvenpohjan syvyys vaihtelee suuresti. Esimerkiksi sen länsiosissa Isosaaren eteläpuolella painuu pohja Pulkkilanharjulta alkaen toistuvasti yli 20 metrin syvyyteen ja siellä on paikoin yli 30 ja 40 metriä syviä kohtia [6]. Sulunpohjan lahti on varsin matalaa, koska syvin kohta 11 metriä saavutetaan monessa kohdassa [7]. Sen sijaan Kinisselkä on aivan toisenlainen alue. Sen kaakkoisrannat putoavat jyrkästi veteen ja niiden alla vedenalaiset rinteet laskevat edelleen helposti yli 50 metriin. Taipaleenpohjasta Salonsalmeen ja Kopsuohon jatkuu tällainen syvännejakso, jossa on monia yli 70 metriä syviä kohtia. Vaskoniemen edustalle on peruskarttoihin merkitty 84 metriä syvä kohta [8] ja Salonsalmen suulla 78-metrinen kohta [9]. Kinisselän keskellä sijaitsee eräs 79 metriä syvä kohta [3]. Vesansalon pohjoispuolella alkaa luoteeseen jatkuva syvännejakso, jonka keskellä on 44 metriä syvää [6].

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselän rantaviivan pituus on 211,1 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 109,3 kilometriä eli 52 %. Etelärannat muodostuvat Vääkyssä Salpausselkien toisesta reunamuodostumasta. Pulkkilanharjun jatke, joka yhtyy siihen pohjoisesta päin, muodostaa Asikkalanselän länsirantaa seuraavan harjun. Kinisselän jyrkät metsäiset rannat taas ovat esimerkkinä alueen huuhtoutuneesta moreeni- ja kalliomaastosta, jota esiintyy Asikkalanselän itä- ja pohjoispuolella. Alue on kohtuudella viljeltyä, mutta kangasmetsiä esiintyy paljon. Alue on Haja-asutusaluetta lukuun ottamatta Vääksyä, jonka rannat on viiden kilometrin osalta tiheään rakennettuja. Taajan rakennettua ovat myös Asikkalan kirkonkylä, Pulkkila, Salo, Särkijärvi ja Vähä-Pulkkila. Asikkalanselän rannoille on rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Niille tulee tiet valtatieltä 24 tai seututieltä 314, joka seuraa Pulkkilanharjua järven poikki. Kalkkisten kautta kiertää yhdystie 3142, josta haarautuu tie Vähä-Pulkkilassa sen niemimaalle. Kalkkisista haarautuu yhdystie 3132, josta poikkeaa kylätiet Särkijärvelle, Vedentaustalle ja Mustjärvelle. Yhdystie jatkaa Kopsuon kautta Vehkoolle ja takaisin Vääksyyn.[2][1][10][11]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselkä sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Asikkalanselän alueella (14.21), jonka Asikkalanselän lähi-alueeseen (14.211) järvenosa kuuluu. Sen vedenpinnan korkeus on 78,3 metriä mpy.[1][5]

Asikkalanselkä sijaitsee Päijänteen alueen eteläpäässä, missä on myös sen laskujoen Kymijoen alkupää, ja luonnollisesti kaikki sen keräämät muiden valuma-alueiden vedet ja sen oman alueen vedet purkautuvat Päijänteen lähialueelta (14.221) Pulkkilanharjun salmien kautta tähän järvenselkään. Näiden lisäksi vesimäärää kasvattaa hieman eteläisen Vesijärven valuma-alue (14.24), joka laskee Asikkalanselkään Vesijärvestä (10 751 ha) alkavaa Vääksynjokea pitkin. Lopulta voidaan huomioida Urajärven valuma-alue (14.212), jonka latvajärvi Urajärvi (446 ha) laskee järviketjun läpi Taipaleenpohjaan. Järviketjussa tulee vastaan esimerkiksi Säynätjärvi (81 ha), Keskinen (54 ha) ja Myllyjärvi (11 ha).[2][5][1]

Lähialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselän lähi-alue on ympäröivien valuma-alueiden puristuksessa niin, ettei sen alueelle jää tilaa monellekaan järvelle. Sen länsipuolella ei ole yhtään järveä ja ojatkin ovat lyhyitä. Kinisselän puolella on epätasaisella ylängölle useita pienjärviä. Kopsuon lahdenpohjukkaan laskee metsäoja, jonka valuma-alueella sijaitsevat Iso Valkjärvi (3 ha), Vähä Valkjärvi (2 ha) ja Iso-Pökki (2 ha). Muurlahteen laskee Rominoja, joka on Särkilammin (4 ha) laskuoja. Porttikallion pohjoispuolelle laskee Pahalammin (2 ha) ja Pursijärven (19 ha) yhteinen laskuoja. Taipaleenpohjan pohjoispuolella laskee pieni Ruutananlammi (2 ha) kapeaan, mutta 1,2 kilometriä pitkään Patalahteen. Hieman pohjoisempana sijaitsevat Suosilmänlammi (1 ha), jolla ei ole näkyvää ojaa, ja Kurisjärvi (4 ha), joka laskee Pyhätaipaleenpohjaan Kontusaaren ja Mustasaaren suojaan. Kalkkistenkosken luo laskee vielä Särkijärvi (9 ha).[2][1]

Kymijoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalanselän, ja samalla muunkin Päijänteen, laskujoki on Kymijoki, joka saa alkuunsa Kalkkistenkoskesta. Koski sijaitsee Isosaaren takana Myttyniemen ja Revetniemen välissä. Sen suualue on 500 metriä leveä ja se on saaristoinen (alle 20 saarta). Koski kapenee kuitenkin 600 metrin matkalla 80 metriä leveäksi. Koski loppuu tämän jälkeen, mutta sen taka aukeaa saaristoinen ja järvimäinen Kymijoen alkuosa. Vedet valuvat nyt Kymijoen alueen (14.1) Ruotsalaisen alueeseen (14.14), mistä jo alle 7 kilometrin jälkeen alkaa Ruotsalaisen (7 413 ha) järvi. Kosken rinnalla Myttyniemellä sijaitsee Kalkkisten kanava, joka on noin kilometrin mittainen. Kuriositeettina mainittakoon, että Vähä-Pulkkilassa sijaitsee 2,2 kilometriä pitkä Alasenlahti eli Pitkälahti, joka työntyy Kymijoesta kohti Sulunpohjaa. Siihen laskee Sulunpohjasta Myllyoja, joka on siten toinen luonnonmukaisesti virtaava lasku-uoma Päijänteestä.[2][1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulkkilanharjun pengertietä

Järven kaikkien järvenosien yhteistä historiaa esitellään Päijänteen historian osiossa. Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 Asikkalanselkä mahtuu karttalehdelle kokonaan. Kartassa järvenosien ja saarien nimet ovat pysyneet nykypäiviin lähes ennallaan. Joitakin eroja kuitenkin esiintyy. Salonsalmea kutsuttiin kartan mukaan aikaisemmin Halkoniemensalmeksi. Pulkkilansalmi oli tuolloin noin 450 metriä leveä, kun se on nykyään pengertien silta-aukon verran eli 30–40 metriä leveä. Vääksyssä (kartassa ”Wieksiö”) ei ollut tuolloin mainittavaa asutusta, sillä siellä toimi vain kolme vesimyllyä.[12]

Vuoden 1965 peruskartassa oli Pulkkilansalmessa vielä lossi, joka ylitti osittain pengeretyn Pulkkilansalmen viimeistä osaa. Vuoden 1980 kartassa lossi oli korvattu jo sillalla [13][14].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päijännettä on esitelty myös kahdessa muussa järvenosan artikkelissa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Karttapaikka: Päijänne, Asikkala (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.6.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 7.6.2019.
  3. a b Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3112 05 Urajärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  4. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 36. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  5. a b c Päijänne (etel. N60+78.10) (14.211.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.6.2019.
  6. a b Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  7. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3121 01 Karilanmaa. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  8. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3112 05 Urajärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  9. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3112 02 Vääksy. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  10. Karttapaikka: Päijänne, Asikkala (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.6.2019.
  11. Karttapaikka: Päijänne, Asikkala (sijainti varjokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.6.2019.
  12. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050743.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019) suomi
  13. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  14. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)