Asfalttiviidakko (vuoden 1950 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Asfalttiviidakko
The Asphalt Jungle
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja John Huston
Käsikirjoittaja
Perustuu W. R. Burnettin romaaniin
Tuottaja Arthur Hornblow Jr.
Säveltäjä Miklós Rózsa
Kuvaaja Harold Rosson
Leikkaaja George Boemler
Tuotantosuunnittelija Cedric Gibbons
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Ensi-ilta
  • 23. toukokuuta 1950 (US)
  • 11. toukokuuta 1951 (FI)
Kesto 112 minuuttia
Alkuperäiskieli
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Asfalttiviidakko (engl. The Asphalt Jungle) on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut John Hustonin ohjaama yhdysvaltalainen film noir/rikoselokuva, jonka pääosissa ovat Sterling Hayden, Louis Calhern, Jean Hagen, James Whitmore, Sam Jaffe ja Marilyn Monroe.

Asfalttiviidakko perustuu kirjailija W. R. Burnettin saman nimiseen romaaniin, jonka pohjalta Ben Maddow ja John Huston laativat käsikirjoituksen. Asfalttiviidakko on mustavalkoinen ja pituudeltaan se on 112 minuuttia. Asfalttiviidakko sai ensi-iltansa kotimaassaan 23. toukokuuta 1950, ja Suomen teattereihin elokuva ilmestyi 11. toukokuuta 1951. Asfalttiviidakon tuotti Metro-Goldwyn-Mayer.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Asfalttiviidakon alku.

Asfalttiviidakko kertoo kovan luokan kelmistä, Doc Riedenschneiderista (Sam Jaffe), joka pääsee vankilasta. Hänellä on suunniteltu keikka joka on arvokas ja tarvitsee sen toteuttamiseen taloudellista tukea ja miehistöä. Taloudellinen tuki tulee Alonzo D. Emmerichiltä (Louis Calhern), jolla on kylläkin omat puutteensa ja heikkoutensa. Yksi sellainen on Angela Phinlay (Marilyn Monroe), joka ikänsä puolesta voisi olla lapsenlapsi ja sairas vaimo May (Dorothy Tree) ei luonnollisesti tiedä asiasta. Keikan järjestämisessä auttaa hermostunut Cobby (Marc Lawrence) ja mukaan tulee sekalainen joukko kelmejä ja roistoja. Dix Handley (Sterling Hayden) Kentuckysta on muskelina ja hän muodostuukin tärkeäksi tekijäksi, sillä miljoona dollaria on iso raha ja useampi kuin yksi taho haluaa siitä siivun. Lisätään yhtälöön poliisi niin tilanne on tiukka. Varsinainen keikka menee hyvin, joskin ei ilman kommelluksia, mutta sen jälkeen alkava juonittelu ja kieroilu vetää tilanteen kaikkien kannalta nollaksi. Kukaan ei hyödy.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asfalttiviidakko voitti kolme palkintoa: Venetsian elokuvajuhlilla Volpi Cupin vuonna 1950, NBR-palkinnon vuonna 1950, ja Edgar-palkinnon vuonna 1951. Lisäksi elokuva oli ehdolla vuonna 1951 neljään Oscar-palkintoon, muiden muassa parhaan ohjauksen ja miessivuosan Oscariin, BAFTA-palkintoon, DGA-palkintoon, kolmeen Golden Globeen, kahteen WGA-palkintoon ja Venetsian elokuvajuhlilla Kultaiseen leijonaan vuonna 1951.

Vuonna 2008 Asfalttiviidakko valittiin säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.

Asfalttiviidakko oli sekä Strother Martinin että Jack Wardenin elokuvadebyytti.

Elokuva on esitetty myös televisiosarjana ABC-kanavalla Yhdysvalloissa, Kanadassa, Meksikossa ja Karibian maissa kesällä vuonna 1961, tähtenä Jack Warden.

John Huston alun perin harkitsi Angela Phinlayn roolia Lola Albrightille.

W.R. Burnetten romaanin The Asphalt Junglen pohjalta oli tehty muitakin elokuvia, lännenelokuva Lainsuojattomat (The Badlanders, 1958) ohjaajana Delmer Daves, rikoselokuva Kaappaus Kairossa (Cairo, 1963) ohjaajana Wolf Rilla ja draama-/rikoselokuva Cool Breeze (1972) ohjaajana Barry Pollack.

Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Asfalttiviidakko oli mukana heistä yhdentoista listalla[1]. The New York Timesin kriitikot valitsivat Asfalttiviidakon vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Sterling Hayden    Dix Handley  
  Louis Calhern    Alonzo D. Emmerich  
  Jean Hagen    Doll Conovan  
  James Whitmore    Gus Minissi  
  Sam Jaffe    Doc Erwin Riedenschneider  
  Marilyn Monroe    Angela Phinlay  
  John McIntire    Poliisikomissaario Hardy  
  Marc Lawrence    Cobby  
  Barry Kelley    Luutnantti Ditrich  
  Anthony Caruso    Louis Ciavelli  
  Teresa Celli    Maria Ciavelli  
  William "Wee Willie" Davis (nimellä William Davis)    Timmons  
  Dorothy Tree    May Emmerich  
  Brad Dexter    Bob Brannom  
  John Maxwell    Tohtori Swanson  

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Palkinto Kategoria Kenelle
1950 Venetsian elokuvajuhlat: Volpi Cup Paras miespääosa Sam Jaffe
National Board of Review of Motion Pictures: NBR-palkinto Paras ohjaaja John Huston
1951 Edgar-palkinto Paras elokuva Ben Maddow

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Palkinto Kategoria Kenelle
1950 Venetsian elokuvajuhlat: Kultainen leijona - John Huston
1951 Oscar-palkinto Paras miessivuosa Sam Jaffe
Paras kuvaus (mustavalkoinen) Harold Rosson
Paras ohjaus John Huston
Paras sovitettu käsikirjoitus Ben Maddow
John Huston
BAFTA-palkinto (elokuva) Paras ulkomaalainen elokuva, Yhdysvallat -
Directors Guild of America: DGA-palkinto Merkittävä ohjaus suoritus John Huston
Golden Globe Paras kuvaus - mustavalkoinen Harold Rosson
Paras ohjaus John Huston
Paras käsikirjoitus John Huston
Ben Maddow
Writers Guild of America: WGA-palkinto Paras kirjoitettu amerikkalainen draama Ben Maddow
John Huston
Writers Guild of America: The Robert Meltzer -palkinto Käsikirjoitus kauppa erittäin hyvin Problems of the American Scenen kanssa Ben Maddow
John Huston

Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Doc Riedenschneider: That copper, he recognized me.
  • Cobby: How'd you know he was a copper?
  • Doc Riedenschneider: I can smell one a block off.
  • Cobby: Oh, don't worry about Ditrich. He's on my payroll. Practically a partner. Me and him, we're like that.

[Cobby nostaa hänen etu- ja keskisormensa]

  • Doc Riedenschneider: Experience has taught me never to trust a policeman. Just when you think one's all right, he turns legit.

  • May Emmerich: Oh Lon, when I think of all those awful people you come in contact with - downright criminals - I get scared.
  • Alonzo D. Emmerich: Oh, there's nothing so different about them. After all, crime is only... a left-handed form of human endeavor.

  • Angela Phinlay: Haven't you bothered me enough, you big banana-head?

  • Tohtori Swanson: He hasn't got enough blood left in him to keep a chicken alive.

  • Poliisikomissaari Hardy: People are being cheated, robbed, murdered, raped. And that goes on 24 hours a day, every day in the year. And that's not exceptional, that's usual. It's the same in every city in the modern world. But suppose we had no police force, good or bad. Suppose we had... just silence. Nobody to listen, nobody to answer. The battle's finished. The jungle wins. The predatory beasts take over.

  • Cobby: Here's to the drink habit. It's the only one I got that don't get me into trouble.

  • Doc Riedenschneider: One way or another, we all work for our vice.

  • Dix Handley: Why don't you quit cryin' and get me some bourbon?

  • Dix Handley: Don't bone me!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]