Aseistakieltäytyjäliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aseistakieltäytyjäliitto
Perustettu 1974
Toimiala antimilitarismi
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toiminta-alue pääsääntöisesti Suomi
Puheenjohtaja Vili Nurmi
Jäsenlehti Antimilitaristi
Aiheesta muualla
Sivusto

Aseistakieltäytyjäliitto (lyh. AKL, ruots. Vapenvägrarförbundet, pohjoissaameksi Vearjjuinbeahttaleaddjiid lihttu[1]) on antimilitaristinen nuorten rauhanjärjestö. Se toimii suomalaisten aseistakieltäytyjien (siviilipalvelusmiehet, totaalikieltäytyjät, reservinkieltäytyjät) etujärjestönä, mutta se on avoin myös kaikille muille militarismin vastustajille iästä tai sukupuolesta riippumatta. Järjestö perustettiin vuonna 1974 nimellä Suomen Siviilipalvelusmiesliitto, nykyisen nimensä se sai vuonna 1987.[2]

Aseistakieltäytyjäliiton toiminnan pohjana on kansainvälinen sodanvastustajien julistus: ”Sota on rikos ihmiskuntaa vastaan. Siksi olen päättänyt olla tukematta minkäänlaista sotaa ja kamppailla sotien kaikkien syiden poistamiseksi.” Liitto näkee sotien syinä ihmisten välisen eriarvoisuuden ja todellisten vaikutusmahdollisuuksien puutteen, jotka luovat ja ylläpitävät militaristisia rakenteita. Se toimii näiden syiden poistamiseksi ja militarismin murtamiseksi. Se näkee sekä asevelvollisuuden että armeij­alaitoksen tarpeettomana ja vahingollisena ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta.[3]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylintä valtaa AKL:ssa käyttää vähintään kaksi kertaa vuodessa kokoontuva liittokokoukseksi kutsuttu vuosikokous, joka valitsee hallituksen. Vuosikokous on avoin kaikille järjestön jäsenille. Hallitus kokoontuu keskimäärin kerran kuukaudessa ja huolehtii liiton asioista ja toiminnasta liittokokouksien välissä. Myös hallituksen kokoukset ovat avoimia kaikille jäsenille. Hallituksen keski-ikä oli toukokuussa 2007 noin 25 vuotta (jäsenten ikien vaihdellessa hieman alle 20 vuodesta hieman yli 30 vuoteen).

Aseistakieltäytyjäliiton puheenjohtajana toimii Vili Nurmi.[4] Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki.[1]

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AKL ilmoittaa, että se ei usko aseisiin perustuvaan turvallisuuteen. Liiton mukaan on väärä lähtökohta, että eri valtioiden ja niissä asuvien ihmisten edut ovat vastakkaiset, että turvallisuus on turvallisuutta toisia valtioita, toisia ihmisiä vastaan. Toisten ihmisten tappaminen tai siihen valmistautuminen ei luo suojaa todellisia uhkia, esimerkiksi ympäristöongelmia tai köyhyyttä, vastaan. Pikemminkin sota ja asevarustelu pahentavat näitä ongelmia tuhlaamalla niiden ratkaisemiseen ja ehkäisemiseen tarvittavia taloudellisia ja inhimillisiä voimavaroja.

Tavoitteidensa mukaan AKL pyrkii rakentamaan maailmaa, jossa vallitsee turvallisuus, joka ei perustu aseisiin, vaan siihen, ettei kukaan enää tarvitse aseita. Armeijat ovat liiton mukaan rakenteellisen väkivallan tulos ja ylläpitäjä. Tämän takia AKL pitää aseistakieltäytymistä ja antimilitaristista toimintaa tärkeänä osana kamppailussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton tavoitteina ovat muun muassa siviilipalveluksen lyhentäminen lyhimmän mahdollisen asepalveluksen mittaiseksi eli kuuden kuukauden pituiseksi, siviilipalvelushenkilöiden vapauttaminen aseellisesta palveluksesta kokonaan, palvelun mahdollistaminen ulkomailla esimerkiksi kehitysyhteistyötehtävissä, asevelvollisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantaminen, palvelukseen kutsuttavien määrän vähentäminen ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistusten poistaminen.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseistakieltäytyjien etujärjestönä toimimisen lisäksi liitto toimii antimilitaristisena nuorten rauhanjärjestönä. Painopisteinä ovat viime vuosina olleet toiminta ydinasevarustelua vastustavan liikkeen[5] kanssa ja Ruokaa, ei aseita -kampanjan edistäminen. AKL on osallistunut myös erilaisten kulttuuritapahtumien järjestämiseen, lähinnä musiikkitapahtumien. 1990-luvulla Aseistakieltäytyjäliiton jäseniä toimi myös Antifassa, johon yhteydet olivatkin vahvat.[6]

Liitto pyrkii osallistumaan julkiseen keskusteluun ja levittää neljästi vuodessa ilmestyvää lehteä Antimilitaristi.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoituksen lähde 2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[8][9][10] 63 000 € 63 000 € 63 000 € 63 000 € 65 000 € 65 000 € 65 000 € 60 000 € 52 000 € 49 000 € 43 000 € 43 000 €

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aseistakieltäytyjäliitto ry, ruotsiksi Vapenvägrarförbundet rf, saameksi Vearjjuinbeahttaleaddjiid lihttu rs - Rekisteritiedot Suomen Asiakastieto Oy. 2024. Viitattu 8.1.2024.
  2. Aseistakieltäytyjäliitto 40 vuotta Aseistakieltäytyjäliitto. 24.10.2014. Arkistoitu 2020. Viitattu 8.1.2024.
  3. Perustietoa Aseistakieltäytyjäliitto. 2024. Viitattu 8.1.2024.
  4. Hallitus Aseistakieltäytyjäliitto. 2024. Viitattu 8.1.2024.
  5. Welcome to Faslane 365! Faslane 365. Arkistoitu 2013. Viitattu 8.1.2024.
  6. Kuinka punk tuli Rauhanasemalle Pax.fi. Viitattu 10.12.2017.
  7. Tietoa lehdestä Antimilitaristi. 11.1.2019. Viitattu 8.1.2024.
  8. Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Arkistoitu 24.5.2018. Viitattu 23.5.2018.
  9. Opetus‐ ja kulttuuriministeriön yleisavustukset valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille 2023 ‐ Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 2.2.2024.
  10. Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen myönnetyt avustukset vuosilta 2012-2022 okm.fi. Viitattu 2.2.2024.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raninen, Kaj (toim.): Katkelmia alistumisesta ja vastarinnasta. Helsinki: Aseistakieltäytyjäliitto, 1998. ISBN 951-97947-0-0.
  • Tuomikoski, Juha: Aseistakieltäytyjän maailma. Helsinki: Aseistakieltäytyjäliitto, 1989. ISBN 952-90-1019-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]