Ase

Kaksi pistintä, sapeli, miekka ja 1800-luvun karbiini.

Kilpa-ampuja tähtää ilmakiväärillä.

Kirveen teriä ja muita neoliittisen kauden esineitä.

Vanha kiinalainen tykki.

Piirros hevosvetoisesta ballistasta.

Ensimmäisen maailmansodan aikainen englantilainen konekivääriryhmä.

Ydinpommi Little Boy.

Yhdysvaltalaisia bazookamiehiä Korean sodassa.

.45 ACP kaliiperinen M1911A1 -pistooli.

Mk 2 sirpalekranaatti.

Yhdysvaltalainen moderni M198 haupitsi ampuu.

Humveesta laukaistu TOW-panssarintorjuntaohjus.

Yhdysvaltalainen sotilas ampuu M4-karbiinilla.

BGM-109 Tomahawk -risteilyohjus.

Ase on väline, jolla voi tappaa tai vahingoittaa eläviä olentoja, ja jota yleensä käytetään taistelussa tai metsästyksessä. Asetta voi käyttää hyökkäämiseen, puolustautumiseen tai uhkailuun. Aseita käytetään myös urheiluun – kuten miekkailuun ja ampumaurheiluun – murhaamiseen, teloittamiseen sekä symbolisissa yhteyksissä, kuten kunnialaukausten ampumiseen.

Aseita on erityyppisiä, kuten lyömäaseet, teräaseet, heittoaseet, ampuma-aseet ja pommit sekä kemialliset ja biologiset aseet. Jotkin aseet kuuluvat ihmiskunnan ikivanhoihin keksintöihin.

Historia

Vanhimmat aseet

Käsitys ihmisen varhaisimmista aseista perustuu lähinnä arkeologisiin löytöihin. Kun säilyneiden esineiden löytyminen on sattumanvaraista, on nykyinen tietämys syntynyt vähitellen ja sykäyksittäin. Arkeologisten löytöjen valmistusajankohdan määrittely riippuu ajoitusmenetelmien kehityksestä. Näistä syistä voi käsitys aseiden historiasta tulevaisuudessakin melkoisesti muuttua.

Kivi ja luu säilyvät erityisen hyvin, mutta on tulkinnanvaraista, mitkä arkeologiset löydöt ovat ihmisen muokkaamia esineitä ja mitkä luonto on voinut aiheuttaa, tai onko esinettä käytetty ihmisten tai eläinten tappamiseen tai kalojen pyytämiseen vai johonkin muuhun. Kalliomaalaukset ovat toinen mahdollinen tietolähde, mutta myös niitä on vaikea tulkita.

Varhaisimmiksi tappamisen välineiksi on vuonna 1978 tulkittu arkeologisia löytöjä seuraavasti: 2 1/2 metriä pitkä marjakuusikeihäs, kärki kovetettu hiillyttämällä, löydetty elefantin luurangon yhteydestä Pohjois-Saksasta ajalta 150000–40000 eaa., nuolenvarsia suosta läheltä Hampuria ja luinen tikari Määristä, vuoden 20000 eaa. tienoilta, luisia harppuunankärkiä Lounais-Ranskasta noin ajalta 15000–10000 eaa. ja puinen jousi Tanskasta, noin ajalta 8000–5000 eaa. Vuosina 1978–1994 löydettiin Luoteis-Saksasta yhdeksän kuusipuista varpaa, jotka määritettiin noin 400000 eaa. tehdyiksi keihäiksi.

Aikaa myöten ilmestyi aseilta näyttäviä esineitä, joita käytettiin muuhun kuin tappamiseen: koristeeksi, arvoaseman merkkinä, juhlien tai magian välineinä – toisin sanoen symboliesineinä. Vuoteen 1978 mennessä löydetyistä sellainen voi olla esimerkiksi lintuveistoksella koristettu luinen vipu ajalta 150000–10000 eaa., samanlainen kuin keihään heittämiseen käytetty. Tanskasta on löydetty taiteellisesti muotoiltuja ja hienosti hiottuja kirveen tai vasaran päitä, jotka tuntuvat aivan liian arvokkailta lyömällä turmeltaviksi (noin ajalta 2500–2000 eaa.). Samanaikaiset pohjoiseurooppalaiset vartetut eläimenpääveistokset ovat vielä helpommin vahingoittuvia.

Ensimmäinen maailmansota

Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota

Ennen ensimmäistä maailmansotaa yleistyvät rihlatut tykit, kuten haupitsi, sekä konekiväärit ja taistelulaivat. Sodan aikana otettiin käyttöön ensimmäiset aseistetut lentokoneet, sukellusveneet, käsikranaatit, taistelukaasut ja panssarivaunut.

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Ennen toista maailmansotaa oli jo keksitty esimerkiksi polttopullo ja panssarivaunut. Sodan aikana otettiin käyttöön muun muassa rynnäkkökiväärit, singot, suihkuhävittäjät, risteilyohjukset, ballistiset ohjukset ja ydinaseet. Toiseen maailmansotaan mennessä taistelukaasut oli kielletty.

Toisen maailmansodan lopussa Yhdysvallat saivat valmiiksi ydinpommeja jotka pudotettiin Nagasakiin ja Hirosimaan. Katso artikkeli: Hirošiman ja Nagasakin pommitukset.

Nykyisin

Kivikaudella syntyneet kolme aseiden luokkaa ovat yhä olemassa: 1. melkein mitä tahansa esinettä voidaan käyttää aseena; 2. aseita käytetään yhä tappamisen välineinä; 3. symboliesineitä ovat esimerkiksi upseerien miekat (tylppäteräisiä). Lisäksi aseita on voitu vaikka miten kauan tehdä myös pelkkää opettelua tai harjoittelua varten, esimerkiksi lapsille tai vasta-alkajille.

Jouset ja keihäät ovat muuttuneet urheiluvälineiksi, joita ei pyritä tekemään vahinkoa tuottaviksi, ei edes vahinkoa tuottavan aseen käytön oppimista varten. Välillä aseisiin on luettu myös suojavarusteet (kilvet, kypärät, haarniskat). Aseisiin luetaan niiden käyttöön tarkoitetut kulkuneuvot ja kuljetusvälineet (lentokone, panssarivaunu, sotalaiva). Tavallaan ase-sanalle on annettu uusi merkitys, kun myös ohjukset, miinat ja pommit on luettu aseiksi, vaikka ne tuhoutuvat käytettäessä. Vahingoittamisen välineinä nimitetään aseiksi myös joitakin aineita tai eliöitä (kaasut, bakteerit ja jotkin kasvit).

Jos asetta voi käyttää vahingoittamiseen, niin sitä voi käyttää torjumiseen, pelottamiseen tai uhkaamiseen. Aseilla voidaan tuhota toimintaedellytyksiä, kuten kulkuväyliä tai sodankäynnissä tarpeellisten tavaroiden varastoja. On myös kehitelty aseita, jotka tekevät puolustuskyvyttömäksi tappamatta.

Informaatiosodankäynnin aseet

Informaatiosodankäynnin syntymisen jälkeen 1990-luvulla yhä useammin kysytään, onko aseen määritelmää laajennettava esimerkiksi tietoon ja sodankäynnissä tappaminen ja tuhoaminen myös vihamieliseen vaikuttamiseen. Tällöin ase olisi mikä tahansa esine tai asia, jota käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen.

Aseita olisivat esimerkiksi vihamielinen tieto, teknologian vihamielinen käyttö tai taloudellisen informaatiosodankäynnin keinot.

Perusesimerkki aseen laajentuneesta määrittelystä on neljän siviililentokoneen käyttö aseena maailmanlaajuisen sodan sytyttämiseen 11. syyskuuta 2001. Tapauksessa oli myös tieto aseena, eli paikka oli valittu niin, että media on varmasti heti paikalla ja tapauksen näkee suoraan hyvin suuri joukko ihmisiä jopa ilman mediaa.

Aseenkanto-oikeus

Pääartikkeli: Aseenkanto

Suomessa yksityishenkilöt eivät saa kantaa aseita julkisella paikalla, poikkeuksena tilanteet, joissa aseen kuljettamiselle on selkeä tarkoitus. Tässä yhteydessä aseeksi lasketaan myös eräät työkalut, kuten sakset tai ruuvimeisseli.

Aseiden luokittelu

• Teräaseet
  • Kirves
  • Miekka
  • Puukko
  • Tikari
  • Peitsi
  • Pistin
  • Hilpari

• Heittoaseet
  • Heittokirves
  • Shuriken (heittotähti)
  • Heittoveitsi
  • Keihäs
  • Kivi
  • Bumerangi

• Jousiaseet
  • Jalkajousi
  • Pitkäjousi
  • Vastakaarijousi
  • Taljajousi
  • Ballista

• Katapultit
  • Katapultti
  • Trebuchet
  • Mangoneli
  • Onageri

• Polttoaseet
  • Kreikkalainen tuli
  • Liekinheitin
  • Napalm
  • Polttopullo

• Ampuma-aseet
  • Hakapyssy
  • Haulikko
  • Kivääri
  • Konekivääri
  • Konepistooli
  • Kranaattikonekivääri
  • Musketti
  • Pistooli
  • Revolveri
  • Rynnäkkökivääri
  • Tarkkuuskivääri
  • Pikakivääri
  • Panssarintorjuntakivääri

• Tykit ja muut epäsuoraa tulta ampuvat aseet
  • Kranaatinheitin
  • Kanuuna
  • Haupitsi
  • Mörssäri

• Räjähteet
  • Käsikranaatti
  • Kasapanos
  • Räjähdeansa
  • Miinat

• Rakettiaseet
  • Raketinheitin
  • Sinko

• Ohjusaseet
  • Ballistinen ohjus
  • Panssarintorjuntaohjus
  • Risteilyohjus
  • Ilmatorjuntaohjus

• Joukkotuhoaseet
  • Biologiset aseet
  • Kemialliset aseet
  • Ydinaseet

Historiallisesti aseet perustuvat aikansa yleiseen tekniikkaan ja noudattavat myös tekniikan yleistä luokittelua: työkalu (kirves), kone (konekivääri, panssarivaunu), järjestelmä (viestijärjestelmä, johtamisjärjestelmä) ja järjestelmien järjestelmä (GPS paikannukseen, viestijärjestelmään, kuljetusvälineisiin jne. perustuva logistiikka tai esimerkiksi ilmapuolustusjärjestelmä). Ase on muuttunut siis työkalusta koneen kautta monimutkaisiksi, kalliksi ja tehokkaiksi järjestelmiksi ja järjestemien järjestelmiksi. Viimeisen vaiheen "aseita" pystyvät tekemään käytännössä vain globaalit toimijat.

Ase ja vasta-ase

Aseisiin sodankäynnissä liittyy vastustajan vaikutus. Se näkyy aseissa "ase/vasta-ase"-ilmiönä. Tehokas ase synnyttää aina vasta-aseen; nuija kypärän, miekka kilven, konekivääri panssarivaunun, johtaminen johtamisen vastaiset toimet, tietokonevirukset ja HPM:n jne.

"Ase/vasta-ase"-ilmiö tarkoittaa myös sitä, että aseen lopullinen teho taistelussa on erittäin paljon riippuvainen sen vasta-aseiden kehitystasosta. Päädytään harhauttamiseen, salaamiseen, tiedustelun tärkeyteen jne. Esimerkiksi lännen elektroniikkaan perustuva ylivoima olisi kylmän sodan aikana ollut pitkälti neutraloitavissa ydinaseeseen perustuvalla EMP:llä.

Katso myös

• Ase-lehti

Lähteet

• Martin van Creveld:"Technology and Warfare" The Free Press, New York 1991 (tekniikka sodankäynnin osana)
• John Keegan:"A History of Warfare" Vintage Books, New York 1994 (sodankäynnin yleinen historia)
• Alvin & Heidi Toffler:"War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993 (informaatio ja sodankäynti)
• Huhtinen, Aki-Mauri: ”Ase”, Sanasota: Johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan. Lahti: Elan Vital: Helsinki: Johtamisen laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2005. ISBN 952-99577-0-X.
• OrtwinGamber, Waffe und Rüstung Eurasiens, 1978; Archäologisches Lexikon, Speere (internet)

Kirjallisuutta

• McNab, Chris (toim.): Suuri asekirja. (The Great Book of Guns: An Illustrated History of Military, Sporting, and Antique Firearms, 2004.) Suomentanut Kai Kankaanpää. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6890-7.
• McNab, Chris: Sata asetta joilla tehtiin historiaa. (A History of the World in 100 Weapons, 2011.) Suomentanut Kari Koski. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8609-2.
• Suuri asekirja: Aseiden kiinnostava historia. (Firearms: The Illustrated History, 2014.) Suomentanut Marko Niemi. Helsinki: Readme.fi, 2014. ISBN 978-952-220-868-2.
• Virtanen, Matti: Vanhoja aseita Suomen metsästysmuseon kokoelmista. 2. uudistettu painos (1. painos 1977). Riihimäki: Suomen metsästysmuseo, 1994. ISBN 952-9729-03-0.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ase Wikimedia Commonsissa

• Salakähmäisiä aseita, Hakkapeliitta, 28.02.1939, nro 9, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Sota