Arvo Robert Sainio (30. heinäkuuta 1921 Lokalahti – 23. lokakuuta 1984 Uusikaupunki ) oli suomalainen poliitikko .[1]
Sainio toimi kolmen vuoden ajan Turun läänin eteläisen vaalipiirin kansanedustajana , tammikuusta 1972 syyskuuhun 1975. Hänet valittiin eduskuntaan Suomen Maaseudun Puolueen ehdokkaana, mutta hän siirtyi vuosi myöhemmin, tammikuussa 1973, Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen eduskuntaryhmään.[1] Sainio teki tuolloin niin sanotun kolmiloikkansa siirtymällä ensin SMP:stä SKYPiin, sitten takaisin ja vielä uudestaan SKYPiin.[2] Sainio oli eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan ja puolustusasiainvaliokunnan jäsen. Hän vaikutti poliittisella urallaan myös Lokalahden kunnallispolitiikassa. Hänen muihin luottamustehtäviinsä kuului muun muassa valtion urheiluneuvoston jäsenyys.[1]
Sainio kuului nuoruudessaan kotikuntansa Lokalahden suojeluskuntaan . Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun yhteiskoulusta vuonna 1942, kävi kadettikoulun vuosina 1943–1944 ja toimi vuosina 1944–1947 joukkueenjohtajana Jalkaväkirykmentti 9 :ssä ja komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 8:ssa (nyk. Karjalan Prikaati) . Sainio haavoittui kolmesti jatkosodan loppuvaiheissa vuonna 1944. Hän erosi puolustusvoimien palveluksesta luutnanttina vuonna 1947 ja vuonna 1976 hänet ylennettiin reservin majuriksi . Vuodesta 1947 Sainio toimi myös maanviljelijänä synnyinkunnassaan Lokalahdella.[1] [3]
Sainio oli vuodesta 1944 naimisissa Enne Sainion (ent. Kortetmäki-Tommila) kanssa. SMP:n seuraajapuolueen Perussuomalaisten kansanedustajaksi vuonna 2011 valittu, aiemmin kehonrakentajana tunnetuksi tullut Ritva ”Kike” Elomaa on heidän tyttärensä.[1] [4]