Arvo Elfving

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvo Rafael Elfving (11. toukokuuta 1886 Sulva23. helmikuuta 1969 Helsinki)[1] oli suomalainen lääkäri, joka sai professorin arvonimen.

Elfvingin vanhemmat olivat lääninrovasti Nathanael Elfving ja Selma Sofia Sandman. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1921 oli Ilmi Helmi Ihanne Pelkonen ja toinen vuodesta 1934 Toini Kyllikki Ristola. Myös Elfvingin ensimmäisestä avioliitosta syntyneestä pojasta Kaarle Lauri Kustaa Elfvingistä (s. 1929) tuli lääkäri. Elfving pääsi ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta reaalilyseosta 1904 ja opiskeli ensin vuoden teologiaa, mutta valmistui sitten lääketieteen lisensiaatiksi 1915. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1928, jolloin hän myös erikoistui kirurgiaan. Urologian erikoislääkärin pätevyys Elfvingille myönnettiin 1931 ja hän oli urologian dosentti vuosina 1931–1953. Elfving toimi sekä yksityislääkärinä että useissa eri sairaaloissa, samoin kuin lyhyehköt jaksot Helsingin yliopiston virkaa tekevänä apulaisopettajana ja vt. ruotsinkielisenä kirurgian professorina 1938–1939. Elfving työskenteli myös vakuutuslääkärinä ja sotavammasairaalan lääkärinä. Hän oli Suomen urologiyhdistyksen perustaja ja kunniajäsen vuodesta 1956 ja Suomen kirurgiyhdistyksen kunniajäsen vuodesta 1958. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1948.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arvo Elfvingin kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 2.3.1969, HS Aikakone. Viitattu 10.3.2018.
  2. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 78-79. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.