Arthur Mentz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arthur Mentz (7. maaliskuuta 1882 Elbing – 1957)[1][2] oli saksalainen opettaja ja pikakirjoitushistorioitsija, joka tunnetaan erityisesti antiikin pikakirjoituksen tuntijana.

Mentz opiskeli Königsbergin Albertus-yliopistossa klassista filologiaa, historiaa ja maantiedettä.[1] Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1906 ja toimi sen jälkeen yliopistossa pikakirjoituksen lehtorina.[1] Kun Königsberg (nykyinen Kaliningrad) siirrettiin Neuvostoliitolle vuonna 1945, Mentz muutti Rintelniin.[2]

Mentz tutustui jo nuorena Gabelsbergerin pikakirjoitusjärjestelmään, ja myöhemmin hän kirjoitti useita kirjoja pikakirjoituksen historiasta.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Geschichte der Stenographie, 1910
  • Lehrbuch der Deutschen Einheitskurzschrift, 1925
  • Antike Stenographie, 1927
  • Die Tironischen Noten, 1945
  • Geschichte der Kurzschrift, 1949

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bonnet, Rudolf: Männer der Kurzschrift. Darmstadt: Winklers Verlag, 1935.
  • Haeger, Fritz: Geschichte der Einheitskurzschrift. 2. painos. Heckners Verlag, 1972.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bonnet, s. 130–131
  2. a b Haeger, s. 79