Arthur Arz von Straussenberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arthur Arz von Straussenberg vuonna 1914.

Arthur Arz von Straussenberg (16. kesäkuuta 1857 Hermannstadt, Transylvania1. kesäkuuta 1935 Budapest, Unkari) oli itävaltalainen kenraalieversti, joka toimi Itävalta-Unkarin armeijan esikuntapäällikkönä ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa 1917–1918.

Arz von Straussenberg aloitti upseerinuransa ratsuväessä ja palveli myöhemmin pääesikunnassa sekä sittemmin sotaministeriössä. Hänet ylennettiin 1902 everstiksi, 1908 kenraalimajuriksi ja 1912 sotamarsalkkaluutnantiksi. Maailmansodan syttyessä elokuussa 1914 hän oli sotaministeriön osastopäällikkö. Arz von Straussenberg sai sodan alussa nimityksen 15:nnen jalkaväkidivisioonan komentajaksi, mutta siirtyi jo saman vuoden lokakuussa kuudennen armeijakunnan johtoon. Hänet ylennettiin 1915 jalkaväenkenraaliksi.[1] Hänen armeijakuntansa osallistui menestyksekkäästi saksalaisten johdolla touko–kesäkuussa 1915 käynnistettyyn Gorlice–Tarnówin offensiiviin ja hän sai mainetta erityisesti Brest-Litovskin kaupungin valtaamisesta. Vuonna 1916 Arz von Straussenberg siirrettiin Romanian vastaisella rintamalla Transylvaniassa toimineen ensimmäisen armeijan komentajaksi, ja hän johti sitä voitokkaasti Karpaateilla käydyissä taisteluissa.[1][2]

Kohottuaan valtaistuimelle keisari Kaarle I halusi tehdä henkilömuutoksia asevoimien johdossa, joten hän nimitti Arz von Straussenbergin 1. maaliskuuta 1917 uudeksi esikuntapäälliköksi kenraali Franz Conrad von Hötzendorfin tilalle. Aiemmasta menestyksestään huolimatta Arz von Straussenberg ei kyennyt pysäyttämään kaksoismonarkian armeijan hajoamiskehitystä. Hänen alaisuudessaan itävaltalaiset onnistuivat silti torjumaan venäläisten niin sanotun Kerenskin offensiivin kesällä 1917 ja saivat voiton italialaisista Caporetton taistelussa saman vuoden syksyllä. Keisari halusi kuitenkin itse tehdä tärkeimmät sodanjohtoon liittyneet päätökset eikä Arz von Straussenberg saanut näin varsinaista ylipäällikön roolia. Vastentahtoisesti hän asettui tukemaan Italian-rintamalla kesäkuussa 1918 käynnistettyä kahden kärjen taktiikkaan perustunutta hyökkäystä, joka päättyi tappioon Piaven taistelussa ja käynnisti Itävalta-Unkarin armeijan lopullisen hajoamisen.[2] Arz von Straussenberg erosi esikuntapäällikön tehtävistä aselevon astuessa voimaan marraskuun 1918 alussa ja hänen lyhytaikaiseksi seuraajakseen tuli marsalkka Hermann Kövess von Kövessháza.

Arz von Straussenberg aateloitiin ja ylennettiin kenraalieverstiksi viimeisen sotavuoden aikana. Hän jätti palveluksen sodan päätyttyä ja kuoli vuonna 1935.[2][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 318 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.12.2013.
  2. a b c Arz von Straussenberg (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 27.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]