Arsufin taistelu

Arsufin taistelu
Osa kolmatta ristiretkeä
Päivämäärä: 7. syyskuuta 1191 Paikka: Arsuf Lopputulos: Ristiretkeläisten voitto
Osapuolet
Ristiretkeläiset Temppeliherrain ritarikunta	Aijubidit
Komentajat
Rikhard I Leijonamieli Robert de Sable	Saladin
Vahvuudet
20 000 sotilasta 14 000 jalkaväen sotilasta 4 000 ritaria 2 000 turcopolea	20 000 sotilasta
Tappiot
~1 000 kuollutta	~7 000 kuollutta 32 emiiriä
Kolmas ristiretki Akko – Arsuf – Jaffa

Arsufin taistelu oli kolmannella ristiretkellä käyty yhteenotto, jossa Rikhard I Leijonamielen armeija voitti Saladinin joukot.

Vallattuaan Akkon vuonna 1191, Rikhardin ja Saladinin joukot kävivät useita taisteluita, joiden tärkein taivoite oli Jerusalemin herruus. Tietäen tarvitsevansa Jaffan sataman haltuunsa ennen hyökkäystä Jerusalemiin, Rikhard marssitti joukkonsa Akkosta rannikkoa pitkin elokuussa 1191.

Etelään Akkosta

Rikhard järjesti joukkonsa etenemisen ottaen yksityiskohdat huomioon. Ottaen oppia Hattinin taistelun epäonnistumisista, hän tiesi armeijan tärkeimmäksi tarpeeksi vedensaannin ja piti lämpöhalvausta heidän suurimpana uhkanaan. Vaikka hänen joukkonsa joutuivat tiukoille ajan kanssa, Rikhard päätti kuitenkin marssittaa heitä ainoastaan aamuisin ennen päivän kuuminta hetkeä. Rikhard myös piti usein taukoja lähellä vettä. Samalla ristiretkeläisten laivasto purjehti rannikkoa pitkin tarjoten suojaa haavoittuneille ja ruokaa joukoille.

Koska vihollinen uhkasi alati, Rikhard piti joukkonsa tiiviissä muodostelmassa kahdessatoista ratsailla olevassa rykmentissä, joista jokaisessa oli sata ritaria. Näitä suojaamaan asetettiin jalkaväki, joka marssi maanpuoleisella alueella laivojen vartioidessa merta. Ristiretkeläiset joutuivat alinomaa Saladinin jousiampujien ja öisin ilmestyneiden lintuhämähäkkien piinaamiksi, mutta Rikhardin johtajuus piti huolen siitä, että järjestys ja kuri säilyi vaikeimpinakin hetkinä.

Taistelu Arsufin porteilla

Ristiretkeläisarmeijan lähestyessä Arsufia oli Saladin lopulta pakoitettu yrittämään ratkaisua, ja määräsi jatkuvan kahakoinnin sijasta nyt täyden hyökkäyksen Rikhardin armeijaa vastaan. Täällä Saladinin armeija saattoi pysytellä piilossa kukkulaisen metsän siimeksessä mahdollisimman pitkään. Ristiretkeläisille jäi meren ja Saladinin armeijan väliin liikkumatilaa vain reilut neljä kilometriä. Saraseeniratsuväki hyökkäsi ristiretkeläisarmeijan kimppuun painopisteenä marssiryhmityksen perä. On arveltu, että Saladin toivoi taisteluryhmityksessä etenevän armeijan venyvän pois tarkoitetusta muodosta etujoukkojen jatkaessa matkaansa samalla, kun loppupää joutuu taisteluun vihollisen kanssa. Marssirivistön loppupäätä taistelupäivänä varmistaneet johanniittaritarit kärsivät pahoin vihollisen nuolikuuroista, mutta eivät tästä huolimatta aluksi antautuneet taisteluun. Lopulta heidän tilanteensa kävi kuitenkin sietämättömäksi ja ritarit ryhtyivät suoraan taisteluun ahdistajansa kanssa. Samaan aikaan marssivan armeijan keskuudessa tehdyt valmistelut pantiin toimeen kuuden trumpetin merkinannolla. Marssirivistön mantereen puolta suojannut jalkaväki astui sivuun ritarien uloshyökkäyksen tieltä, joka yllätti Saladinin armeijan täysin. Saraseenit kääntyivät epäonnistuneeseen pakoyritykseen. Voitokkaan taistelun päätteeksi Rikhardin suunnitelmaan kuului vielä se, ettei seurannutta takaa-ajoa jatketa vaarallisen kauas marssirivistöstä, vaan taistelun ratkettua armeija järjestäytyy uudelleen takaisin rannikolle kuormaston suojaksi.

Lähteet

• Norman, A. Vesey B. ja Don Pottinger. English Weapons and Warfare 449-1660. Barnes & Noble: New York, 1992.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arsufin taistelu Wikimedia Commonsissa