Arsiansaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arsiansaari
Арсия, Arsija

Arsiansaari

Koordinaatit: 59°31′34″N, 28°10′33″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Narvusi
Ensimmäinen maininta 1571
Hallinto
 – Asutustyyppi entinen kylä
Väkiluku 0











Arsiansaari[1] (ven. Арсия, Arsija) on entinen kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsi Rosonajoen varrella noin kuusi kilometriä Suuresta-Narvusista etelään.

Rosonajoen kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571[2]. 1580-luvun ruotsalaismiehityksen aikana se esiintyy nimillä Årsia, Arsia ja Artzia[3]. 1600-luvulla erotettiin ”Ruhtinaan Arsia” eli Suuri-Arsia sekä Pieni-Arsia, jota kutsuttiin Saarenkyläksi tai Arsiansaareksi. Suuri-Arsia lakkasi olemasta vuonna 1802, jolloin Iittovan kartanon omistaja karkotti sen asukkaat Siperiaan.[2][4]

Vuonna 1848 Arsiansaaressa asui 74 inkerinsuomalaista, jotka kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan[5]. Iittovan kartanon omistanut Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät samana vuonna velkojensa korvauksena valtiolle[6]. Arsiansaaren suomalaissukuja olivat Husu, Hyvönen, Jussila, Kaulio, Lahna, Lallu, Molo, Orpo, Roju ja Saarni[7]. Vuonna 1862 kylässä oli 14 taloa ja 81 asukasta[8]. Vuonna 1899 Arsiansaari kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 122 asukasta olivat kaikki suomalaisia ja yhtä lukuun ottamatta uskonnoltaan luterilaisia.[9]

Tarton rauhan jälkeen Neuvosto-Venäjän ja Viron raja kulki Rosonajokea pitkin. Venäjän puolelle jäänyt Arsiansaari lienee hävinnyt toiseen maailmansotaan mennessä,[3] kun taas Viron puolelle syntyi uusi kylä Uusi-Arsia. Sodan jälkeen sen rakennukset siirrettiin muihin kyliin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.2.2017.
  2. a b c Istšeznuvšije derevni Kingiseppskogo raiona, s. 19–20. Kingisepp: Kingiseppskaja tsentralnaja gorodskaja biblioteka, 2008. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Dmitrijev, A. V.: Toponimija Ivangorodskogo lena 1580-h godov. Material dlja istoriko-toponimitšeskogo slovarja Ingermanlandii. Linguistica Uralica, 2016, 52. vsk, nro 4, s. 247–265. Artikkelin verkkoversio.
  4. Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys no 1242) reglib.ru. Viitattu 18.2.2017.
  5. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 87. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  6. Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–199. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
  7. Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240–241. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
  8. Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio.
  9. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 18, 23–24. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.