Arseenitrisulfidi
| Arseenitrisulfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | As2S3 |
| Moolimassa | 246,05 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 312 °C[1] |
| Kiehumispiste | 707 °C[1] |
| Tiheys | 3,46 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen[1] |
Arseenitrisulfidi (As2S3) on arseeni- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa väriaineena ja erikoislasien valmistukseen. Luonnossa arseenitrisulfidia esiintyy auripigmenttimineraalina[2].
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa arseenitrisulfidi on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen eikä happoihin mutta liukenee emäksiin. Sulfidiliuoksiin aine liukenee muodostaen tritioarseniitteja (AsS32-) ja ammoniumsulfidin tapauksessa tetratioarsenaatteja (AsS43-). Niukkaliukoisuutensa vuoksi arseenitrisulfidi ei ole yhtä myrkyllistä kuin useat arseeniyhdisteet.[2][3][4][5]
Arseenitrisulfidia valmistetaan kuumentamalla arseenin ja rikin seosta. Toinen tapa on saostaa arseenitrisulfidia arseenihapokkeen tai muun kolmiarvoisen arseeniyhdisteen vesiliuoksesta vetysulfidilla happamissa olosuhteissa.[2][3][4][5]
- 2 As + 3 S → As2S3
Arseenitrisulfidia käytetään keltaisena pigmenttinä. Sitä käytetään myös infrapunasäteilyä läpäisevien lasien valmistuksessa ja puolijohdesovelluksissa.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–49. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.9.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d G. O. Doak, G. Gilbert Long & Leon D. Freedman: Arsenic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2014.
- ↑ a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch & Hans Uwe Wolf: Arsenic and Arsenic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 93. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 66. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)