Arndt–Eistert-reaktio
Arndt–Eistert-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa happokloridi reagoi diatsometaanin kanssa muodostuva välituote hgydrolysoidaan karboksyylihapoksi. Reaktio on tyypiltään homologaatio eli hiiliketjun atomien lukumäärä kasvaa yhdellä. Reaktion raportoivat ensimmäisen kerran saksalaiset Fritz Arndt ja Bernd Eistert vuonna 1935 ja se on nimetty heidän mukaansa. Arndt–Eistert-reaktio soveltuu hyvin muun muassa aminohappojohdannaisten valmistamiseen.[1][2][3][4][5][6]
Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arndt–Eistert-reaktiota varten karboksyylihaposta muodostetaan happokloridi reaktiolla tionyylikloridin kanssa. Seuraavassa vaiheessa happokloridi reagoi nukleofiilina toimivan diatsometaanin kanssa nukleofiilisella substituutioreaktiolla. Näin muodostuu diatsoketoni. Arndt–Eistert-reaktion mekanismin seuraava vaihe on tyypiltään Wolff-toisiintuminen. Diatsoketonista muodostuu lämmitettäessä hopeaoksidin läsnä ollessa tai säteilytettäessä valolla katalyyttien kuten kolloidisten platinan tai kuparin läsnä ollessa ketokarbeeni. Tämä karbeeni toisiintuu keteenijohdannainen, joka reagoi veden kanssa hydrolysoituen karboksyylihapoksi.[1][2][3][4][5][6][7]
Arndt–Eistert-reaktio soveltuu hyvin monenlaisille happoklorideille. Niissä ei kuteinkaan voi olla happamia funktionaalisia ryhmiä, koska ne reagoivat helposti diatsometaanin tai reaktiossa välivaiheena muodostuvan diatsoketonin kanssa. Mikäli reaktioseoksessa on veden sijasta alkoholeja, ammoniakkia tai amiineja muodostuu karboksyylihappojen sijaan estereitä tai amideja. Arndt–Eistert-reaktio voidaan suorittaa enentioselektiivisesti, minkä vuoksi se on hyvin käyttökelpoinen muun muassa lääke- ja luonnonainesynteeseissä.[1][2][3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-3. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Klaus Forstinger, Hans Joachim Metz & Peter Koch: Diazo Compounds and Diazo Reactions, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 29.6.2017
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 90. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1353–1355. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ a b c Jie Jack Li: Name Reactions for Homologation, s. 336. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-48701-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 18–19. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 1021. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)