Ari Ilmakunnas
Ari Ilmakunnas (11. syyskuuta 1896 – 30. huhtikuuta 1957 Helsinki)[1][2] oli merkittävä suomalainen šakin järjestömies ja šakinpelaaja. Ilmakunnas oli omana aikanaan kansainvälisesti tunnetuin suomalainen šakkivaikuttaja. Hän toimi kansainvälisen šakkiliitto FIDE:n varapresidenttinä 1949-1957.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siviiliammatiltaan Ari Ilmakunnas oli toimitusjohtaja. Hänet kuitenkin tunnetaan yksinomaan hänen šakkijärjestöissä tekemänsä mittavan elämäntyön vuoksi. Pelaajana hän edusti Suomalaista Shakkikerhoa (SSK). 1930-luvulla hän toimi useita vuosia kerhon johtotehtävissä. Hän toimi kerhon puheenjohtajana 1932–1936 ja sen jälkeen varapuheenjohtajana 1936–1951.[2] Puheenjohtajuudesta luopumiseen vaikuttivat hänen lisääntyneet velvollisuutensa kansallisen tason liittotehtävissä. Ilmakunnas oli Suomen Shakkiliiton (SSL) varapuheenjohtajana 1934 ja 1936-1937.[3] Ragnar Gröningin (1898-1973) luovuttua maaliskuussa 1938 puheenjohtajuudesta Ilmakunnas toimi SSL:n puheenjohtajana 1938–1951.[1][3]
Sota-aikana Ilmakunnas organisoi puolustusvoimien šakkitoimintaa. Rintamalle toimitettiin muun muassa pelilautoja ja nappuloita. Jatkosodan aikana tunnetut mestarit (mm. Osmo Kaila, Kaarle Ojanen ja Eero Böök) kiersivät antamassa simultaaninäytöksiä eri rintamalohkoilla.[4]
Sotien jälkeen Ari Ilmakunnas ajoi Suomen Shakkiliiton puolelta yhteistyön aloittamista Työväen Shakkiliiton (TShL) kanssa yhtenäisen keskusšakkiliiton perustamiseksi Suomeen. Liittojen välistä yhteistyötä varten perustettiin helmikuussa 1946 yhteistoimikunta (YTK), jonka puheenjohtajaksi valittiin taidekauppias Ivar Hörhammer.[5] Ilmakunnas ei itse osallistunut yhteistoimikunnan työhön, mutta antoi sille merkittävää taustatukea SSL:n puheenjohtajana. Vei vielä kaksi vuotta ennen kuin Suomeen saatiin šakin valtakunnallinen lajiliitto. Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL) perustettiin 20. maaliskuuta 1948.[6] Ilmakunnas kuului sen hallitukseen ja edustajistoon 1948-1952. Hänen vastuullaan oli mm. liiton edustaminen ulkomaisissa šakkiorganisaatioissa, kuten FIDE:ssä.[6] Ilmakunnas toimi SKSL:n puheenjohtajana v. 1952. (Nykyään liitto tunnetaan nimellä Suomen Shakkiliitto.) Jätettyään puheenjohtajan toimen hän jatkoi SKSL:n hallituksessa rivijäsenenä vastuullaan FIDE-edustajan toimi ja liiton ulkoasiat vuodesta 1953 aina kuolemaansa asti.[7] Toimessaan SKSL:n ulkoasiainhoitajana Ilmakunnas solmi monia kansainvälisiä kontakteja ja vastaanotti piakkoin kansainvälisiä luottamustoimia. Hänet valittiin maailman kansainvälisen šakkiliitto FIDE:n Pohjolan alueen (sisältäen Pohjoismaat) aluepresidentiksi ja FIDE:n varapresidentiksi 1949. [2]
Helsingin šakkiolympialaisissa 1952 Ilmakunnas toimi kisojen ylijohtajana.[8] Vielä edellisenä vuonna 1951 kisahanke uhkasi kaatua taloudellisien ongelmien vuoksi.[8] Ilmakunnaan ansiosta vaikeudet voitettiin ja kisat saatiin järjestettyä. Hän piti kisojen avajaisissa puheen ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi ja suomeksi.[8]
Ilmakunnas toimi syksyllä 1956 Moskovassa kansainvälisten joukkuemaailmanmestaruuskilpailujen ylituomarina.[2] Kisojen aikana hän sairastui vakavasti ja joutui viettämään pitkän aikaa moskovalaisessa sairaalassa. Vielä sairaalasta käsin hän organisoi kisajärjestelyjä. Kisan rasitukset olivat liikaa, eikä hän enää kunnolla toipunut. Ilmakunnas kuoli 30. huhtikuuta 1957. Hänet siunattiin Krematorion kappelissa Helsingissä 10. toukokuuta 1957.[2] Muistotilaisuudessa oli läsnä useita suomalaisia šakkivaikuttajia. FIDE:n ja Ruotsin šakkiliiton puheenjohtaja Folke Rogard oli lähettänyt seppeleen. Ilmakunnaan jälkeen FIDE:n Pohjolan alueen presidenttinä ja FIDE:n varapresidenttinä toimi 1958-1966 Gerhard Lindström (1889-1967).[1]
Pelaajana Ilmakunnas oli II luokan pelaaja.[2] Hän osallistui šakkikilpailuun viimeisen kerran 1956.
Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkittävästä toiminnastaan Ilmakunnas palkittiin monin tavoin. Suomalainen Shakkikerho (SSK) kutsui hänet kunniajäsenekseen 1936.[2] Suomen Shakkiliiton kunniajäseneksi hänet nimitettiin SSL:n vuosikokouksessa 10. helmikuuta 1957.[9] Hänellä myönnettiin 1947 shakin hopeinen ansiomerkki kultaisin sotilain.[2] Ansioistaan kilpailujen tuomarina Ilmakunnas sai 1951 kansainvälisen šakkituomarin arvon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c SKSL:n edesmenneet puheenjohtajat, Suomen Shakki 2/1973
- ↑ a b c d e f g h i Ari Ilmakunnas in Memoriam, Suomen Shakki 5-6/1957
- ↑ a b Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotisjuhlahistoriikki (1992), Suomen Shakkiliitto ry, Tampere, s. 240
- ↑ Palamaa (1992), s. 40
- ↑ Palamaa (1992), s. 47
- ↑ a b Palamaa (1992), s. 53
- ↑ Palamaa (1992), s. 243-244
- ↑ a b c Palamaa (1992), s. 65
- ↑ Suomen Shakki 2/1957